NUORISOTYÖVIIKON BLOGISARJA – MIKSI NUORISOTYÖTÄ TEHDÄÄN? 3/5

Toimin kaksituhattaluvun alkuvuosina jyväskyläläisessä Kilpisen koulussa hankkeessa. Siinä tavoiteltiin kodin ja koulun yhteistä kasvatusvastuuta oppilaiden sosiaalisten taitojen ja hyvinvoinnin osalta. Yksi hankkeen toimintatapa oli nuorisotyöntekijä koulussa, jota työtä itse tein.

Koin olevani näyttelykappale läsnä olevasta aikuisesta niin nuorisotyön ammattilaisten keskuudessa kuin opetuspuolen henkilöstön silmissä. Tänä päivänä nuorisotyöntekijä koulussa ei enää vastaavaa koe. Työn tarve on vahvistunut entisestään.

Tapasin Paula Liimataisen, Riku Mäkelän ja Mirva Hiekkasen, jotka ovat Jyväskylän nuorisopalveluiden nuorisonohjaajia. Heidän työsopimuksessa lukee työnimikkeen perässä koulunuorisotyö. He ovat suurimman osan työajastaan koulussa eli noin 3-4 päivää ja loput nuorisopalveluiden muissa toimintaympäristöissä kuten nuorisotilalla.

Paulan löytää Mankolan, Rikun Huhtasuon ja Mirvan Kilpisen yhtenäiskoululta. Paula ja Riku tekivät Humakissa yhteisöpedagogiopintojensa aikana harjoitteluita lukioon, jossa olivat käynnistämässä nuorisotyötä. Koulu nuorisotyön kenttänä on heille tuttua jo opinnoista.

Muutamia vuosia sitten valmistuneet Riku ja Paula muistavat, mitä Humakin yhteisöpedagogiopinnoissa kerrottiin nuorisotyöstä koulussa ja tuovat esiin seikan, joka on heidän mielestään täysin romuttunut.

”Opinnoista on jäänyt mieleen keskustelut, miten nuorisotyöntekijä pääsee kouluun. Se aika on nyt meidän kokemuksen mukaan jo mennyttä.

Nyt ovet ovat avoinna nuorisonohjaajille tasavertaisiksi ammattilaisiksi koulussa toimivien muiden ammattilaisen joukkoon”, pohtii Riku kollegoiden yhtyessä kokemukseen.

Koulussa tehtävän työn sujumisen taustalla on pitkäjänteinen työ. Usein hankkeissa synnytetyt kokeilut ovat tuoneet hyviä kokemuksia, jonka myötä nuorisonohjaajien toimia on nuorisopalveluissa vakinaistettu kouluihin.

Paulalla sekä Rikulla ovat vakitoimet ja Mirva työskentelee Kilpisessä vakitoimen sijaisena. Nuorisotyön osaamiselle kouluissa on syntynyt selkeitä tarpeita peruskoulun opetussuunnitelmien (OPS) uudistusten myötä, joissa korostuvat laaja-alainen osaaminen.

Uusiin OPS:eihin kuuluvat esimerkiksi oppilaan vuorovaikutus- ja ilmaisutaidot ja arjen taidot sekä itsestä huolehtiminen.

Kouluihin on tavoitteena rakentaa toimintakulttuuria, joka mm. edistää osallisuutta ja hyvinvointia. Koulu nähdään oppivana yhteisönä, joka mahdollistaa yhdessä oppimisen.

”Nuorisotyö toiminnallaan edistää koulun yhteisöllisyyttä.”

Nykyiset OPS:it on otettu käyttöön asteittain vuosina 2016–2019. (Opetushallitus 2019.)

Kirjoitukseni perustuu keskusteluun tapaamieni nuorisonohjaajien kanssa ja työkokemukseeni koulussa sekä Humakin lehtorina.

Luottamuksen rakentaminen

Mirvan työ koulussa on aluillaan. Tunnistan hänen pohtivan samaa, jonka olen kokenut koulussa.

Mirva kertoo: ”Olen ollut koululla vasta noin kolme kuukautta. Vielä ei ole syntynyt syvempiä kohtaamisia nuorten kanssa. Koulussa on tehty työtä pitkään ja työmuoto tunnetaan, mutta menee aikansa ennen kuin minut opitaan tuntemaan ja luottamus syntyy. Pidän tärkeä, että minulla on aikaa kohdata nuoria ja henkilöstöä. Työni perustuu vuorovaikutukseen ja siinä syntyviin havaintoihin, miten tämä kouluyhteisö toimii ja kukin siitä löytää oman paikkansa. Jatkan täällä edeltäjieni työtä ja pidän mukana hyvin toimineita työmuotoja. Esimerkiksi hajoamiskahvit, jotka ovat aina maanantaiaamuisin. Viimeksi parin tunnin aikana kävi reilut 90 nuorta.”

Paula on aloittanut päämäärätietoisesti rakentamaan työtään Mankolan koulussa. Erilaiset työmuodot hakevat paikkaansa koulun struktuurissa. Mankolassa nuorisotyöllä ei ole niin pitkiä perinteitä, sillä koulu on aloittanut toimintansa 2013.

Paula pohtii: ”Olen tekemässä työtä, jolla voin ehkäistä nuorten ulkopuolisuuden kokemuksia, kiusaamista ja parantaa nuorten kouluviihtyvyyttä, auttamalla luokkaryhmiä toimimaan paremmin yhteisöinä. En niinkään koe tarpeelliseksi esimerkiksi vastaanottotuntia, jolloin nuoret voisivat tulla luokseni juttelemaan omatoimisesti tai lähetettyinä. Uskon, että teen yksilötyötäkin, kun pääsen enemmän toimimaan nuorten kanssa ja koko henkilöstön kanssa. Saan pian oman työtilan, mistä olen iloinen.”

Riku puolestaan on toiminut yhteisöpedagogikoulutuksellaan jo kaksi vuotta eri työtehtävissä ja nimikkeillä Huhtasuon koulussa.

Riku on työssään ”pidemmällä” ja maadoittanut niin työnsä kuin itsensä molempiin työyhteisöihin.

”Koen olevani sekä koulun että nuorisopalveluiden työntekijä. Tunnen olevani omalla työpaikalla niin koulussa kuin nuorisotilalla”, Riku miettii ammatillista identiteettiään.

Työmuodot ovat suhteellisen vakiintuneet kyseisen koulun struktuurissa ja kulttuurissa. Nuoriin ja heihin vaikuttaviin ulkoisiin tilainteisiin tulee kuitenkin aina säilyttää toimintaherkkyys.

”Meidän tiimi!” Mirva Hiekkanen (vas.), Riku Mäkelä ja Paula Liimatainen ovat yhteisöpedagogeja, jotka työskentelevät nuorisonohjaajina Jyväskylän nuorisopalveluilla yhtenäiskouluissa. Kuva: Mirva Hiekkanen.

Työmuodot

Koulussa tehdään nuorisotyötä, joka on vapaaehtoista ja avointa kaikille nuorille.

Työ koulussa tavoittaa hyvin nuoria, kuten Kilpisen hajoamiskahvit, vastaava toimintaa on Huhtasuon olkkari tai suosittu liikuntakerho. Samoin myös muut välituntiaktiviteetit, joita kouluissa järjestetään.

”Toiminnassa nuorisonohjaajalla on mahdollisuus tutustua nuoriin ja toisin päin.”

Avoin toiminta on sinällään jo tärkeä työmuoto ja lisäksi nuorisonohjaajalle toiminta on ikkunapaikka, jota kautta avautuu tarpeita kohdennettuun yksilö- ja ryhmätyöhön. Myös käytävillä ja esimerkiksi luovien aineiden tunneilla hengaamalla nuorisonohjaajat saavat kokonaisvaltaista ymmärrystä nuorten elämään.

Koulussa tehdään lisäksi kohdennettua ryhmämuotoista toimintaa, joka toteutuu niin koulun kuin nuorisotyön yhteisenä kasvatustehtävänä ja edistää yhteisöllisyyden syntymistä.

Perinteisempiä toimintoja ovat ns. ryhmäytykset, jotka toteutetaan vähintään uudelle luokkaryhmälle esimerkiksi seiskaluokalla. Nuorisonohjaajat näkevät merkityksellisenä tukea luokkaryhmien sosiaalista tilaa pitkin koulutaivalta, sillä ryhmädynamiikka ei pysy stabiilina.

Paula esimerkiksi toteuttaa tarvittaessa yhteisöllisiä ryhmätunteja. Luokkien ryhmädynamiikasta keskustellaan luokanohjaajien kanssa säännöllisesti.  Ammattitaitoisten ryhmäprosessia tuntevien nuorisonohjaajien tuella päästään pureutumaan luokkaryhmässä olevaan ”ilmastoon”. Prosessissa syvenevät aikuisten ja nuorten suhteet, joka edesauttaa yhteisöllisyyttä.

Mirva on ideoinut teemallisiin luokkaprojekteihin työnimellä kutsumansa ”yhteisöllisyysviikot”, jotka toteutetaan yhdessä 8. luokan oppilaiden, opettajien ja paikallisen nuorisojärjestön kanssa.

”Yhteisöllisyysviikolla nuoret pääsevät pohtimaan objektiivisesti erilaisia yhteisön jäseniä, esimerkiksi yksinäinen, sukupuoleltaan moninainen ja kiusaaja.”

Teema yhdenvertaisemman yhteiskunnan edistämiseksi tukee opetussuunnitelman toteuttamista.

Riku puolestaan kertoi oman työkoulunsa kaikille luokille toteutettavasta projektista, joka on nuorten arjen kestoteema: sosiaalisen median vuorovaikutussäännöt ja medialukutaito. Aiheita käsitellään yhdessä nuorten kanssa esimerkiksi keskustelemalla.

Sosiaalinen media on merkityksellinen epävirallinen kasvuympäristö, jonne virallisen koulun toiminnan ja kasvatusvastuun on haasteellista, mutta ei täysin mahdotonta nähdä.

Kuunneltuani nuorisonohjaajia jäin pohtimaan, että nuorisotyön rooli ja suhde kasvatuskumppanuudessa vanhempien kanssa vaatisi koulukontekstissa lisätarkastelua ja mahdollisesti tarkempaa määrittelyä nuorisotyön itsenä taholta.

Maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa nähdään luontevana yhteistyö perheiden ja vanhempien kanssa esimerkiksi pienryhmätoiminnassa, joka yksi työmuoto.

Perinteisesti vapaa-ajalla nuorisotyön palveluissa nuorisotyön rooli kasvatuskumppanuudessa vanhempien kanssa on ollut enemmän tiedotusluonteinen, yksisuuntainen ja etäinen kuin syvempi tavoiteltava molemminpuolinen prosessi kasvatuskumppaneina.

”Koulussa opettajat tekevät paljon kodin ja koulun yhteistyötä, mikä on lakisääteistä.”

Osaamisena nuoruuden asiantuntijuus

Nuorisonohjaajat puntaroivat työssään nuorisotyön luonteen sovittamista koulun toimintakulttuuriin ja aika- ja paikkajärjestykseen.

Nuorisonohjaajat pitivät omaa työtilaa koulussa tärkeänä, koska silloin työn ja tekijän on helpompi liittyä kouluyhteisöön. Toiminta ei kuitenkaan tapahtuisi omassa työtilassa, vaan laajasti koulun sosiaalisessa tilassa.

Työn tekemisen tavat ovat säilytettävä avoimina, dynaamisina, helposti saavutettavina ja tarvelähtöisinä kunnioittaen nuoren itsemääräämisoikeutta.

Nuorisonohjaajat ovat koulussa kasvatus- ja ohjausalan asiantuntijoina nuoria varten, mutta myös nuoruuden elämävaiheen asiantuntijoina koulun muulle henkilökunnalle. Tämä tarkoittaa tietoutta nuoruuden kehitystehtävistä ja nuorisokulttuurista kumpuavista ilmiöistä yhteiskunnassa.

”Koulussa nuorisotyössä nuori kohdataan kokonaisvaltaisesti nuorena, ei vain kouluajan tapahtumien tai aineiden osaamisen arvioinnin kautta; tätä varten nuorisotyötä tehdään kouluissa.”

Työssään Paula, Riku ja Mirva arvostavat ”omien” nuorten kohtaamista koulussa ja vapaa-ajalla. He ovat turvallisia aikuisia nuorten arjessa heidän rinnallaan eri nuorten palveluissa.

Lähteet:

Opetushallitus 2019. Perusopetuksen opetussuunnitelman ydinasiat. Viitattu 11.9.2019, https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-opetussuunnitelman-ydinasiat

Hiekkanen, Mirva & Liimatainen, Paula ja Mäkelä Riku 2019. Mirvan, Paulan ja Rikun haastattelu 26.8.2019. Toteuttaja Marjo Kolehmainen.