Liikunnan kentät yhteisöjen rakentumisten mahdollisuuksina

• Kirjoittaja: Pia Lundbom, YTT; yliopettaja, YAMK-koulutus, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 14.9.2022

Yksi Humakin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (YAMK) opetussuunnitelman yhteisistä opintojaksoista on nimeltään yhteisöjen kehittäminen. Yhteisöjen kehittämisen (5 op) opintojakso on toteutettu nyt kolme kertaa ja jokaisen toteutuskerran jälkeen opintojaksoa on myös kehitetty.

Yhteisöjen kehittämisen opintojaksototeutuksella loppukeväästä 2022 muutamat opiskelijat huomauttivat kurssipalautteissa, että liikunnan yhteisöt puuttuivat muuten monipuolisen kurssin aineistoista. Palaute jäi pohdituttamaan, onhan liikunnan saralla eittämättä hyvin runsaasti vapaaehtoistyötä ja toimintaa, jonka puitteissa yhteisöjä luodaan ja ylläpidetään. Lähipiirissäni harrastetaan muun muassa cheerleadingia ja jalkapalloa. Kummassakin minulla on ollut mahdollisuus olla niin katsojana, kokijana, varusteiden pyykkääjänä, treeneihin kuskaajana kuin varainhankkijanakin eli harrastamisen edellytysten luojana.

Pysähdytäänpä hetkeksi cheerleadingiin lajina ja osallistumisen mahdollisuutena. Olen vuosien varrella ollut seuraamassa erilaisia cheerleading-tapahtumia. Näihin kuuluvat näytökset sekä kilpailut, kuten vaikkapa keväällä 2022 toteutetut Super 3-kilpailut Rovaniemellä. Cheerleading on hyvin näyttävä joukkuelaji, jossa jokaisella joukkueen jäsenellä on oma merkittävä roolinsa. Käytännössä ainoastaan yhdessä joukkue voi onnistua ja saada tehtyä suorituksensa. Yhdenmukaiset kilpa-asut ja kampaukset, valkoiset cheerleading-kengät ja kisameikki tekevät saman joukkueen jäsenistä myös ulkoiselta habitukseltaan samannäköisiä. Oman seuran ja joukkueen nimi on näkyvästi esillä esityksessä. Tietyllä tasolla olevalle joukkueelle on määritetty sallitut akrot sekä stuntit – ja samalla myös ne, mitkä eivät ole sallittuja. Kilpailusäännöt ja pisteytysohjeet löytyvät Suomen Cheerleadingliiton sivuilta.

Harrastajille kilpailut ovat kuin kirsikka kakun päällä. Kilpailuja on edeltänyt valtava määrä harjoittelukertoja. Ennen kilpailuja on todennäköisesti treenien lisäksi käyty leireillä, treenattu akrobatiaa ja pidetty vapaamuotoisia joukkuekohtaamisia. Cheerleading lajina edellyttää vahvaa sitoutumista joukkueeseen. Tämä siksi, että stuntteja ja pyramideja on käytännössä mahdotonta tehdä, mikäli vaikkapa päällistä nostavat pohjat puuttuvat. Kilpailuohjelmat sisältävät alkuhuudot, jossa samallaan tuodaan esille oman seuran ja joukkueen nimi. Yleensä stuntteja on yhdistettyinä eräänlaisiksi kombeiksi, stunttien sarjoiksi. Erilaisia akroja, pyramideja ja heittoja sallittujen taitojen puitteissa on myös mukana kilpailuohjelmissa. (Suomen Cheerleadingliitto.)

Joitakin vuosia lajia seuranneena minusta merkille pantavaa on ollut se, miten yhteisöllinen laji on ja miten tiivistä yhteisöä kaikessa toiminnassa samalla rakennetaan. Rovaniemen kevään 2022 Super 3-kilpailuissa jokaiselle joukkueelle hurrattiin yhtä suurella innolla riippumatta siitä, mikä joukkueen sijoitus oli. Näytöksissä ja kilpailuissa on ollut mielestäni huomionarvoista se, kuinka viestinnässä valmentajat tämän tästä tuovat esille, miten jokaisella on oma olennainen roolinsa ja että työtä ollaan tekemässä yhdessä. Kilpailupäivissä ja näytöspäivien aikana harrastajat ohjeistetaan liikkumaan aina toisten kanssa. Niin sisäänrakennettuna mekanismina on, että kukaan ei jää yksin. Voi olla, että muodostamani käsitys on jopa turhan idealisoiva, mutta on myönnettävä, että olen sivustaseuraajan roolissa ollut myönteisen vaikuttunut siitä, miten taitavasti joukkueyhteisöä lajin piirissä rakennetaan. Toisia joukkueita tsempataan ja kannustetaan. Toisten epäonnistumiselle ei irvailla vaan kannatellaan. Nämä ovat taitoja, joista on hyötyä millä tahansa elämän osa-alueella.

Ystävyyttä ja osallisuutta

Liikunnassa niin kuin kaikessa muussakin harrastamisessa teema ja laji ovat toki itsessään merkityksellisiä, mutta ystävyyssuhteiden syntyminen, mahdollisuus oppia ja kokea osallisuutta voivat olla vähintäänkin yhtä olennaisia.

Liikunnan kansalaistoiminnalla on Suomessa kauttaaltaan merkittävä rooli. Yhtäältä lajien harrastajille urheiluseurat ja liikuntatapahtumat tarjoamat mahdollisuuksia harrastaa. Toisaalta liikunnan toimintojen toteuttaminen ja aikaansaaminen tarjoaa mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa seuraorganisaatioissa tekijöinä ja mahdollistajina. Vapaaehtoiset toimijat ovat keskeisessä roolissa mukana mahdollistamassa monenlaista harrastustoimintaa. Ilman valmentajia ja muita urheiluseuratoiminnan parissa toimivia puurtajia hyvin moni tilaisuus jäisi toteutumatta. Urheilutapahtumien organisoinnissa ja toteuttamisessa vapaaehtoisilla sekä talkoolaisilla on kautta aikojen ollut keskeinen rooli (Viljanen 2010, 110).

Liikunnan kansalaistoiminnan saralla on mahdollisuus rakentaa erilaisia yhteisöjä, onpa sitten jonkun tietyn lajin harrastaja, vapaaehtoinen valmentaja tai vaikka erilaisissa tapahtumissa vapaaehtoisena organisoiva tekijä. Usein vaikkapa lasten ja nuorten kohdalla harrastustoimintaan osallistuminen saa aikaan myös vanhempien ja huoltajien aktiivisuutta muun muassa varainhankinnan muodossa. Kansalaistoiminnan muotona vaikkapa urheilutapahtuman organisointiin vapaaehtoisena osallistuminen ei ole välttämättä kovin pitkäaikainen sitoumus, mikä saattaa madaltaa kynnystä osallistua vapaaehtoistyöhön (ks. Viljanen 2010, 125).

Organisoitu, järjestetty liikunta on toki vain yksi liikkumisen kenttä. Tiina Hakanen, Sami Myllyniemi ja Mikko Salasuo (2019, 28) kirjoittavat, kuinka “urheiluseurassa liikkuvat lapset ja nuoret ovat tulosten mukaan varsin oletetusti liikunnallisesti aktiivisempia kuin ikätoverinsa”. Tuomas Zacheus ja Arttu Saarinen (2019, 81) toteavat, kuinka “huomaamatta jäävät usein myös nuorten omaehtoisen liikkumisen muodot, joista osa tapahtuu sellaisissa tiloissa, jotka eivät ensisijaisesti ole tehty liikunnan harrastamiseen.” Omaehtoisessa liikkumisessa ja liikunnassa voi yhtä lailla syntyä yhteisöllisyyttä ja yhteisöjä, minkä takia ei sovikaan unohtaa omaehtoisen toiminnan roolia.

 

Lähteet

Hakanen, Tiina, Myllyniemi, Sami & Salasuo, Mikko 2019. Oikeus liikkua. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018. Julkaisuja (Nuorisotutkimusseura) ISSN 1799-9219, nro 215, Kenttä. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja ISSN 1455-268X (painettu), nro 61. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:2, ISSN-L 2242-4563. Suomen Cheerleadingliitto. Viitattu 9.9.2022. https://scl.fi/kilpailutoiminta/kilpailusaannot/

Viljanen, Tero. 2010. Jukolan viesti liikunnan vapaaehtoistoiminnan voimannäytteenä. Kasvatus & Aika 4 (2) 2010, 109-127.

Zachaus, Tuomas & Saarinen, Arttu 2019. Teoksessa Hakanen, Tiina, Myllyniemi, Sami & Salasuo, Mikko (toim.) Oikeus liikkua. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018. Julkaisuja (Nuorisotutkimusseura) ISSN 1799-9219, nro 215, Kenttä. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja ISSN 1455-268X (painettu), nro 61. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:2, ISSN-L 2242-4563. 81-116