Marika Heiskanen
heisma01@webmail.humak.edu

Satanismi  Saatananpalvonta

Satanismin ja saatananpalvonnan välillä ei maallikon kielenkäytössä ja ajatusmaailmassa tunneta suurtakaan eroa. Helposti mielletään kaikki Saatanaa kunnioittavat samaan kastiin: verilöylyjen tekijöiksi ja hautausmaiden kauhuiksi. Näin ei kuitenkaan ole, asiaan perehtynyt osaa vetää pitkän viivan näiden kahden samalta kuulostavan aatteen välille.

1.Satanismi on elämänfilosofia.

2.Saatananpalvonta silkkaa rikollisuutta.

1.Satanismin on perustanut Anton LaVey 1966. Filosofia perustuu ajatukselle, jossa ihminen tekee itsestään Jumalan muotokuvan. Satanistille Saatana ei ole paha, kristillinen moraali ja etiikka tekee siitä pahan. Saatana on voimanlähde ja kaiken voittaja. LaVey ja Satanismin kannattajat eivät liitä toimintaansa rikollisuutta missään muodossa ja tästä syntyykin suuret kiistakysymykset, koska Saatananpalvontaa ei osata erottaa tästä toiminnasta.

Satanistit ovat varttuneempia, koulutetumpia ja filosofisesti suuntautuneita ihmisiä. He uskovat älylliseen ja henkiseen palvontaan. Veljeys, lähimmäisyys ja tasa-arvo ovat ihmismielen heikkoutta. Kovuus, kapinallisuus ja vallitsevan kulttuurin tuhoaminen puolestaan hyveiden lähtökohtia. Humanismi on siis kaukana heidän toiminnastaan!

"Kuolema heikoille, hyvinvointi vahvoille" lausutaan heidän rituaaleissaan. Satanistit uskovat mustan magian keinoin saavuttavansa tehokkaammin maanpäällistä hyvää kuin uskomalla jumalaan.

Heille kuuluu myös Yhdeksän Saatanallista Teesiä, jotka ylistävät Saatanan hyvyyttä.

2. Saatananpalvonta on enemmän konkreettista toimintaa kuin satanistien harjoittama filosofinen ajattelutapa. Se on antikristillisyyttä, jossa käytetään kristinuskosta lainattuja symboleita käänteisin merkityksin. Saatana ja saatananpalvonta ovat kielteisesti riippuvaisia kristinuskon olemassaolosta.

Saatananpalvonta on nuorille sosiologiselta kannalta keino kapinoida järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan. Toimintaan kuuluu rituaalimenoja, joita harjoitetaan esim. metsissä. Kulisseiksi rakennetaan asiaankuuluvat puitteet: alttari ja muut asiaan kuuluvat rituaalimerkit. Uhrimenoissa juodaan verta, rukoillaan saatanaa tuhoamaan kristityt ja muut ihmiset, kirotaan jumalaa, "leikitellään" verellä mm. viiltelemällä itseä, uhrataan eläimiä ja ääritapauksissa jopa muita ihmisiä. Ihmisuhri-puheet ovat yleistyneet suuresti, mutta tähän mennessä näyttöä huhujen paikkansa pitävyydestä ei ole saatu.

Saatananpalvonnan juuret ovat syvällä historiassa. Jo 170-luvulla e.Kr tuotiin ensimmäiset epäilykset tästä kultista esiin syyrialaisten syyttäessä juutalaisia tämänkaltaisesta toiminnasta. Näihin aikoihin toiminta oli pääosin noitarovioihin keskittynyttä toimintaa. Yhdysvalloista 1960-luvulla huomiota herättäneet elokuvat (esim. Rosemaryn painajainen) kiinnittivät huomiota ja jäivät ihmisten mieliin. Tältä vuosikymmeneltä alkoi Saatanan palvonnan "nousu", suurin piirtein Satanismin kanssa yhtä aikaa, ja jo 1980-luvulla toiminta oli levinnyt Suomeen kuuluen "olennaisena osana", yhtenä monista uskonnonlahkoista yhteiskuntaamme. Sen hyväksymistä ei ole kuitenkaan esitetty missään vaiheessa, mikä herättää entistä enemmän kaunaa aatteen kannattajissa. 1992 tehtiin Suomessa tutkimus, jonka mukaan 30% uskoi paholaisen olemassaoloon.

Saatananpalvojia Suomessa on nykyään n.200-250, joista nuorimmat ovat 12-vuotiaita. Luonteeltaan aatteen kannattajat ovat helposti masentuvia, porukassa viihtyviä, hieman syrjäytyviä / syrjäytyneitä ja hakevat tätä kautta elämäänsä jännitystä. Jengien johtajat ovat yleensä n. 20-30-vuotiaita. Tiedetään, että saatananpalvojien ryhmien johdossa on yleensä aikuisia miehiä, joilla on tiukka ote jengistä. Monilla heistä on jo ennestään rikosrekisteri ja yhteyksiä huumekauppaan. Johtajien pyrkimyksenä lienee useinkin nuorten hyväksikäyttö niin rikollisessa toiminnassa kuin seksuaalisestikin. Yhteinen salaisuus tukkii tehokkaasti suut ja estää "vasikoinnin".

Ryhmiin kuuluu sekä tyttöjä että poikia. Imppaus, huumeet ja pillerit kuuluvat myös kuvaan ja monet ovat alkaneet pinnata tai jättäytyä kokonaan pois koulusta. Kokoukset ovat suljettuja ja salaisia eikä jengiin kuulumattomilla ole lupa kertoa niistä. Ulkopuolisia kohtaan käyttäydytään aggressiivisesti ja uhkaillen. Ryhmistä irtautuminen on hyvin vaikeaa, sillä se on paljastumisen uhka koko yhteisölle. Niinpä irtautujia uhataan niin henkivoimien kostolla kuin fyysisellä väkivallallakin. Kun kuvaan vielä kuuluvat huumeet ja niiden eteen tehdyt rötökset, kierre on valmis. Joillekin ainoa tie ryhmästä irtautumiseen on muuttaa salaa paikkakunnalta.

Eräässä artikkelissa oli ihmisten omakohtaisia kokemuksia saatanasta, sen palvonnasta ja – vaikutuksista. "Nipa" oli tutustunut saatananpalvontaa harjoittavaan ryhmään sattumalta yläasteen jälkeen muuttaessaan uudelle paikkakunnalle. Pukeutuminen ja yleinen ulkomuoto Nipassa herätti jengin johtajan mielenkiinnon ja 15-16-vuotiaana Nipa saatiin verivaloin liittymään porukkaan. Kauaa aikaa Nipa ei jengissä viihtynyt ja jonkin ajan kuluttua hän alkoi irtautua porukasta. Lopullisen irtautumisen toi hengellinen herätys, jonka hän koki. "Riivaajahenget ajettiin hänestä pois." Kun Nipa lähti jengistä hänet hakattiin heti. Jonkin aikaa "eron" jälkeen hän joutui vielä välittämään joitain keskeneräisiä asioita, mutta vielä pitkän aikaa lähdön jälkeen häntä hakattiin ja vainottiin. Nipan mukaan vaihtoehdot jengistä ja saatanapalvonnasta eroamiselle ovat vähissä: tapat itsesi tai sinut tapetaan. Nipalle itselleen ja joillekin muille on auennut kolmas vaihtoehto: usko Kristukseen.

Nipa, yhdessä kaverinsa Rikun kanssa, kehottaa huolehtimaan kavereista jos huomaa merkkejä saatanan vetovoimasta. -Saatananpalvonta on todellinen uskonnollinen ja yhteiskunnallinen ilmiö. Siitä kertovat muutamat järjestäytyneet saatanan seurakunnat, saatananpalvontaa harjoittavat ryhmät ja mm. jotkut yksittäiset murhat, joiden tekijöillä on ollut yhteyksiä saatananpalvontaa harjoittaviin ryhmiin.

- Erot satanismin ja saatananpalvonnan välillä ovat hiuksenhienoja, ainoastaan käyttäytymismallit ja opilliset ilmiasut vetävät viivan näiden kahden aatteen väliin. Kirkko ei aseta minkäänlaista eroa näiden kahden välille.

Käytetään enimmäkseen satanismissa, myös mustaa magiaa harjoittavat noidat käyttävät sitä rituaalimenoissaan. Pentagrammin uskotaan olevan maaginen väline, joka luo mustan auran suojelemaan kantajaansa valolta. Kaikille pentagrammi ei kuitenkaan aina merkitse samaa, joillekin se on vain "siisti koru", ilman syvempää merkitystä.

Väärinpäin oleva risti

Alkuperältään kristillinen symboli. Käytettiin ylösalaisin ristille naulittujen marttyyrien muistoksi (esim. Pyhä Pietari). Myöhemmin saatananpalvojat ovat omaksuneet väärinpäin olevan ristin käänteisenä merkityksenä kristinuskosta. Tätä symbolia voidaan käyttää/ käytetään myös merkityksettömänä koruna.

Horuksen silmä (paha silmä)

Aika harvinainen symboli. Lähtöisin muinaisesta Egyptistä ja tätä käyttävät enimmäkseen seetiläislahkon satanistit.

Vähemmän tunnettu symboli. Maagikot käyttävät sitä enimmäkseen kuolleittenherättämisrituaaleissa.

Kirjoitusmerkit

Usein alan kirjallisuudessa ja muissa yhteyksissä saatanan kuvaamisessa käytetään lukua 666 ja kirjainyhdistelmää FFF.