Aloitin suunnittelijan työni Kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskus Kanuunassa muutama kuukausi takaperin. ”Nuorisotyötä ei arvosteta!” oli liki ensimmäisiä kentältä (eli sieltä, missä nuorisotyö tapahtuu) kuuluneita kaikuja, joihin törmäsin tehtävässäni. Olin hämmentynyt.

Tartuin ilmiöön keski-ikäisen elämänkokemuksella, 20 vuoden nuorisotyön ammatillisella kokemuksella ja vastavalmistuneen yhteisöpedagogin (ylempi AMK) innokkuudella tehtäväni tarjoamalta näköalapaikalta käsin. Pyrin löytämään perusteita kuulemalleni väitteelle, joka ei vastannut omaa kokemustani nuorisotyön arvostuksesta. Havaintoni johdattelivat minut osaamisvaatimusten äärelle. Osaamisvaatimusten taustalta löytyvät nuorisotyön ammattieettiset ohjeet, jotka kertovat työntekijältä vaadittavasta huomattavasta osaamisesta.

Nuorisotyössä edistetään nuorten hyvinvointia

Ammattieettiset ohjeet ovat yksi keino raamittaa nuorisotyön kirjavaa ja moninaista kenttää. Kanuuna operoi kunnallisen nuorisotyön kentällä. Syksyn aikana silmäni ovat auenneet entistä enemmän sille, miten erilaista kuntien nuorisotyön arkitodellisuus voi olla. Yhteinen ymmärrys ja tahtotila kunnallisen avoimen nuorisotyön puolesta puhumisesta ovat kaikilla.

Ehdotetut keinot ja näkemykset toimivista tavoista sen sijaan edustavat alueellisia ja jopa kuntakohtaisia erilaisuuksia. Keskustelua haastaa vielä se, että yhteistä kieltä ja termistöä ei tälle nuorisotyön kenties perinteisimmälle muodolle tunnu elää löytyvän. Äkkiseltään nuorisotyö kuulostaa pelkältä ja paljaalta kaikkien muiden etuliitteellisten joukossa: kohdennettu, jalkautuva, etsivä, kulttuurinen, digitaalinen ja niin edelleen. Ammattieettiset ohjeet ovat nuorisotyön moniäänisessä kentässä työntekijälle tärkeä työväline ja tuki arjen työn haasteiden ratkomisessa.

Kengät asvaltilla, jossa on erivärisiä raitoja.
Matkalla avoimen nuorisotyön aluekoordinaattoreiden tapaamiseen lokakuussa. Pohdinnassa oli muun muassa avoimen nuorisotyön tunnettuuden lisäämisen menetelmät.

Kunnissa, joissa nuorisotyön resurssi on pieni, on yksittäinen työntekijä monen asian vartijana. Ammattieettiset ohjeet ovat erityisen tärkeä väline työntekijälle, jolla ei ole oman alansa ammattilaisista koostuvaa työyhteisöä, jonka kanssa olisi mahdollista käsitellä eettisesti haasteellisia tilanteita ja kysymyksiä.

Uuraisten vapaa-aikasuunnittelija Milla Ukkonen (2020) kuvasi Murros 3 -seminaarissa 10.11. pienen kunnan nuorisotyön vahvistamista kestävyyslajiksi. Yksittäisen työntekijän haltuun otettavat kokonaisuudet ovat laajoja ja vaativat vahvaa ja monialaista asiantuntemusta. Ukkonen kysyykin, kenen tehtävä on varmistaa nuorten yhdenvertaiset palvelut? Kun nuorisotyö onnistutaan sitomaan kunnan lakisääteiseen lasten ja nuorten hyvinvointityöhön, on sen näkyvyys ja tunnettuus kytkeytynyt kunnalliseen päätöksentekoprosessiin.

Muuttuva toimintaympäristö haastaa päästämään irti

Jokainen ammattiylpeä nuorisotyöntekijä seuraa muuttuvaa maailmaa kuvaavia megatrendejä. Heikot ja vahvat signaalit tiedetään, mutta silti koronan kaltainen ”musta joutsen” ravistelee kerralla nuorisotyön toimintaympäristön uuteen järjestykseen. Ammattieettiset ohjeet näkevät nuorisotyöntekijän nuoruuden ja nuorten elinolojen tulkkina. Tiedolla johtaminen edellyttää kykyä sanoittaa ja tehdä oman työn merkityksellisyys näkyväksi osaksi nuorten kasvu- ja elinolojen kehittämistä, muuttuvassa maailmassa. Tehtävä, joka ei ole helpoimmasta päästä.

Päättäjien käyttämä kuntatalouden kieli voi olla erilaista. Vaikka päätin olla muistelematta vanhoja, on mieleen palautunut Paukkulan kampuksella vuosituhannen vaihteessa tahkottu kuntatalouden kurssi. Sen merkitystä ei yksikään opetussuunnitelma tai kokenut opettaja kyennyt maailmanparannushenkiselle nuorelle opiskelijalle avaamaan. Vastaanottimet eivät olleet yksinkertaisesti riittävän auki, ja kuntatalouden osaaminen ei kuulunut maailmanparantajan menetelmäosaamiseen. Nyt olen eri mieltä.

Intuitiotutkija Asta Raami avasi jo aiemmin viittaamassani Murros 3 –seminaarissa intuitiivisen osaamisen mahdollisuuksia ja haasteita muuttuvassa maailmassa. Uskallan väittää, että nuorisotyöntekijän uutena ydinosaamisena voikin tulevaisuudessa olla irti päästämisen taito. Se edellyttää kykyä tunnistaa, kenen puhetta kuuntelee. Se edellyttää myös kykyä tiedostaa kohdentuvatko käytössä olevat työmuodot toimintaympäristön alueelliseen ja paikalliseen tarpeeseen. Ja ennen kaikkea se edellyttää rohkeutta kokeilla jotakin täysin uutta. Kun uskaltaa päästää irti jostakin vanhasta, tulee uuden oppimiselle tilaa. Usein osaaminen on kuitenkin intuitiivista ja sitä on hankala sanoittaa.

Nuorisotyön perussuunnitelman voi nähdä yhtenä oman työn kirkastamisen prosessina, joka antaa kättä pidempää sanoitustyön tueksi. Kirjoitushetkellä tuoreimmasta päästä lienee Lapissa juuri ilmestynyt Ark(t)inen nuorisotyö. Siinä nuorisotyön toimintaympäristön tunnistaminen tiivistyy mielestäni osuvasti sloganiin ”Revitään kaikki irti karuudesta”.

Talvinen luontomaisema, kallio pilkottaa paksun lumipeitteen alta.
Keskipäivän aurinko pilkahteli Sompiolla marraskuun alussa ja teki värit näkyväksi valkoisessa maisemassa.

Tunnistaminen ja tunnustaminen kuuluvat myös nuorisotyöntekijälle

Ammattieettiset ohjeet näkevät nuorisotyöntekijän kohtaamisen ammattilaisena. Nuorisotyöntekijä välittää, on läsnä ja kannustaa jokaista nuorta tämän yksilöllisistä tarpeista käsin. Ja tämän me nuorisotyöntekijät osaamme mielestäni erinomaisen hyvin.

Omassa opinnäytetyössäni halusin pureutua onnistuneessa kohtaamisessa aktivoituneen hiljaisen tiedon sanoittamiseen. Työssäni nuorisotyöntekijät kuvasivat maahanmuuttajanuorten kanssa tapahtuneita onnistuneita kohtaamisia esimerkiksi kehollisina ja tilaan liittyvinä kokemuksina, joihin liittyi vahvasti myös tunteita. Onnistuminen pohjautui vahvasti hiljaisen (esimerkiksi intuitiivisen) ja tiedostetun osaamisen yhdistämiseen.

Aineisto koottiin aikana, jolloin koronasta ei tiedetty vielä mitään. Nyt arkipäivää oleva verkkovälitteinen kohtaaminen olisi silloin todennäköisesti aiheuttanut epäuskoa ja tuntunut mahdottomalta ajatukselta. Yksi nuorisotyön perustavinta laatua olevasta osaamisesta on tullut radikaalisti ravistelluksi. Muutostilanteessa omaa osaamista tarkastellaan uudessa valossa.

Erinäisistä tarvikkeista, kuten napeista, teepusseista ja pulloista tehty ympyrä.
”Kuvaamataidon tehtävä 2AB-luokalle etäopetukseen: Tee mandala kotoa löytyvistä tarvikkeista.” Uudet näkökulmat tuottavat uutta tietoa.

Asta Raami kehotti Murros 3 -seminaarissa nuorisotyöntekijöitä hyödyntämään intuitiivista tietoa ja osaamista kollegoiden kesken. Kun kieli ja käytössä olevat ilmaisut ovat yhteneväisiä, syntyy kokemus ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisesta helpommin. Arvostuksen kokemus voi syntyä myös vertaisverkostoissa. Aiheellinen kysymys on, kuinka nuorisotyöntekijät jaksavat koronakevään jälkeen uudessa normaalissa. Oman osaamisen tunnistaminen ja tunnustetuksi tuleminen kuuluvat myös nuorisotyöntekijälle ja ovat vahvasti kytköksissä arvostuksen kokemukseen.

Nuorisotyö on vaativaa ja eettisesti kuormittavaakin työtä, sillä oikeasta toimintatavasta ei läheskään aina ole varmuutta. Tekemällä nuorisotyön eettistä haastavuutta ja ammattieettisiä ohjeita tunnetuksi tuetaan myös avoimen nuorisotyön tunnettavuutta ja arvostuksen lisäämistä.

Kirjoittaja: Anna-Kaisa Vihersalo, yhteisöpedagogi (ylempi AMK), suunnittelija, Kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskus Kanuuna
Kuvat: Anna-Kaisa Vihersalo.

Lähteet:

Ark(t)inen nuorisotyö. LappiNYT – nuorisotyön perussuunnitelma. 2020. Viitattu 19.11.2020. http://www.lanuti.fi/loader.aspx?id=02808e74-9a38-4c30-b607-eb4310f628f8

Raami, A. 10.11.2020. Älykäs intuitio, kriiseistä selviäminen ja uuden luomisvoima. Puheenvuoro Murros 3 -seminaarissa.

Ukkonen, M. 10.11.2020. Nuorten Uurainen – nuorisotyön vahvistuvat resurssit. Puheenvuoro Murros 3 -seminaarissa.

Vihersalo, A-K. 2020. Valmentajana onnistumisen äärellä: mallitustyöskentely onnistumisen kokemuksesta maahanmuuttajanuoren kohtaamisessa. Yamk-opinnäytetyö. Viitattu 19.11.2020. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020051812108