Kulttuurituottaja-digikoulutus

Verkko mahdollistaa monenlaisen oppimisen

Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) on tehnyt rohkean ratkaisun ja siirtänyt kulttuurituotannon monimuotokoulutuksen kokonaan verkossa suoritettavaksi. Syksyllä 2018 opintonsa aloitti 45 uutta monimuoto-opiskelijaa, joille on mahdollistettu koko tutkinnon suorittaminen verkossa valintakokeista lähtien. Jo hakuvaiheessa oli selvää, että verkkotutkinnolle on tilausta: hakijoita oli ennätyksellinen määrä, lähes 500. Myös ensimmäiset kokemukset opintojen alusta näyttävät, että ratkaisu on ollut perusteltu. 

Kulttuurituotannon AMK-tutkinto ei ehkä ensisilmäyksellä vaikuta sellaiselta, jonka voisi helpoimmin opiskella verkossa. Ammattialan kompetenssit sisältävät paljon vuorovaikutus- ja viestintäosaamista sekä johtamistaitoja monenlaisissa yhteisöissä ja työympäristöissä. Toisaalta lyhytkestoiset projektit ja monialaiset hankkeet ovat tyypillisiä alan työn tekemisen muotoja.

Koska 240 op laajuiseen tutkintoon kuuluu olennaisena osana harjoittelut, työelämälähtöiset projektit ja oppimistehtävät, täysin verkon varassa ei opinnoissa olla. Neljän seinän sisälle ei siis olla jäämässä, vaikka tutkinnon suorittaminen verkossa onnistuukin.

Toisaalta verkko-oppiminen mahdollistaa monen erilaisen ja uuden opetustavan järjestämisen: opiskelija voi oppia uusia asioita ajasta ja paikasta riippumatta. Verkko myös mahdollistaa opiskelijoiden ammatillisen verkostoitumisen yli kampus ja -vuosikurssirajojen. Näiden oppimista muokkaavien välineellisten seikkojen lisäksi koko ala on murroksessa: tuotannot kansainvälistyvät, niihin osallistuu tekijöitä monesta eri organisaatiosta ja sidosryhmät ovat tavoitettavissa usein parhaiten verkon yli – kulttuurituottajan koko toimintaympäristö digitalisoituu.

Verkossa oppiminen vaatii itseohjautuvuutta ja digitaitoja

Se mitä tutkinnon digitalisointi on kuitenkin mahdollistanut, on opiskelijoiden osallistumisen mistä päin maailmaa tahansa. Ensimmäistä kertaa aloittavassa ryhmässä on opiskelijoita Suomen ja Euroopan ulkopuolelta. Puhumattakaan siitä, että myös Oulussa, Vaasassa tai muualla maakunnissa asuvat opiskelijat voivat täysimääräisesti osallistua opintoihin muiden kanssa.

Verkkototeutus ei tarkoita sitä, että opiskelija pääsisi opinnoistaan helpommalla. Jokaiselta opiskelijalta vaaditaan erinomaista motivaatiota, oppimistaitoja ja sitoutumista opintoihin. 

Oma aktiivisuus, digitaidot ja vastuun ottaminen omista opinnoista korostuvat. Ryhmän tuki ja paine ovat verkon takana eri tavalla läsnä vaikuttamassa opintojen etenemiseen kuin lähiopetuksessa, jossa opiskelijat tapaavat toisiaan opintojen merkeissä parhaimmillaan päivittäin. Alun kokemusten ja saadun palautteen perusteella näin onkin: opiskelijoilla on selkeä tunne, että he ovat läpäisseet erittäin tiukan valintakoeseulan ja ovat hyvin innostuneita opintojensa suorittamiseen. Nyt valittujen opiskelijoiden asenne digitalisaatioon ja verkko-oppimiseen on jo lähtökohtaisesti kohdillaan: he ovat tietoisesti hakeutuneet suorittamaan verkkotutkintoa, ja suhde webinaareihin ja muihin verkon välityksellä tapahtuviin oppimistilainteisiin on erittäin positiivinen. Opiskelijat ovat myös aktiivisesti verkottuneet keskenään ja alkaneet keskenään luoda toimivaa opiskelijayhteisöä verkossa.

Digiosaaminen kehittyy hankkeissa

Humak on oikeaan aikaan liikkeellä ollessaan mukana useissa verkossa tapahtuvaa oppimista ja valmennusta tukevissa digihankkeissa. Asiaa seuranneena mm. Adulet, eAMK ja Toteemi-hankkeissa saadut kokemukset ovat olleet erittäin hyödyllisiä ja tulevat osaksi sitä digiosaamisten palettia, joka on jatkossa hyödyksi kaikille verkkotutkintojen kanssa toimiville. Hankkeet ovat mahdollistaneet erilaiset kokeilut ja benchmarkkaukset yhdessä muiden korkeakoulujen kanssa. Niiden puitteissa on myös luotu erilaisia työkaluja, ohjeita ja hyviä käytäntöjä verkko-oppimisen tueksi, kuten Digistarttipaketti uusille opiskelijoille ja erilaiset digiohjauksen sovelluskokeilut kulttuurituotannon monimuoto-opiskelijoilla.

Vaikka verkkopedagogiikkaa on tehty jo jonkin aikaa, on kehittämistyö vasta alussa. Kysyntää vastaavanlaiselle kehitykselle näyttää siis olevan jatkossakin, eivätkä kokemukset kulttuurituotannon koulutuksen verkkototeutuksesta jää ainoaksi Humakissa.