Keski-Suomen Nuorisotyön foorumi järjestettiin Jyväskylän Paviljongissa 29.11.2018 teemalla ”Murros!”. Paikalle oli kokoontunut noin 200 nuorisotyöläistä (tai nuorisoväsääjää), asiantuntijaa sekä nuorisoalan opiskelijaa eri oppilaitoksista. Ohjelmasta ja toteutuksesta vastasivat yhteistyössä Nuorisotutkimusverkoston sekä Jyväskylän kaupungin Nuorisopalveluiden kanssa Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintovirasto. Huumoria ja asian ytimeen pureutuvaa keskustelua pitivät sopivassa suhteessa yllä tilaisuuden juontajat tutkimusprofessori Tommi Hoikkala Nuorisotutkimusverkostosta ja kehittämisasiantuntija Jorma Nieminen Jyväskylän kaupungilta.

Nuorisotyön murros seminaarin aiheena
Tommi Hoikkala ja Jussi Ronkainen #nuorisotyön murros

Tilaisuuden ohjelma oli tiivis, mutta sisällöiltään loistava. Paikalle oli saatu erinomaisia puhujia ja tunnelma oli odottava sekä innostunut, samalla mukavan rento – kuten nuorisotyölle sopii. Itseäni tilaisuus kiinnosti ajankohtaisen aiheen sekä samaan aihepiiriin kytkeytyvän graduni Mielikuvia nuorisotyöstä. Nuorten ajatuksia paikallisesta nuorisotyöstä sekä osallistumisen esteistä Jyväskylässä vuoksi. Gradussani pohdin nuorisotyön murrokseen liittyen; millaisia työmuotoja meidän tulisi tarjota, ja miten osaamistamme tulisi markkinoida, jotta nuoret olisivat paremmin tietoisia nuorisotyön tarjoamista mahdollisuuksista. Samalla oppilaitoksen edustajana pohdin, millaisesta osaamisesta koostuu tulevaisuuden yhteisöpedagogin tai nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan ammatillisuus?

Finlandia –palkittu kirjailija Juha Hurme avasi tilaisuuden kiinnostavalla puheenvuorollaan, jossa oli mukana maailmankaikkeuden syntyä, ”hirveitä aikoja” Suomen historiasta sekä ajatuksia tämän päivän ihmisen arjesta. Hurme vakuutti erityisesti kertomuksellaan Minna Canthista sekä naisten ja lasten oikeuksien kehittymisestä. Jäin pohtimaan, miten tänä päivänä saamme elää aivan erilaisessa ajassa kuin tuo keskisuomalainen näytelmäkirjailija ja opettaja omana elinaikanaan. Tuolloin naisille oli tarjolla ammatinvalintaan joko ”lapsenpäästäjä” tai opettaja.

Helsingin yliopiston tutkijan Katri Saarikiven puheenvuoro empatiasta ja sen kehittymisestä aivotutkimuksen näkökulmasta oli myös innostava ja herätti ajatukset uusille urille. Saarikivi toi konkreettisin esimerkein esille empatian merkitystä jo syntymästä lähtien. Nuorisotyöntekijään kolahti erityisen kovasti aito kohtaaminen, jossa päästään ihmistä lähelle ja voidaan toimia ”samalla taajuudella”. Tämä on tärkeää nuorten kanssa toimiessa, mutta myös työyhteisöissä, jotta voimme paremmin ymmärtää toisiamme ja tehdä yhteistyötä -nuorten parhaaksi. Puheenvuorojen jälkeen pohdittiin eri asiantuntijoista ja ammattilaisista koostuvien raatien avulla vielä ajankohtaisia kysymyksiä nuorisotyön kentältä.

 Nuorisotyön risteyksessä

Tommi Hoikkala ja XAMKin tutkimusjohtaja Jussi Ronkainen pohtivat omassa puheenvuorossaan nuorisotyön murrosta. Tutkijoita, raatilaisia sekä yleisöä keskustelutti ajatus nuorisotyön jonkinasteisesta kahtiajaosta ehkäisevään ja korjaavaan työhön sekä näiden välisten resurssien epätasaisesta jakautumisesta niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Myös nyky-yhteiskunnassa vallalla oleva suorittamisen kulttuuri sekä tästä johtuva paine nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn sekä tuottavaksi ja aktiiviseksi kansalaiseksi patistamiseen on edesauttanut nuorisotyön ohjautumista johonkin työllisyyden edistämisen ja nuorisotyön hämärän rajamaille.

On aiheellista kysyä, mihin kehityssuunta johtaa? Tulisiko ehkäisevää työtä nostaa entistä voimakkaammin esille, jotta sitä arvostettaisiin myös kuntatasolla ja päättäjien keskuudessa? Tilaisuudessa tuli jollain tasolla todettua, että suuret kaupungit ja pienet kunnat eivät ole keskenään tasa-arvoisessa asemassa, vaikka pienten kuntien nuorisotyöstä voisi olla isoissa kaupungeissa jopa opittavaa. Huolta herätti resurssien vähyyden ja kuntien välisen epätasa-arvon lisäksi myös eri työmuotoihin panostaminen, joka ei oman kokemukseni mukaan ole pienissä kunnissa aina mahdollista.  Tästä kärsivät muun muassa kulttuurinen nuorisotyö sekä digitaalinen nuorisotyö, joihin kaivataan oman kokemukseni mukaan nuorisotyöntekijän omaa osaamista sekä asialle ”vihkiytymistä”.

Murros!
Nuorisotyön murros puhutti Jyväskylässä

Yhteinen ymmärrys tilaisuudessa syntyi ainakin siitä, että jonkinlainen nuorisotyön murros on totta, ja siihen halutaan yhdessä käydä kiinni. Nuorisotyön kehittymistä on tutkijoiden toimesta ihmetelty jo kymmenisen vuotta. Nuorisotyön kehittymistarpeista on kirjoitettu useammassakin artikkelissa, joista viimeisimpinä mainittakoon Tommi Hoikkalan ja Johanna Kuivakankaan (2017) artikkeliteos Kenen Nuorisotyö? Yhteisöpedagogiikan kentät ja mahdollisuudet, sekä Jussi Ronkaisen ja Katja Komosen (2018) toimittama Punaisen langan virkkausta: Näkökulmia nuorisotyön koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämistyöhön. Toivon että hyvin käynnistynyt ajankohtainen keskustelu jatkuu ja nuorisotyöntekijöillä, alan opiskelijoilla sekä alaa opettavilla olisi aikaa pohtia mihin nuorisotyö on menossa.

Klassisen nuorisotyön jäljillä

Foorumissa tuli useamminkin mainittua minulle uusi käsite ”klassinen nuorisotyö”. Oletan, että klassinen nuorisotyö on rinnastettavissa aiempaan ”perusnuorisotyön” käsitteeseen. Äskettäin julkaistussa gradussani (http://tampub.uta.fi/handle/10024/104887) sivuan joitain Murros –foorumissa käsiteltyjä aiheita (kuten nuorten näkökulmaa ja sen puuttumista nuorisotyön kehittämisestä) sekä nuorisotyöhön liittyviä osallistumisen esteitä, joita tulisi purkaa yhdessä nuorten kanssa. Nuorisotyön tarvelähtöistä kehittämistä tulisi edistää lisäämällä paikallista tutkimusta yhdessä nuorten kanssa. Nuorisolaissa ja nuorisotyössä korostuvan nuorten osallisuuden lähtökohdan tulisi näkyä enemmän myös nuoria ja nuorisotyötä koskevassa tutkimuksessa.  Nuorisotyön murroksen ytimessä on mielestäni myös iso kysymys siitä, miten kohtaamme ja tavoitamme myös niitä nuoria, jotka eivät osallistu aktiivisesti nuorisotyön palveluihin tai ovat mahdollisesti yksinäisiä? Murros edellyttää mielestäni toimivia työmuotoja, monialaista yhteistyötä sekä nuorilähtöistä työotetta, jotka mahdollistavat nuorisotyön kehittämiseen osallistumisen myös nuorisotyön ulkopuolelle jääviltä nuorilta. Foorumissa keskusteluttaneisiin kysymyksiin lähdettiin pohtimaan ratkaisua Keski-Suomen osalta, minne ollaan AVIn tuella palkkaamassa nuorisotyön koordinaattoria. Hänen tehtävänään olisi mahdollisesti ylläpitää ja kehittää maakunnallista nuorisoväsääjien verkostoa. Tämä on hieno avaus, ja odotan innolla minne klassinen nuorisotyö Keski-Suomessa on matkalla, ja miten keskustelua Murroksesta pidetään yllä myös jatkossa.

Kiitokset järjestäjille hienosta foorumista sekä keskustelun herättämisestä!