Kulttuurituotannon harjoittelut – liksaa vai ei?

Humakin kulttuurituotannon opintoihin kuuluu useita eritasoisia harjoittelujaksoja työelämässä. Alan käytäntöihin tutustuttavan ensimmäisen harjoittelun jälkeen syvennytään muun muassa työelämäorganisaation taloudelliseen toimintaan. Neljä vuotta kestävien opintojen loppupuolella noustaan vielä kehittävän harjoittelun tasolle, jossa kartoitetaan työelämäkumppanin toimintaa ja kehitetään sitä pienimuotoisen, harjoittelutehtävistä erillisen projektin keinoin. Silloin harjoittelutehtävät ovat jo niin vastuullisia, että on syytä esittää kysymys: Ovatko ne myös palkan arvoisia?

Oppilaitosten näkökulmasta harjoittelut ovat samaan aikaan sekä opiskelijoiden keskeinen oppimisympäristö että olennainen osa työelämäkumppanien verkostoa, jota opiskelijat rakentavat myös itselleen tulevaisuutta varten. Kulttuurituottajaopiskelijat harjoittelevat hyvin monentyyppisissä organisaatioissa, koska tuottajia työskentelee kaikissa yhteiskunnallisissa toimintaympäristöissä: julkisissa palveluissa, yksityisellä sektorilla yrityksissä ja yrittäjinä sekä kolmannella ja neljännellä sektorilla. Tästä seuraa, että harjoitteluorganisaatioiden koko, tarkempi ala kulttuurikentällä ja työtehtävät vaihtelevat huomattavasti.

Vaihtelevuus näkyy myös organisaatioiden halukkuutena ja mahdollisuutena palkanmaksuun. Isommissa organisaatioissa on todennäköisemmin mahdollista maksaa palkkaa, mutta toisaalta harjoittelutehtävät voivat olla rajatumpia vakiintuneen ja hierarkkisen työnjaon puitteissa. Pienemmissä organisaatioissa ei ole aina mahdollisuuksia palkanmaksuun, mutta harjoittelutehtävien vaatimustaso saattaa olla keskimääräistä antoisampaa oppimisen kannalta. Palkanmaksukykyä ja -halukkuutta ohjaavat siis joskus aidot taloudelliset realiteetit. Mutta pitäisikö palkkaa ylipäätään maksaa (“eivätkös opintopisteet ole sitä palkkaa?”) ja jos pitäisi, niin millaisin perustein? Mitä kulttuurituottajaopiskelijat asiasta ajattelevat?

Palkkasuositukset ja todellisuus

Kulttuurialan edunvalvontajärjestöt, kuten Akavan erityisalat (Akavan erityisalat 2022; Korkeakouluosaajat 2022) kuin Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry, ovat jo pitkään suositelleet palkanmaksua myös harjoittelijoille. TAKU:n voimassaolevassa palkkasuosituksessa todetaan, että “osana opintoja suoritettavasta harjoittelusta tulee maksaa korvaus, joka on vähintään 1 283 €/kk (v. 2022), kuitenkin aina vähintään työttömyysturvalain työssäoloehtoa kerryttävän palkan suuruinen” (TAKU 2022, 6). Kun harjoittelu on palkallista, täytyy osapuolten laatia myös työsopimus, jossa “ei saa sopia huonommista ehdoista kuin mitä harjoittelupaikassa mahdollisesti noudatettavassa työehtosopimuksessa eli TES:ssä on määrätty” (TAKU 2020, 25).

Harjoittelun palkallisuuden linjaaminen on todellisuudessa hankalaa. Suositusten mukaan korvausta tulisi maksaa aina silloin, “kun työ on itsenäistä ja vastuullista tai kun se tuottaa jotain merkittävää työpaikalle” (mt., 14), kun taas “palkattomien työharjoitteluiden tulee olla luonteeltaan työympäristöön tutustumista, johon ei kuulu vaikeita itsenäisesti suoritettavia tehtäviä” (mt.). Kulttuurituottajien työtehtävät edellyttävät usein jo harjoitteluissa itsenäistä ja vastuullista työotetta, jolloin rajanveto on vaikeaa.

Kun kulttuurituottajien harjoittelua koskevassa kartoituksessa (Ahokas 2019) harjoitteluista palkallisia oli vain 26 % ja toisaalta harjoitteluiden sisällölliset vaatimukset nousevat opiskelun edetessä nopeasti, on syytä epäillä, että vastuullisia tehtäviä tehdään käytännössä myös palkattomissa harjoitteluissa. Tätä tukee havainto, jonka mukaan juuri kulttuurituotannon harjoittelut jakaantuvat selkeästi kahtia, työtehtäviltään vaatimattomiin ja toisaalta suurtakin itsenäisyyttä ja vastuuta edellyttäviin (Ahokas 2019, 60). Kun näistä jälkimmäiset ovat selkeästi yleisempiä ja kun lisäksi opiskelijoiden asemaa voidaan käyttää väärin (mt., 63; Yle 2019), ollaan vakavien ongelmien äärellä.

Ihmisiä sisätilassa pöydän ympärillä kumartuneena pöydän päälle. Pöydällä tapahtumakartta.
Tapahtumatuottajia ja -väkeä neuvottelemassa pöydällä olevan tapahtumakartan äärellä. Kuva: Jari Hoffrén.

Tuoreita huomioita kulttuurituottajien harjoittelusta

Kulttuurituottaja (AMK) Kaisa Hietanen tutki loppukeväästä 2022 valmistuneessa opinnäytetyössään (Hietanen 2022) tilannetta tällä hetkellä. Tarkastelusta kävi ilmi, kuinka opiskelijoiden ja harjoitteluorganisaatioiden vastaukset olivat keskenään ristiriitaisia. Edellä kuvailtu tilanne sai vahvistusta, sillä valtaosa alan opiskelijoista totesi harjoittelunsa työnkuvan vastanneen enemmän palkallisen työntekijän työnkuvaa kuin harjoittelijan työnkuvaa, kun taas suurin osa haastatelluista organisaatioista painotti, että heillä harjoittelijat tekevät selkeästi vastuullisuusasteeltaan työharjoitteluun sopivia työtehtäviä. Jännitettä korosti se, että alan opiskelijat myös toivoivat korvausten nousevan opintovuosien ja kokemuksen karttuessa, kun taas haastateltavat organisaatiot painottivat lähinnä mahdollisen korvauksen määrän samuutta kaikille harjoittelijoille.

TAKU on lausunut aikaisempaa tiukemmin, ettei se suosittele palkattomien harjoitteluiden suorittamista harjoittelijan heikon aseman vuoksi (mt., 29). Tilannetta voisi osaltaan helpottaa Humakin kulttuurituotannon tutkinnon nykyinen käytäntö, jossa vain ensimmäinen harjoittelu on alaan tutustuttava, ja sen entistäkin selkeämpi erottelu muista, vaativimmista harjoitteluista.

Hietanen toi tarkasteluun mukaan myös oppilaitosten roolin. Humakin henkilöstölle tehdyissä teemahaastatteluissa painotettiin harjoittelukokemuksia tarkastelevien työelämäseminaarien merkitystä mielekkäiden ja palkallisten työharjoitteluiden haussa. Merkittävässä osassa pidettiin niin Humakin henkilöstön kuin myös TAKU:n puolelta oppilaitoksen ja organisaatioiden välille rakennettavia yhteistyökumppanuuksia (mt., 36). Verkostoviestinnällä olisi osaltaan mahdollista kirkastaa asianmukaisia harjoittelu- ja palkanmaksukäytänteitä.

Opiskelijan tulisi puolestaan kehittää ja hyödyntää kulttuurituottajalle aina tärkeitä myynti- ja neuvottelutaitoja siitäkin huolimatta, että tutkimukseen haastatelluista kulttuurialan organisaatioista osa ei pitänyt palkkaneuvotteluja aitona mahdollisuutena. Siksi tietoisuus vähimmäispalkka- ja harjoittelukäytäntösuosituksista olisi syytä lisätä työelämälle suunnattaviin harjoittelumateriaaleihin (mt.).

Muutokset tapahtuvat hitaasti, mutta ovat välttämättömiä. Tutkintovaatimusten edellyttämä osaaminen kasvaa opiskelujen aikana nopeasti sellaiseksi, ettei harjoitteluiden määritteleminen vain tutustuttaviksi ja sitä kautta palkattomiksi vastaa todellisuutta. Lisäksi palkattomuus tukee työelämän kyseenalaisia käytäntöjä, kun esimerkiksi ammattilaisen palkkaamisen sijasta turvaudutaan palkattomien harjoittelijoiden käyttämiseen – ja tunnustetaan näin epäsuorasti harjoittelijoiden osaaminen.

Oppilaitosten tulisikin linjata harjoittelukäytänteitään selkeämmiksi ja viestittää niistä työelämää johdonmukaisesti. Opiskelijoiden olisi valmentauduttava työelämäkohtaamisissa osaamisensa perusteltuun jäsentelyyn, jolloin palkkaneuvotteluista muodostuisi luonteva osa harjoittelusta sopimista. Kitkatta tämä ei varmasti käy, mutta toimiin on tartuttava.

Lähteet

Ahokas, Tuulia 2019. Kulttuurituotannon opiskelijoiden oikeuksien toteutuminen työharjoitteluissa. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Viitattu 9.6.2022. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112722844

Akavan Erityisalat 2022. Palkaton vai palkallinen työharjoittelu? Viitattu 9.6.2022.https://www.akavanerityisalat.fi/nain_vaikutamme/opiskelija_jasenena/tyoharjoittelut/palkaton_vai_palkallinen_tyoharjoittelu

Hietanen, Kaisa 2022. Kulttuurialan työharjoitteluiden korvauskäytännöt. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Viitattu 9.6.2022. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205026768

Korkeakouluosaajat 2022. Harjoitteluajan palkka. Viitattu 9.6.2022.http://www.korkeakouluosaajat.fi/kaytannon_abc/opiskelijan_palkka/

Yle 2019. Ohjattava opiskelija vai ilmainen työntekijä? Palkattomat harjoittelut on työelämän yleistyvä ilmiö, joka kasaantuu ammattikorkeakouluihin. Viitattu 9.6.2022.https://yle.fi/uutiset/3-10847484

Taku 2020. Opas kulttuurituotannon työharjoitteluun. Viitattu 9.6.2022.https://taku.fi/tyoharjoitteluopas/

Taku 2022. Kulttuurituottajat Vähimmäispalkkasuositus 1.5.2022–30.4.2024. Viitattu 9.6.2022. https://taku.fi/wp/wp-content/uploads/2022/04/Kulttuurituottajat-va%CC%88himma%CC%88ispalkkasuositus-1.5.2022%E2%80%9330.4.2024.pdf

  • Kirjoittaja: Kaisa Hietanen, Kulttuurituottaja (AMK), Humanistinen ammattikorkeakoulu, 23.8.2022
  • Kirjoittaja: Jari Hoffrén, Kulttuurituotannon lehtori, YTT, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 23.8.2022