Työelämässä muutokset synnyttävät työtekijöissä epävarmuutta. Jokainen miettii, miten minun nyt käy. Epävarmuus puolestaan tuottaa uusia kehittämistarpeita ja lisää muutoksia.

Olen usein kuullut sanottavan, että muutosten sietoon tarvitaan resilienssiä eli kykyä palautua. Itse ajattelen, että muutoksissa tarvitaan opittavia taitoja enemmän kuin henkilön ominaisuuksiin liitettäviä kykyjä. Nimitän näitä muutoksissa toimimisen taitoja epävarmuustaidoiksi.

Epävarmuustaitojen tarve korostuu asiantuntijatyössä, koska yhä suurempi osa työstä tehdään yhdessä toisten asiantuntijoiden kanssa ja tietotekniikan tukemana. Silloin työn arjessa tulee eteen odottamattomia tilanteita ja ongelmia, jotka kohdataan yhdessä. Avaan seuraavassa hieman sitä, mitä näillä epävarmuustaidoilla tarkoitan.

Työn merkityksen kirkastamisen taidot

Epävarmuustaidoilla tarkoitan mm. sitä, että sietää muutoksia ja osaa etsiä mielekkyyksiä sekä toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksia myös muutosten pyörteissä. Työelämässä tämä tarkoittaa vaikkapa kykyä tunnistaa toiminnan tavoitteet ja ne asiat, joka saavat työn tuntumaan itselle mielekkäältä.

Lisäksi tuota mielekkyyden kokemusta kannattaa opetella vahvistamaan muistuttamalla itseään ja työyhteisöään siitä, mitä varten me teemme tätä työtä ja mitä tänään(kin) teimme tuon tavoitteemme edistämiseksi. Näin vahvistetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, päämäärä pysyy mielessä, ja samalla jokaisen tunne oman toiminnan merkityksellisyydestä ja arvokkuudesta vahvistuu. Tunne vaikuttamismahdollisuuksista työhön vahvistuu eli jokaisen toimijuuden tunne kasvaa.

Epävarmuustaitoihin kuuluu myös se, että ymmärtää epävarmuuksia itsessä ja toisissa sekä epävarmuuden systeemisiä yhteyksiä. Jokainen meistä reagoi omalla tavallaan kaikkiin tilanteisiin. Siinä missä yksi tuntee muutoksen olevan valtava murros, toinen tuskin huomaa sitä ja kolmas kieltää koko asian olemassaolon.

Erilaiset reaktiot voivat tuottaa ristiriitoja ja siksi on tärkeää yhdessä keskustella muutoksista, niiden taustoista ja muutosten vaikutuksista. Osa vaikutuksista on haluttuja ja selkeitä seurauksia muutoksessa tehdyille valinnoille, mutta jokaiseen muutokseen liittyy paljon ennakoimattomia ja yllättäviä seurauksia ja tunteita. Niitä yhdessä käsiteltäessä kirkastuu työelämän ja etenkin kaikkien työverkostojen merkitys ja toiminta. Se lisää ymmärrystä toiminnan kokonaisuudesta.

Jokaisessa muutoksessa yhteistyöverkostot muuttuvat ja muutokset tarjoavat tilaisuuksia vahvistaa tai luoda uusia verkostoja, joiden kanssa kehittää nykytilannetta ja katsoa toiveikkaasti tulevaan. Verkostot kannattelevat meitä työn arjessa ja auttavat ymmärtämään toimintamme sidonnaisuuksia.

Minusta yksi erityisen tärkeä osa epävarmuustaitoja on se, että osaa etsiä ja tulkita tieteellistä tietoa ja ennakoida tulevaa, sitä että asiantuntijana pystyy etsimään oman työn ja ympäröivän yhteiskunnan kannalta oleellista tietoa ja ehkä jopa tuottamaan sitä.

Tärkeää tässä on, että tuo tuotettava ja välitettävä tieto tukee toiveikkuutta ja avaa uusia ajattelun ja toiminnan mahdollisuuksia. Toiveikkuutta tukemalla tekemisen mielekkyys ja into säilyvät. Samalla säilyy taito tehdä pidemmän aikavälin suunnitelmia, rakentaa siltaa nykyhetkestä tulevaan.

Yksilön ja työyhteisön epävarmuustaitoihin kuuluu myös halu ja yhteinen valmius muuttaa omaa toimintaa tilanteiden mukaan. Tässä auttaa se, että opettelee tulkitsemaan työkavereita ja tilanteita tarkoituksenmukaisesti, tavoitteellisesti ja hyväntahtoisesti. Tarkoituksenmukaisuudella tarkoitan sitä, että kuuntelee ehdotuksia ja keskusteluja suhteuttaen ne työn tavoitteeseen tai työilmapiirin vahvistamiseen. Että pidättäytyy etsimästä piileviä viestejä tai tulkitsemasta toisen sanomisia, samalla harjoittaa oman tunne- ja vireystilan säätelyn jaloa taitoa.

Minusta epävarmuustaidot ovat meille luontaisia taitoja ja työuran kuluessa vahvistamme niitä. Perustan näkemykseni itsemääräytymisteoriaan, jonka mukaan yksilö pyrkii luonnostaan psykologiseen kasvuun ja hyvinvointiin, omien kykyjen harjoittamiseen, haasteiden voittamiseen, sisäisen maailman eheyteen ja itsemääräytymiseen (Pervin 2003; Deci & Ryan 2017).

Eli pyrimme itse tekemään työstä ymmärrettävää ja mielekästä. Jos saamme tähän tukea, niin taitomme vahvistuvat.

Eriväriset henkilöä esittävät symbolit istuvat ympyrässä ilman istujia suojaavia pöytiä tai tietokoneita ja pohtivat. Kuvan keskellä on kysymysmerkki. Kuvan tarkoitus on korostaa yhteisen pohdinnan ja avoimuuden merkitystä.
Yksilön ja työyhteisön epävarmuustaidot kehittyvät yhteistyössä. Kuva: question-mark, Pixabay.

Epävarmuustaitojen vahvistaminen

Omia epävarmuustaitojaan voi vahvistaa itse pohtimalla sitä, milloin tuntee oman työnsä arvokkaaksi. Näin tunnistaa ne työn piirteet ja tehtävät, jotka ovat itselle kaikkein merkityksellisimpiä.

Tunnistamisen jälkeen voi miettiä, miten näitä työn arvokkaita piirteitä voisi omassa työssä lisätä. Voi miettiä, mitä voi itse tehdä merkityksellisen työn osuuden kasvattamiseksi ja mihin tarvitsee työyhteisön tukea ja mihin tarvitaan rakenteellisia muutoksia koko organisaatiossa. Tällä tavalla voi vahvistaa työn hallinnan ja mielekkyyden kokemusta sekä tunnetta oman osaamisen riittämisestä. Tällä harjoituksella työn palkitsevat piirteet vahvistuvat ja työn kuormittaviin piirteisiin voi löytyä lievennyksiä.

Kun työyhteisön jäsenet tekevät harjoituksen yhdessä, opitaan tunnistamaan eroja siinä, mitkä asiat koetaan mielekkäiksi ja tärkeiksi ja voidaan jakaa työtehtäviä yksilöille sopivammalla tavalla.

Epävarmuustaidot eivät kuitenkaan ole vain yksilön taito. Ne tarvitsevat tuekseen arkista ja avointa keskustelua siitä, miten minä ja me yhdessä toimimme muuttuvissa tilanteissa. Jotta keskustelu on oikeasti avointa, se kannattaa käynnistää tunnistamalla yhdessä jokaisen omia ja koko työyhteisön yhteisiä vahvuuksia. Samassa keskustelussa voidaan nostaa keskusteluun epävarmuuksia ja huolta nostavia asioita ja pohtia yhdessä tulevaa. Näin yhdessä uskaltaudutaan katsomaan hiukan pidemmälle tulevaisuuteen ja vahvistetaan yksilöiden ja koko organisaation toimintavalmiuksia.

Pohdinnan kuluessa kannattaa kirjata tavoitteita sekä se, mistä haluamme sopia. Sitten solmitaan erilaist elämää ja työtä helpottavat sopimukset uudestaan ja tunnistetaan uudet rutiinit. Sovitaan esimerkiksi se, miten me pidämme yhteyttä etäarjessa. Selkeillä ja yhdessä tehdyillä sopimuksilla helpotamme jokaisen toimintaa muutoksissa.

Humak epävarmuustaitojen kehittäjänä

Juuri aloittaneena työyhteisökehittämisen lehtorina ajattelen, että Humak on juuri oikea organisaatio opettamaan työyhteisön kehittäjille epävarmuustaitoja. Työelämäkehittäjät ovat keskeisiä, kun vahvistetaan toiveikkuutta ja työn mielekkyyttä ja estetään näin uupumista ja turhautumista.

Epävarmuustaidot voidaan ottaa kehittämisprojektien tai opinnäytetöiden aiheeksi, saa nähdä mitä kaikkea keksimmekään.

Kuva: Pixabay