Eramus+ -rahoitteinen Future Labs -hanke on Humakin koordinoima projekti, jonka tavoitteena on kehittää digitaalisia nuorisotyön menetelmiä nuorten osallisuuden vahvistamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn Euroopassa. Hankeryhmän, johon kuuluu asiantuntijoita useasta Euroopan maasta, kehittämiä menetelmiä testataan eri puolilla Eurooppa järjestettävissä tilaisuuksissa. Niihin osallistuu alan ammattilaisia ja nuoria, joilta saatua palautetta käytetään menetelmien edelleen kehittämiseen.

Podcasteilla piirretään Eurooppalaisen nuorisotyön karttaa

Portugalilaisen nuorisoalan koulutusorganisaation presidentti Sérgio Gonçalvesin  mukaan yhteiskunnan ja nuorten sosiaalisen todellisuuden muututtua myös nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset tarvitsevat uusia sosiaalisia innovaatioita nuorten osallisuuden edistämiseen.

Digitaalisten innovaatioiden lisäksi projektissa toteutetaan laaja podcast-sarja, johon haastatellaan nuorisotyön ammattilaisia, tutkijoita, kehittäjiä ja muita vaikuttajia eri puolilta Eurooppaa. Podcastien kautta piirretään kuva eurooppalaisen nuorisotyön ajankohtaisista haasteista sekä siitä, miten digitaalisuus on lyönyt läpi – vai onko – eurooppalaisessa nuorten parissa tehtävässä työssä.

Ammattilaiset ovat askeleen perässä nuoria

Hankkeen projektipäällikkö Kari Keurun mukaan ammattilaisten on vaikea pysyä kärryillä uusista nuorten käyttämistä sosiaalisen median palveluista. Nuoret omaksuvat palvelut itsenäisesti ja tuottavat niihin erilaisia sisältöjä ja vasta myöhemmässä vaiheessa aikuiset kiinnostuvat niistä. Keurun mukaan kasvattajat sekä kouluissa että nuorisotyössä ovat askeleen tai kaksi nuoria jäljessä.

Future Labs -hankkeen ensisijaisena tarkoituksena on Keurun mielestä vahvistaa nuorisoalan toimijoiden osaamista digitaalisessa maailmassa – ei vain palvelujen vaan myös digitaalisen toimintatavan omaksumisessa.

Future Labs
Future Labs -hanke kokoontui Hyvärilän Nuorisokeskuksessa Nurmeksessa marraskuun lopulla. Kuva: Jarmo Röksä

Viestijälle ruohonjuurinäkökulmaa hanketyöstä

Hankkeen marraskuiseen kokoontumiseen osallistui kaikkiaan kahdeksan organisaation edustajaa kuudesta eri maasta. Suomesta mukana olevien Humakin ja Hyvärilän nuorisokeskuksen lisäksi hankeesessa toimii organisaatioita Portugalista, Italiasta, Sloveniasta, Slovakiasta ja Tsekeistä. Itse osallistuin nyt Humakin hankekokoukseen ensimmäistä kertaa itse hankkeen asiantuntijana enkä ainoastaan Humakin viestinnän edustajana ja tiedonvälittäjänä. Toimin Humakissa sen viestinnästä ja markkinoinnista vastaavana viestintäpäällikkönä.

Henkilökohtaisesti ja ammatillisesti osallistuminen käytännön hanketyöhön oli avartavaa. Normaalisti kirjoitan eri kanaviimme sujuvia kuvauksia Humakin vahvuusaloista ja erikoisosaamisestamme, mutta tällä kertaa sain mahdollisuuden osallistua suurimman vahvuusalamme, nuorisotyön, merkittävään kansainväliseen hankkeeseen. Näin, miten sekä Humakin ammattilaiset että eurooppalaiset nuorisoalan kehittäjät työskentelevät projekteissa käytännössä. Toimintatapa: avoimuus, innovatiivisuus ja osallistavuus vaikuttaa olevan yleiseurooppalainen ominaisuus nuorisoalalla.

Ensimmäistä kertaa livenä toisensa tavanneet nuorisoalan kouluttajat ja kehittäjät hitsautuivat muutaman päivän aikana yhteen ja selvä visio siitä, minne hanke pyrkisi kristallisoitui Hyvärilässä vietettynä aikana. Keskeinen tekijä onnistumisessa oli Humakin hankkeesta vastaavien Kristiina Vesaman ja Kari Keurun vilpitön vieraanvaraisuus ja rautainen alan ammattitaito.

Eurooppalainen nuorisotyö toimii eri premisseillä eri maissa

Opin, että nuorisotyö ja sen ammattilaiset toimivat hyvin erilaisista lähtökohdista eri Euroopan maissa. Vaikka kaikkialla kohdataan samoja haasteita ja ongelmia nuorten syrjäytymisen, nuorisotyöttömyyden ja ulkopuolistumisen kanssa, niin taloudelliset resurssit ja voimavarat ongelmien kanssa painimiseen ovat hyvin erilaiset. Ehkä myös nuorisotyön ammattimaisuus käsitetään maissa hieman eri tavoin. Pohjois-Euroopassa nuorisotyö on nivottu kiinteästi kunnallisiin palveluihin, jota tukee laaja nuorisoalan kansalaisjärjestöjen ja -vaikuttajien verkosto. Ammattilaisia koulutetaan sekä toisella että korkeakouluasteella ja alaa kehitetään pitkäjänteisesti julkisrahoitteisissa valtakunnallisissa ja alueellisissa hankkeissa.

Etelämmässä alan toimijat ja kouluttajat tuntuvat suurelta osin olevan kolmannen sektorin kansalaisjärjestöjä, joiden edustajat tuntevat paloa ja kutsumusta sosiaalisten ongelmien ja haasteiden ratkaisemiseen. Sain mielikuvan, että aivan kuten Humakkikin haluaa strategiansa mukaan tehdä hyvää, myös nämä hankkeeseen osallistuneet nuorisoalan edustajat haluavat omalta osaltaan tehdä hyvää – uskoen voivansa rakentaa maastaan paremman paikan asua ja elää nuorille. Paras lääke tähän vaikutti olevan nuorisoalan ammattilaisten kouluttaminen.

Minuun teki vaikutuksen eurooppalaisten partnereiden ammattimainen toiminta ja hallinnollisten rutiinien varmuus suomalaisten monesti vaikeaksi kokemissa EU-hankkeissa. Tämän uskoisin olevan asia, josta voimme oppia paljonkin hankkeen aikana ja selättää jonkinlaisen “mörön”, joka tuntuu suomalaisessa arkipuheessa olevan EU-hanketyötä kohtaan.

Humakilla on rooli eurooppalaisenkin nuorisotyön kehittämisessä

Kuten olen monesti Humakin uutisiin ja esitteisiin kirjoittanut, Humanistisella ammattikorkeakoululla on keskeinen rooli nuorisoalan kehittämisessä Suomessa. Hyvärilän jälkeen uskon, että meillä voisi olla merkittävä rooli ja paljon annettavaa myös eurooppalaiselle nuorisotyölle ja eurooppalaisille nuorille.

Odotan mielenkiinnolla, mitä Future Labsin osaavat ammattilaiset saavat aikaan – ja lataan työmatkakävelyilleni hankkeen podcasteja kuunneltavaksi. Yhden jakson pituus – kuinkas näin kävikään – sattuu olemaan juuri saman pituinen kuin kävelymatkani Turun Martista TKI-keskukseemme Logomoon.

Katso videojulkaisu aiheesta. Future Labs’ Objectives (Jarmo Röksä & Kari Keuru, Humak 8.12.2017):

Ei-pönöttävä projektiviikko

Mainitsin kirjoitukseni alussa, kuinka vaikuttunut olin siitä, kuinka projektihenkilöt eri maista hitsautuivat ja ryhmäytyivät Hyvärilässä. Vesama ja Keuru olivat organisoineet ohjelman, joka intensiivisten päiväsessioiden ohella koostui erilaisista sosiaalisesta ohjelmasta. Korostan nimenomaan sanaa erilaisista.

Suomalainen sauna ulkoporealtaineen, kävelykokous lumimyräkässä ja heti ensimmäisenä iltana toteutettu suomalaisen ruoan kokkaussessio muikkuineen, hirvikäristyksineen ja karjalanpiirakoineen (kuvassa) tarjosi osallistujille ohjelman, joka varmasti poikkesi kaikista heidän aikaisemmin kokemistaan projektiviikoista. Sokerina pohjalla oli isäntien “pakottama” mökkimajoitus, jonka ansiosta osallistujat eivät voineet eristäytyä hotellihuoneisiinsa, vaan “joutuivat” viettämään aikaa keskenään ja tutustua toisiinsa.

Uskallan väittää, että normaalista poikkeava majoittautuminen hitsasi porukan tiiviimmin yhteen, kuin mitä EU-projektikokouksissa on tapana. Myönnän, että olin hieman skeptinen yhteismajoitukseen, mutta viikon lopulla en olisi halunnut vaihtaa asumismuotoa yksityiseen hotellihuoneeseen. Iltojen aikana opin myös kaksi mainiota roolikorttipeliä, jotka tulevat varmasti ilahduttamaan minua tulevaisuudessakin – jahka löydän nuo kortit ensin jostain.

Iltaohjelmasssa tutustuttiin mm. suomalaiseen ruokakulttuuriin. Kokkauslistalla oli mm. karjalanpiirakoita ja hirvikäristystä sekä paistettuja neulamuikkuja. Kuva: Jarmo Röksä.