Haaveammattina viittomakielentulkki ja opettaja

Kävin testaamassa tulevaisuuttani pääsykokeissa ja niiden jälkeen tulkkikoulutus veti entistä vahvemmin puoleensa. Asia ratkesi lopulta minun kannaltani helposti - yliopistoon en päässyt, mutta onnekseni minut hyväksyttiin opiskelemaan viittomakielentulkiksi HUMAKin Kuopion kampukselle.

Viittomakielentulkin työ kiinnosti minua paitsi viittomakielen itsensä vuoksi, myös monimuotoisuutensa puolesta. Tulkkaustilanteet vaihtelevat synnytyssalista hautajaisiin sisältäen koko ihmiselämän kirjon. Työkielinä käytetään suomen kieltä, joka on aina ollut lempiaineeni koulussa ja viittomakieltä, jota taas olin aina halunnut opiskella. Tulkin työ on luonteeltaan mitä ihmisläheisintä ja kaiken lisäksi sen ohessa minun oli mahdollista toteuttaa myös opettajuushaavettani. Viittomakielentulkin tutkinto antaakin mahdollisuuden toimia tulkin työn lisäksi myös laajemmin erilaisissa viittomakielialan asiantuntijatehtävissä.

Suuntautumisvaihtoehtoja pohtiessani olin pitkään kahden vaiheilla tulkkauksen ja opetuksen välillä. Lopulta päädyin jakamaan kiinnostukseni siten, että pakersin opinnäytetyöni viittomakielen tulkkauksen puolelta ja suuntautumisekseni valitsin pedagogiikan. Opiskeluni aikana suoritin myös kasvatustieteen pedagogiset perusopinnot Jyväskylän avoimeen yliopistoon.

Viimeisen opiskeluvuoden työoppimiset viitoittivat vahvasti valmistumisen jälkeistä työelämääni - valmistuttuani HUMAKista vuonna 2005 jäin vielä puoleksitoista vuodeksi töihin HUMAKin Kuopion kampuksella toteutettavaan Esteetön kommunikointi viittoen - projektiin, jonka kautta olin jo opiskeluaikani tehnyt projektiopintoja. Esko-projekti paneutuu viittomakieli vieraana kielenä opetukseen ja viittomakommunikaatio-opetukseen ja se sopi mitä parhaiten yhteen oman suuntautumiseni kanssa. Olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni ja koen, että projektityössä olen saanut laajennettua valtavasti omaa osaamistani opetuksen saralla: työtehtäväni projektissa ovat pitäneet sisällään muun muassa selvitysten tekoa ja raportointia, tiedottamista ja kouluttamista, opetusmateriaalien ja -suunnitelmien tekoa sekä opiskelijoiden ohjausta.

Työni HUMAKissa projektityöntekijänä on nyt päättymässä. Seuraavana työhaasteenani on työskentely Uudenmaan Tulkkikeskus Omnivisissa Helsingissä. Työnkuvani tulee muotoutumaan edelleen opetusten koordinoinnista ja opettamisesta, mutta enemmässä määrin myös viittomakielentulkkauksesta ja kirjoitustulkkauksesta. Koen, että tulkkaus ja opettaminen tukevat hyvin toisiaan: tulkin työssä kielitaito karttuu ja opettaessa perusasiat eivät pääse unohtumaan. Lisäksi työmotivaatio pysyy korkealla, kun jokainen työpäivä on taatusti erilainen. Ammattitaitoani olen tällä hetkellä laajentamassa suorittamalla erityispedagogiikan perusopinnot Jyväskylän avoimeen yliopistoon.

Koen saaneeni HUMAKissa opiskellessani hyvän lähtötason tulkin työelämään. Jokaisen työuraansa aloittelevan valmistuneen kannattaa muistaa, että työelämän alussa ammattilaisuus ja asiantuntijuus on vasta nupullaan. Täyteen kukkaan puhjetakseen ne vaativat työkokemuksen ja -näkemyksen kartuttamista raakaa työtä tekemällä. Mikäpä olisi sen palkitsevampi haaste!

(helmikuu 2007)