Kiinnostus kulttuuriin ohjasi töihin kahden kulttuurin välille
Päätin 13-vuotiaana, että minusta tulee näyttelijä. Innostus ohjasi toimintaani läpi yläasteen. Olin mukana näytelmissä näyttelijästä käsikirjoittajaan ja osallistuin ilmaisutaitokursseille. Innostus näkyi myös harrastusvalinnoissani. Kulttuurista tuli minulle intohimo. Yläasteaikana olin monessa mukana, kevätjuhlatoimikunnasta oppilaskuntaan. Keskikokoisessa koulussa siihen onneksi oli mahdollisuus.
Innostus ohjasi minut lopulta ilmaisutaitopainotteiseen lukioon. Se oli minulle suuri saavutus ja ylpeyden aihe. Minusta tuntui, että vihdoinkin olin ympäristössä, joka oli täynnä mahdollisuuksia. Tarjontaa todella riitti, mutta pikkuhiljaa huomasin, etten ollutkaan yksin haaveideni kanssa. Suuressa aktiivisessa joukossa ei enää ollut yhtä yksinkertaista vapaasti toteuttaa ideoitaan. Oli oltava parempi ja laadukkaampi kuin toiset ja erotuttava joukosta. Huomioni kautta aloin vähitellen pohtia, mitä todella tulevaisuudeltani halusin. Vaikka rakastin näyttelemistä, ei siitä ehkä ollutkaan ammatikseni.
Kokemus kasvatti ja syvensi minua. Lukion aikana löysin itsestäni uusia puolia ja haaveeni alkoivat muuttua realistisemmiksi. Pohdinnan tuloksena minulle kirkastui, etten ehkä haluakaan näyttelijäksi vaan tulevan ammattini tulisi olla monipuolinen, ihmisläheinen ja jollain tavoin kulttuuriin liittyvä. En nähnyt itseäni töissä ainoastaan toimistojen aukioloaikoina. Kesti hetken ennen kuin keksin mitä tuleva työni voisi olla.
Viereisessä oppilaitoksessa opiskeli samoihin aikoihin kuuro opiskelija. Joskus törmäsin häneen ja hänen tulkkiinsa koulujemme yhteisissä tiloissa. Saatoin jäädä katselemaan heidän jutusteluaan ja käytäväkeskustelujen tulkkausta. Uusi kieli kiehtoi minua ja yhteishaun lähestyessä etsin tietoa viittomakielen tulkin ammatista. Huomasin tietoa hakiessani, että tulkin ammatti vastasi monelta osin niitä toiveita, joita olin ammatinvalinnalle asettanut.
Yhteishaussa hain viittomakielen tulkin koulutukseen ja onnekseni pääsin, vaikken ollutkaan valinnastani täysin varma. Koulutuksen alettua muistan ensimmäisiltä viittomakielen tunneiltani miten ihanaa ja hauskaa opiskelu olikaan. Ammattikorkeakouluopiskelu erosi lukio-opinnoista siten, että tiesin opintojen johtavan tiettyyn tavoitteeseen. Päämääränä oli viittomakielen tulkin ammatti.
Koulutuksen aikana pääsin toteuttamaan itseäni ja ideoitani monella tavalla. Monet projektit tarjosivat mahdollisuuden sisältöjen suunnitteluun. Projektit vaativat itseohjautuvuutta ja hyvä mielikuvitus oli avuksi monessa tilanteessa. Suunnittelin muun muassa tukiviittomakoulutuksen lasten ohjaajille sekä toteutin etno-festivaaleilla laulujen tulkkauksen. Olin opiskeluaikana aktiivinen tutor ja loppujen lopuksi kampuksemme tutorvastaava. Pääsin myös mukaan vaikuttamaan opiskelijakunnan edustajistoon. Osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet olivat kiinni ainoastaan omasta aktiivisuudestani.
Olen ollut valintaani tyytyväinen! Työskentelen tällä hetkellä toista vuotta viittomakielen tulkkina, siltana kahden kielen ja kulttuurin välillä. Tulkin työtä teen omalla persoonallani, mitä koulutus ja vahva ammattietiikka tukevat. Viittomakielen tulkin ammatti on monipuolinen vaihtelevine tilanteineen ja työympäristöineen. Paljon olen jo kokenut ja paljon on vielä koettavaa. Kehittyminen ja ammattitaidon parantaminen eivät lopu koskaan. Ala tarjoaa mahdollisuuden jatkokouluttautua ja erikoistua. Olen tulkkina aktiivinen myös työelämän ulkopuolella, esimerkiksi alan yhdistystoiminnassa. Näen tulevaisuuden täynnä haasteita ja mahdollisuuksia, sillä suunnitelmissani on erikoistua kouluttautumalla myös kulttuurialan osaajaksi. Toivon, että tulevaisuudessa pystyn yhdistämään tulkin ammattini ja kulttuurialan osaamiseni mielenkiintoiseksi ammatinkuvaksi.
Salla Vallius (Helmikuu 2010)
