Digitalisaation kelkasta ei saa jättää ketään

Digitalisaatio on vähentänyt ajan ja paikan merkitystä palveluiden käytössä, jolloin se on lisännyt erityisesti alueiden välistä tasa-arvoa ja isojen kaupunkiseutujen ulkopuolella asuvien osallisuuden mahdollisuuksia. Pandemian pahimpina aikoina digitalisaatio mahdollisti monille osallistumisen yhteiskunnan, oman työyhteisön ja henkilökohtaisen turvallisuuden ylläpitämiseen etätöihin siirtymällä. Toisaalta kaikki eivät ole samalla tapaa mukana digitalisaation kelkassa eikä kelkkakaan ole kaikille sama. Erityisesti heistä, joille jokapäiväisten asioiden hoitaminen töissä tai vapaa-ajalla on käynyt vaikeaksi, tulisi kantaa huolta. Tällaisia ihmisiä löytyy eri ikäryhmistä ja heitä voisi epäillä löytyvän myös useimmilta työpaikoilta.

Digitaitamaton nuori ei ole myytti

Nuorten ajatellaan surffaavan sujuvasti digitalisaation aalloilla ja hallitsevan digihärpäkkeet. Tilastot kertovat, että 16-24-vuotiaista 98 % käyttää kuitenkin nettiä puhelimella (Tilastokeskus 2019), kun taas työelämässä ja arkisissa palveluissa tietokoneet ovat edelleen valtavirtaa. Verkkoasiointi tai työpaikan järjestelmien käyttö ei välttämättä ole helppoa kaikille niille nuorille, jotka viihtyvät verkossa sosiaalisessa mediassa. Pienituloisilla nuorilla myös taloudelliset syyt hankaloittavat digipalveluiden käyttöä. Tilastokeskuksen (2021) mukaan kaksikymppiset nuoret olivat vuonna 2020 ainoa ikäryhmä, jossa pienituloisuus ei vähentynyt. Monenlaisten kriisien värittämässä maailmassa, pienituloisuuden tai taloudellisen polarisaation kehityskulun jatko on arvoitus.

Digipalveluiden käyttö voi kariutua myös pankkitunnusten puuttumiseen, esimerkiksi koronarokotuksen ajanvaraus ei kaikille nuorille ole onnistunut pankkitunnusten puuttumisen vuoksi. Pankkitunnukset ovat voineet jäädä hankkimatta esimerkiksi, koska nuorella ei ole henkilötodistusta.

Kuvassa taustalla kaksi hämyisää nuorta naista, jotka ottavat selfietä, kuva tarkentuu etuosassa näkyvään kännykkään ja siitä kiinni pitävään käteen.
Nuoret käyttävät ahkerasti kännykkää kuvaamiseen. Kuva: pixabay.com.

Työelämässä olo vaikuttaa digitaitoihin

Monet arjessa tarpeelliset ohjelmistot tulevat tutuiksi työssä ja usein ne myös päätyvät käyttöön työsuhteen kylkiäisinä. Vastaavasti ne poistuvat työsuhteen päättyessä. Joskus käytöstä voi poistua myös tietokone, sillä kaikilla ei riitä osaaminen tietokoneen toimintakuntoisena pitämiseen, vaikka rahaa sen ostamiseen olisikin.

Suomen Pankin (2021) mukaan yleisimmin käteistä käyttävät vanhimmat ikäryhmät. Heille on erityisen hankalaa, että parkkimaksut, paikallisliikenteen ratikka- ja bussimaksut sekä junaliput, siirtyvät digitaalisiin sovelluksiin ja käteisellä maksaminen vaikeutuu.

Muihin ikäryhmiin verrattuna 65 vuotta täyttäneet käyttävät vähemmän nettiä puhelimella (Tilastokeskuksen 2019). Osalle pienen ruudun käyttäminen voi olla vaikeaa näön heikentymisen tai iän tuomien käsivaivojen vuoksi.  Heidänkin joukossaan on pienituloisia, joille älypuhelimen hankkiminen voi olla taloudellisesti hankalaa. Käyttöjärjestelmän vanhentuessa, puhelin on silti ajoittain vaihdettava uuteen. Esimerkiksi pankkisovelluksen vaatimien uusien päivitysten asentaminen ei onnistu, mikäli puhelimeen ei ole saatavissa ajantasaista käyttöjärjestelmäpäivitystä.

Fantasiakuva, jossa käsi pitelee puhelinta. Ihmishahmo ratakiskoja myöten puhelimeen, kiskot katoavat puhelimen ruudulla kaukaiseen metsämaisemaan.
Digitalisaatio muuttaa maailmaa ja tapaamme nähdä se. Kuva: pixabay.com.

Edes työ ei tuota kaikille samanlaisia digitaitoja. Sutelan, Pärnäisen ja Keyriläisen (2019, 85) tutkimuksen mukaan 90 % käyttää jotakin digitaalista sovellusta työssään. Työpaikat, ammattialat tai työntekijäryhmät eivät ole tässä tasavertaisia, mikä konkretisoitui näkyviin pandemian aikana. Esimerkiksi monessa tehtaassa tuotannon työntekijät eivät ole kosketuksissa läppäreiden tai verkkoviestintäsovellusten kanssa. Samoin naiset ja miehet harjaantuvat työelämässä erilaisten sovellusten käyttöön. Tutkimus nostaakin esiin huolen digitaitojen pysyvästä polarisoitumisesta työelämätaitona. (Mt., 85-86.)

Teknostressi eli henkinen kuormitustila, jossa työntekijä kokee voimavaransa puutteellisiksi suhteessa digitaalisen työympäristön vaatimuksiin, on varsin yleinen ongelma suomalaisilla työpaikoilla, mutta sekään ei jakaannu tasa-arvoisesti. Teknostressi väijyy erityisesti kokeneempia työntekijöitä, jotka ovat muita suuremmassa vaarassa altistua sille. Työkokemus sinänsä ei kasvata ammatin edellyttämää teknologiaosaamista riittävästi. (Ruusupuiston kärkiuutiset 2020.)

Lopuksi

Meistä riippuu, muodostuuko digitalisaatiosta eriarvoisuutta luova mekanismi. Jos digitaalinen suunnittelu palvelee ensisijaisesti niitä, joiden digitaidot ovat vahvimmat tai jos palveluita kehitetään ns. keskivertokäyttäjälle, niin digiosaamiseltaan heikoimmat ovat vaarassa pudota digitalisaation kelkasta.

Lähteet

Ruusupuiston kärkiuutiset 4/2020: Teknostressi lisääntyy iän ja kokemuksen. Viitattu 4.3.2022. myötä https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/4-2020/2/tlijkml

Suomen Pankki 2021. Korona pandemia muuttaa maksutapoja pysyvästi. Viitattu 3.3.2022. https://www.eurojatalous.fi/fi/2021/2/koronapandemia-muuttaa-maksutapoja-pysyvasti/

Sutela, Hanna & Pärnäinen, Anna & Keyriläinen, Marianne 2019. Digiajan työelämä – työolotutkimuksen tuloksia 1977-2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.3.2022. https://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/ytym_1977-2018_2019_21473_net.pdf

Tilastokeskus 2019. Suomalaisten internetin käyttö 2019. Viitattu 1.3.2022. https://www.stat.fi/til/sutivi/2019/sutivi_2019_2019-11-07_kat_001_fi.html

Tilastokeskus 2020. Pienituloisten määrä vähäni vuonna 2020. Viitattu 3.3.2022. https://www.stat.fi/til/tjt/2020/03/tjt_2020_03_2021-12-16_tie_001_fi.html

  • Kirjoittaja: Merja Kylmäkoski, FT, nuorisotyön yliopettaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 08.3.2022
  • Kirjoittaja: Anu Järvensivu, FT, dosentti, työyhteisöjen kehittämisen yliopettaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 08.3.2022