Euroopan parlamentti hyväksyi istunnossaan 26.3.2019 tekijänoikeusdirektiivin (Direktiivi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla, 2016/0280(COD)), joka on herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan sekä kulttuurin ja luovan talouden piireissä että laajemminkin.

Kysymys on toisaalta tekijänoikeuksien paremmasta toteutumisesta digitaalisella aikakaudella, toisaalta oikeuksien toteutumisen turvaamiseen tähtäävän direktiivin muista vaikutuksista mm. sisällöntuotantoon, jakeluun ja noudattamisen valvontaan. Direktiivi on osa EU:n digitaalisen sisältömarkkinan uudistamista.

Tekijänoikeusdirektiivi – arvokuilusta reiluille ja kestäville markkinoille?

Nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö ei ota huomioon sitä, kuinka digitaalinen maailma, käytännössä internet, mahdollistaa sellaisten alustapalveluiden (esimerkiksi YouTube, Google, Facebook, Vimeo ja Dailymotion) toiminnan, jotka hyödyntävät korvauksetta tekijänoikeuden alaisia sisältöjä. Palvelut ovat katsoneet olevansa vain tekijänoikeudellisten sisältöjen (musiikkikappaleiden, videoiden, uutisartikkeleiden jne.) välittäjiä, eivät sisältöjen hyödyntäjiä. (GESAC 2019)

Sisällöntuottajien (taiteilijat, lehtikustantajat, muusikot, journalistit jne.) näkökulmasta kilpailu häiriintyy ja sisällön arvo alenee. Kiinnostava artikkeli tai suosittu musiikkivideo tekee alustapalvelusta vetovoimaisen kohteen, jonne myydyt mainokset tuottavat tuloja, joihin sisällöntekijällä ei ole osuutta. Loppukäyttäjä saa sisällön siis tavallaan ilmaiseksi. Sisällön ja samalla luovan työn ja työpanoksen arvo siis kärsii – tästä ilmaisu arvokuilu.

Direktiivin tavoitteena on saattaa tekijänoikeuslainsäädäntö ajan tasalle ja uudistaa digitaalisen liiketoiminnan pelisääntöjä. Ensinnäkin tekijänoikeuksien alaisten sisältöjen käytöstä maksetaan jatkossa korvauksia oikeuksien haltijoille. Lisäksi luvattomat sisällöt poistetaan alustoilta. Samalla on tarkoitus turvata monipuolisen sisällöntuotannon edellytykset jatkossakin ja edistää digitaaliseen liiketoimintaan erikoistuneiden yritysten toimintaedellytyksiä.

Teknisesti kyse on lisensoinnista, josta sovitaan alustapalveluyritysten ja oikeudenhaltijoiden kesken. Palveluita ei siis ole tarkoitus sulkea, vaan ainoastaan saattaa tekijänoikeuksien alaisten sisältöjen jakamisen suhteen luvanvaraiseksi voittoa tavoittelevien yritysten osalta. Tämän ratkaisun käytännöissä nähdään kuitenkin myös ongelmia.

Tekijänoikeusdirektiivi – tie lisääntyvään tarkkailuun ja kuluttajan aseman heikentymiseen?

Direktiivin kriitikot ovat pääosin samaa mieltä sen päätavoitteesta: luovan työn tekijät ansaitsevat oikeutensa ja niiden noudattamisesta koituvan hyödyn. Kritiikki koskee ensisijaisesti direktiivin muita vaikutuksia mm. direktiivin noudattamisen valvonnan toteuttamiseen ja kuluttajien ei-kaupalliseen toimintaan.

Jotta (kansallisella lainsäädännöllä täsmentyvä) direktiivi olisi tehokas, edellyttää se tekijänoikeuksien noudattamisen valvontaa. Tämä ns. monitorointikysymys herättää edelleen keskustelua. Osa kriitikoista arvioi, että toimiakseen valvonta edellyttäisi teknisiä ratkaisuja, jotka tarkoittavat käytännössä verkkosisältöjen suodattamista ja ennalta sulkemista jo lataushetkellä (Hautala 2019a).  Lisäksi on arvioitu, että monitoroinnin myötä avautuisi jopa ei-toivottuja ja laittomia tiedonurkintamahdollisuuksia (poliisi, tiedustelupalvelut) (Tekniikka&Talous 2018).

Kuluttajien näkökulmasta on myös pelätty, että lehtijulkaisujen tehokkaampi suojaaminen rajaa kohtuuttomasti uutislinkkien laajempien versioiden (esikatselunäkymä) näkyvyyttä ja jakamista sosiaalisessa mediassa (Hautala 2019a). On myös epäilty siteeraamisen ja erilaisten meemien käytön estymistä (Teosto 2019).

Vastineeksi on arvioitu, että nykyinenkin EU-lainsäädäntö – direktiiviä vastaan äänestäneen Hautalan (2019b) tarkentamana EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisu – kieltää hahmotellun monitoroinnin. Tällöin direktiivi ei koskisi ei-kaupallista toimintaa, kuten Wikipedia, lainkaan (Teosto 2019). Lisenssisopimukset puolestaan kattavat myös kuluttajien ei-kaupallisen toiminnan alustoilla, jolloin parodiointi ja siteeraaminen ovat jatkossakin mahdollisia (Teosto 2019).

Monitorointi voi olla luonteeltaan yleistä tai erityistä, ja ainakin tekijänoikeusjärjestöt siis katsovat, ettei kyse olisi yleisestä ja kattavammin toteutuvasta valvonnasta. Kritiikki huomauttaa kuitenkin, että direktiivi edellyttää verkkopalveluiden sisällön valvontaa, joko yleistä tai erityistä. Tästä ovat ilmaisseet huolensa mm. YK:n ilmaisunvapauden ja suojelun erityisedustaja David Kaje ja Saksan nykyinen hallitus (Hautala 2019b).

Direktiivi etenee nyt säädöskokoelmaan ja edelleen implementointi- eli toimeenpanovaiheeseen, joka kestää parisen vuotta. Vaikka toimeenpano alkaa jo jäsentyä (Suomen Musiikintekijät 2019), konkreettisia vaikutuksia voidaan arvioida kokonaisuudessaan siis vasta myöhemmin (Kyllönen 2019).  Esimerkiksi lehtijulkaisujen osalta suoja tulee voimaan vähitellen lähinnä kustantajien ja verkkopalveluiden välisten neuvotteluiden myötä (Hautala 2019b).

Keskustelu varmasti jatkuu tilanteessa, jossa käytännössä kukaan ei aseta kyseenalaiseksi itse luovien toimijoiden tekijänoikeuksien merkitystä.

 

Lähteet

2016/0280 (COD) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52016PC0593&from=FI

GESAC 2019: https://www.article13.org/best-of

Hautala, Heidi 2019a: http://www.heidihautala.fi/fi/10-kysymysta-ja-vastausta-tekijanoikeudesta/

Hautala, Heidi 2019b: sähköpostiviesti 17.4.2019

Kyllönen, Merja 2019: sähköpostiviesti 24.4.2019

Suomen Musiikintekijät 2019: https://musiikintekijat.fi/ajankohtaista/uutiset/suomen-musiikintekijat-mukana-tekijanoikeusdirektiivin-lainvalmistelussa/

Tekniikka&Talous 2018: https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/ict/teknologiateollisuus-lyttaa-kiistellyn-eu-n-tekijanoikeusdirektiivin-ei-ole-mitaan-myonteista-6731830

Teosto2019: https://www.teosto.fi/teosto/uutiset/eu-tekijanoikeusuudistus-mista-kyse