Uudistettu laki kuntien kulttuuritoiminnasta tuli voimaan 1.3.2019. Lakisisältö on yleisesti saanut alan ihmisiltä myönteistä palautetta; uudistettu laki on selkeä ja vastaa monipuolisesti palveluhaasteeseen.

Tulevaisuuden kunnallisen päätöksenteon tueksi on kerätty uudenlaista tietoa kaikkien Suomen kuntien kulttuuripalveluista, niiden onnistumisista ja puutteista THL:n kuntakyselyn kautta (Teaviisari). Nyt on hyvä aika miettiä mahdollisimman laajalla joukolla sitä, mihin eri kuntien ja alueiden kulttuuripalveluissa tulisi satsata nyt ja tulevaisuudessa.

Multiethnic Group of People Planning Ideas

Lakisisältö ja hallitusohjelman tavoitteet

Laki vahvistaa kulttuurin roolia kunnan toiminnassa sekä perustelee kulttuurin merkitystä ja asemaa kunnan peruspalveluna. Uudistetun kuntien kulttuuritoimintalain tavoitteena on muun muassa tukea ihmisten mahdollisuuksia luovaan toimintaan ja kulttuurin tekemiseen sekä kokemiseen. Laki edistää kaikkien väestöryhmien yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja osallistumista kulttuuriin, vahvistaa väestön hyvinvointia laajasti ja luo edellytyksiä elinvoiman kehittymiselle. (Kuntien kulttuuritoimintalaki 166/2019)

Kulttuuripalvelut parantavat lain perusteluissa esitettyjen tutkimusten mukaan ihmisten elämänlaatua, rakentavat yhteisöllisyyttä ja edistävät myönteistä sosiaalista ilmapiiriä. Myös kansainvälisen toiminnan tärkeä merkitys on kirjoitettu lain perusteluihin.

Lain tavoitteet näkyvät pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa niin, että etenkin saavutettavuus korostuu.

Kulttuuripolitiikan keinot ja toimenpiteet on koottu kahdeksi tavoitekokonaisuudeksi: 1) Luovien alojen työpaikat lisääntyvät, osuus BKT:sta nousee ja työntekijöiden työskentelyedellytykset paranevat ja 2) Kulttuuripalvelut ovat paremmin saavutettavissa ja kulttuurin toimintaedellytykset vahvistuvat.

Osa Suomen kaupungeista ja kunnista toteuttaa jo lähtökohtaisesti uudistetun kuntien kulttuuritoimintalain sisältöjä. Mänttä-Vilppula on esimerkki paikkakunnasta, joka on erityisesti profiloitunut taide- ja kulttuurikaupunkina. Kuvassa kaupungin logo ja slogan ”Mänttä-Vilppula – Taidekaupunki”. Lähde: Mänttä-Vilppulan kaupungin kuvamateriaalit. 2019.

Uudistettu lakisisältö ei herättänyt laajempaa yleistä keskustelua – miksi ei?

Uudistettu laki hyväksyttiin eduskunnassa keväällä 2019 ilman suurta mediahuomiota.

Ministeriö, Kuntaliitto ja Taike tekivät kyllä parhaansa saadakseen asialle huomiota ja järjestivät eri Suomen kaupungeissa info- ja keskustelukiertueen uudistetusta laista.

Kulttuurialan tekijöitä ja luottamushenkilöitä oli kutsuttu laajasti ja avoimesti mukaan joko kiertueen paikkakunnille tai osallistumaan verkon kautta. Osallistuin Humakin edustajana Tampereella pidettyyn tilaisuuteen verkkoyhteyden kautta. Keskustelijoiden joukossa oli kuntien kulttuurituottajia. Luottamushenkilöiden mukaan saaminen oli selvästi haaste, sillä heitä oli osallistujien joukossa varsin vähän.

Tämän kiertueen lisäksi ministeriön virkakunta sekä muut kiertueen järjestäjät ovat monissa tilaisuuksissa johdattaneet tämän ajankohtaisen lakisisällön pariin. Mainittakoon, että Kuntaliitto, Taiteen edistämiskeskus Taike, Kulta ry, TAKU ry sekä Jyväskylän kaupunki järjestivät kulttuurituottajille suunnatut KUTU-päivät Jyväskylässä syyskuussa 2019, missä kuntaliiton erityisasiantuntija Johanna Selkee johdatti keskusteluun aiheesta.

KUTU-päivien osallistujien joukossa oli muun muassa kuntien kulttuuripalveluista vastaavia tuottajia yli 150 kaupungista ja kunnasta sekä eri oppilaitosten, kuten Humakin edustajia. Osallistuin tilaisuuteen ja odotin toteutunutta aktiivisempaa keskustelua uudistetusta lakisisällöstä. Kommentointi koski lähinnä sitä, miten resursseja saataisiin lisättyä etenkin pienissä kunnissa.

“Yleisen kulttuuripoliittisen keskustelun vähäinen määrä tuntuu hämmentävältä, jos sitä vertaa aikaisempiin aikoihin.”

Ensimmäinen kuntien kulttuuritoimintaa määrittävä laki säädettiin vuonna 1980. Tällöin lainsäätämistä edelsi erittäin vilkas ja monipolvinen eduskuntakeskustelu. (Yksityiskohtaisesti kirjatusta eduskuntakeskustelusta lisää, ks. eduskunnan arkisto/lakikeskustelut: Kuntien kulttuuritoimintalain I käsittely 25.11.1980, II käsittely 2.12.1980 ja III käsittely 9.12.–10.12.1980.)

Miksi siis keväällä 2019 uudistettu lakisisältö kirvoitti kovin vähän laajempaa keskustelua?

Syynä saattaa olla yleinen yksimielisyys tai toisaalta se, että laki ei erityisemmin vaikuta resurssien kasvattamiseen ainakaan pakottavasti. Lisäksi monet muut politiikan ajankohtaiset ilmiöt ja ongelmat vievät huomiota.

“Kulttuuripalvelujen uudistamisen näkökulmasta keskustelun käyminen olisi kuitenkin tärkeää, jotta uudistetun lain henki toteutuisi kaikkialla Suomessa.”

Teaviisari-tiedonkeräys mittaa kuntien onnistumisia ja puutteita

Mittarien puute on ollut eräs hankaluus, kun on keskusteltu kulttuuripalvelujen vaikuttavuudesta. Tähän puutteeseen on vastattu tänä vuonna, kun laaja kulttuuripalveluihin liittyvä tiedonkeräys toteutettiin Teaviisarin avulla keväällä 2019 ja tulokset julkaistiin lokakuussa 2019.

Teaviisari on THL:n alainen tiedonkeruu, jossa kerätään kuntakohtaista tietoa eri sektorien palveluista, strategisista tavoitteista ja rakenteista.

Teaviisari –tiedonkeruun eri sektorit v. 2019. Lähde: Teaviisari. Ko. sivustolta voi etsiä kuntakohtaisen viisarin ja pisteytyksen.

Kulttuuriasiainneuvos Kirsi Kaunisharju Opetus- ja kulttuuriministeriöstä toteaa tiedonkeruun yhteenvetona seuraavaa:

“Yhdenvertaisuuden toteutumiseen pitää kiinnittää huomiota kautta linjan. Eri väestöryhmät pitää muistaa kulttuuritoiminnassa nykyistä tasapuolisemmin, mutta myös kuntien välisiä eroja pitäisi kuroa umpeen. Kulttuuria ja hyvinvointia edistävää taidetta ja kulttuuria pitää olla saatavilla koko maassa.” (Opetus- ja kulttuuriministeriön sähköinen uutistiedote 10.10.2019.)

Osassa kaupungeista ja kunnista asiat ovat todella hyvin, mutta tilanne voi olla hyvinkin erilainen eri kunnissa.

Teaviisarin tuoma informaatio on tulevaisuuden päätöksenteon pohjana tärkeää, ja mikäli kysely toistetaan säännöllisesti, saadaan pidemmän aikavälin tietoa. Lisäksi vaikuttavuuden arviointiin tarvitaan muuta laadullista tutkimusta.

Mahdollisimman moni mukaan uusien kulttuuritoimintojen palvelumuotoiluun!

Nykyinen lainsäädäntö kannustaa enenevässä määrin kuntalaisten osallisuuteen. Kuntien kulttuurituottajat ovat kulttuuritoiminnan ja -osallisuuden välittäjiä, kun lain määrittelemiä palveluja jalkautetaan paikallisesti tai alueellisesti.

Kulttuurialan virkakunta on usein sekä valmistelemassa asioita päätöksentekijöille että osaltaan aktivoimassa eri toimijaryhmiä, kun uusia palveluja ideoidaan yhdessä eri asiakasryhmien kanssa.

“Oppilaitokset kuten yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat keskustelussa ja tiedon tuottamisessa mukana.”

Oppilaitokset kouluttavat tulevaisuuden tekijöitä kuten kulttuurituottajia sekä tutkintokoulutuksella että täydennyskoulutuksin. Lisäksi Humakin kaltaiset ammattikorkeakoulut osallistuvat kuntien kanssa erilaisiin osallisuutta sekä saavutettavuutta lisääviin innovaatio- ja kokeiluhankkeisiin, joissa mietitään uudenlaisia palvelujen tuottamistapoja nyt ja tulevaisuudessa.

Lähteet ja lisätietoa:

Eduskunnan arkisto/lakikeskustelut: Kuntien kulttuuritoimintalain I käsittely 25.11.1980, II käsittely 2.12.1980 ja III käsittely 9.12.–10.12.1980

Kuntien kulttuuritoimintalaki 166/2019 ja lain perustelut HE 195/2018 vp. Viitattu 22.10.2019. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190166

Kuntaliitto, Kulttuurihyvinvoinnin sisällöistä ja tietopankeista. Viitattu 22.10.2019. https://www.kuntaliitto.fi/opetus-ja-kulttuuri/kunnan-kulttuuritoiminta/kulttuuri-hyvinvointipalveluna-kulttuurihyvinvointi

Opetus- ja kulttuuriministeriön, Kuntaliiton ja Taiteen edistämiskeskuksen järjestämän info-kiertueen materiaali keväältä 2019. Viitattu 22.10.2019. https://minedu.fi/documents/1410845/11924780/Aluetilaisuuksien+ty%C3%B6pajojen+yhteenveto.pdf/1ff18173-901d-409c-2abf-35a1b5073b3d/Aluetilaisuuksien+ty%C3%B6pajojen+yhteenveto.pdf

Opetus- ja kulttuuriministeriön sähköinen tiedote 10.10.2019. Viitattu 22.10.2019. https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410845/kulttuuri-on-tullut-osaksi-kuntien-hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamistyota

Teaviisarin tiedonkeruu keväällä 2019. Viitattu 22.10.2019. https://teaviisari.fi/teaviisari/fi/tiedonkeruu/85

THL:n julkaisuja 2019. Viitattu 22.10.2019. Kulttuuri kunnan toiminnassa 2019 hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta. Tutkimuksesta tiiviisti -julkaisu. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138679/URN_ISBN_978-952-343-409-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Valtioneuvosto. Antti Rinteen hallitusohjelman luku 3.7.1. Viitattu 22.10.2019. https://valtioneuvosto.fi/rinteen-hallitus/hallitusohjelma/kulttuuri-nuoriso-ja-liikunta-asiat