Hyvä talo on rakennettu vahvoille perustuksille – Ajatuksia hyvinvoinnista

• Kirjoittaja: Päivi Marjanen, Koulutusjohtaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 28.9.2021

Isäni sanoi aikanaan, että hyvä elämä tulee rakentaa vankoille perustuksille. Nämä perustukset rakentuvat niin työn tai opiskelun, vapaa-ajan ja harrastusten, perhe-elämän tai sosiaalisten suhteiden ja terveiden elämäntapojen varaan. Elämän voi kokea silti hyväksi, vaikka yksi talon nurkkatolppa olisikin painunut. Silloin muut nurkat vielä kantavat.

Tässä viisaudessa on vinha perä. Myös tutkimusten mukaan kokonaisvaltainen hyvinvointi rakentuu useista elementeistä. Hyvinvointitutkimuksissa mainittuja yhteisiä piirteitä hyvinvoinnille ovat ainakin toimijuus, autonomia, itseilmaisu, kuuluminen johonkin ja sosiaalinen vastuullisuus. Näiden yhteisten piirteiden lisäksi on tutkimuksellisia tulokulmia, jotka painottavat esimerkiksi politiikkaohjelmia, hyvinvoinnin ja palvelujen tarjoamisen luonnetta tai perheen ja sen rakenteen kulttuurista ymmärrystä (Marjanen, Ornellas & Mäntynen 2016). Esimerkiksi Westernin ja Tomaszewkin (2016) määritelmän mukaan hyvinvoinnilla tarkoitetaan kykyä elää terveesti ja luovasti. Hyvinvoinnista ja sen piirteistä onkin erilaisia määrittelyjä ja painotuksia.

Kokemuksellinen hyvinvointi

Subjektiivista eli kokemuksellista hyvinvointia selvitettäessä pyydetään tutkittavaa itse arvioimaan elämäänsä. Tutkimuksen painopiste on näin ollen henkilökohtaisesti koetuissa kokemuksissa ja ajatuksissa. Minkkisen (2013) mukaan lapsen hyvinvointi koostuu fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja aineellisesta tilanteesta. Konu (2002), joka on tutkinut kouluikäisiä lapsia, lasten hyvinvoinnin indikaattorit on jaettu neljään ryhmään: kouluoloihin, sosiaalisiin suhteisiin, itsensä toteuttamiseen ja terveystilanteeseen. Masford-Scottin (2012) mukaan lasten hyvinvoinnin tarkastelun näkökulmia ovat sosiaalinen ja taloudellinen, psykologinen ja mielenterveydellinen, filosofinen sekä koulutuksellinen. Toisin sanoen myös itse koettua hyvinvointia voidaan arvioida useista eri näkökulmista.

Vaikka edellä mainituissa tutkimuksissa keskiössä on ollut lasten hyvinvointi, aikuisten hyvinvointi koostuu samoista elementeistä, tosin painotukset saattavat poiketa. Uskallan väittää, että kulttuuriset, sukupuolen tai iän mukanaan tuomat painotukset sille, mitkä ovat hyvinvointikokemuksen näkökulmasta painottuvia tekijöitä, vaihtelevat huomattavasti ihmisryhmittäin. Esimerkiksi suomalaislasten tärkeäksi kokemissa hyvinvointiin liittyviksi asioiksi harvoin nousee fyysiseen hyvinvointiin liittyvät asiat, kuten terveys tai ravinto. Iso yllätys minulle kuitenkin tekemieni haastattelujen perusteella, että suomalaislapsilla materiaalinen hyvinvointi on huomattavan merkittävässä roolissa. Sama haastattelukysymys, mikä sinulle on tärkeää, tuotti aivan toisenlaisen vastauksen maaseudun intialaislapsilta. Intialaislapset korostivat koulun, perheen ja luonnon merkitystä elämässään. Pienen haastatteluaineiston perusteella näytti siltä, että suomalaislasten huomio keskittyi enemmän materiaaliseen hyvää kuin intialaislasten. Itse kuvittelin asian olevan päinvastoin.

Hyvinvointikokemus

Mikä sinulle on tärkeää elämässäsi? Mistä hyvä elämä koostuu? Biggerin ja Anichin (2009) mukaan lasten kokeman hyvinvoinnin kannalta keskeistä on rakkaus ja huolenpito sekä (Anich et. al. 2011) vapaa-ajan aktiviteetit, fyysinen ja henkinen elämä sekä terveys. Uskallan väittää, että nämä elementit ovat myös meidän aikuisten elämässä ne keskeisimmät hyvinvoinnin elementit. Tuo materiaalinen ulottuvuus, jonka suomalaislapset nostivat esiin, on jäänyt pohdituttamaan. Olisiko meidän kaikkien tarpeen pohtia hyvän elämän perusarvoja uusiksi?

Lopuksi

Aika-ajoin on hyvä pohtia, miten voin ja mitä minulle kuuluu. Ne ovat aika paljastavia kysymyksiä. Vaikka suomalaisessa hyvinvointivaltiossa pystytään tarjoamaan aineelliset peruspalvelut, oletan, että aika monen meistä on tarve keskittyä kuluvan vuoden aikana kohentamaan ennen kaikkea psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointiamme pitkän erityksissä olemisen jälkeen. Luulen, että kallellaan olevia taloja löytyy näin koronan jälkeen enemmän kuin koskaan.

Humanistinen ammattikorkeakoulu haluaa edistää opiskelijoidensa hyvinvointia. Tutustu Humak välittää hyvinvointi-kampanjaan. 

Lähteet:

Anich, Rudolf, Biggeri, Mario, Libanora, Renato & Stefano, Mariani 2011. Street children in Kampala and NGOs actions: Understanding capabilities deprivationand expansion. Teoksessa M. Biggeri, J. Ballet ja F. Comim (toim.) Children and the Capability Approach, Basingstoke; Palgrave Macmillan, 107–136.

Biggeri, Mario & Anich, Rudolf 2009. The deprivation of street children in Kampala: Can the capability approach and participatory methods unlock a new perspective in research and decision making? Mondes en Development 2(146), 73–93.

Konu, Anne, Alanen, Erkki, Lintonen, Tomi  & Rimpelä, Matti 2002. Factor structure of the School Well-being Model. Health Education Research, Vol. 17(6), 732–742, https://doi.org/10.1093/her/17.6.732

Marjanen, Päivi, Ornellas, Abigail & Mäntynen, Laura 2016. Determining Child Holistic Well-being: Critical Reflections on Theory and Dominant Models. Child Indicators Research, 1–15.

Mashford-Scott, Angela & Church Amelia & Tayler, Collette 2012. Seeking Children’s Perspectives on their Wellbeing in Early Childhood Settings. International Journal Early Childhood, vol. 44(3), 231–247.

Minkkinen, Jaana 2013. The structural model of child well-being. Child Indicator Research, 6, 547–558.

Western, Mark & Tomaszewski, Wojtek 2016. Subjective wellbeing, objective wellbeing and inequality in Australia. PloS ONE 11(10).