Ruskaretki tai kuinka tässä kävikään – menetelmäopintoja verkossa

• Kirjoittaja: Zita Kóbor-Laitinen, FM, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 05.12.2018
• Kirjoittaja: Minna Hautio, FM, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 05.12.2018
• Kirjoittaja: Arto Lindholm, FT, yliopettaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 05.12.2018
• Kirjoittaja: Pia Lundbom, YTT, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 05.12.2018
• Kirjoittaja: Pirjo Kangas, FM, informaatikko, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 05.12.2018

Syksyllä v. 2018 käynnistyi ensimmäinen Humakin uuden opetussuunnitelman (2018–2024) mukainen verkkototeutus ammattikorkeakoulumme kaikille opiskelijoille yhteisestä Kehittämistyön menetelmät -opintojaksosta (5 op). Opintojakso kuuluu Humakin Opinnäytetyöopinnot-opintokokonaisuuteen (30 op). Opintojaksolle ilmoittautui peräti 247 osallistujaa. Toteutusta suunniteltiin jo lukuvuoden 2017–2018 kevään puolella työryhmässä, johon kuului niin yhteisöpedagogien, kulttuurituottajien kuin tulkkienkin kouluttajia.

Opintojakso on kuin eräretki. Varustaudutaan, luetaan karttoja, suunnitellaan reittejä, eksytään polulta, löydetään takaisin. Tulee vettä niskaan, sitten paistaa aurinko, sotkemme verkot, selvittelemme ne, saamme kalaa ja näemme harvinaisen linnun. Kiipeämme innoissamme korkealle laelle ja kompuroimme väsyneenä alas. Lopuksi toteamme, että retkeen on mahtunut kokemuksia kaikille aisteille. Sitten onkin aika valmistella uutta retkeä ja ottaa opiksi edellisen retken huomioista. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan. Nyt, kun opintojakso on päättymässä, on hyvä tarkastella, mikä meni hyvin ja mitä seuraavalla kerralla kannattaa tehdä toisin.

Retkikunta

Tänä lukuvuonna toteutuksen retkikuntaan kuului viisi opettajaa: opintojaksosta vastaava yliopettaja, kolme lehtoria ja informaatikko. Monialaisessa tiimissämme oli jokainen koulutus edustettuna. Taustajoukkona on ollut muitakin henkilöstön jäseniä, jotka kysymyksillään, kommenteillaan, neuvoillaan ja monella muullakin tavalla auttaen tukivat meitä tässä toteutuksessa. Retkelle lähti myös suuri joukko Humakin opiskelijoita. Osalle retki oli ensimmäinen laatuaan, osa osallistui jo toistamiseen. Me retkioppaat tietysti toivoimme, että kaikki pysyvät mukana alusta loppuun.

Verkot veteen

Kehittämistyön menetelmät -opintojakso on viiden opintopisteen kokonaisuus, joka toteutetaan kokonaan verkossa. Päätimme käyttää Adobe Connect Pro:ta (jatkossa AC), koska kokemustemme pohjalta arvioimme sen olevan ketterämpi ja monipuolisempi kuin oppilaitoksessamme eniten käytetty verkkoneuvottelu- ja luennointiympäristö Collaborate Ultra.

Perehtyäksemme verkkoalustan käyttöön pystytimme harjoitusleirin, jossa harjaannuttiin välineiden käyttöön. Samalla suunnittelimme kurssia ja sovimme työnjaosta. Kurssin aikana toteutimme viisi webinaaria, joissa opintojakson lehtorit toimivat vetäjinä vuorotellen työpareina.

Jokaisella kokonaisuuden opettajista oli entuudestaan vuosien kokemus menetelmäkokonaisuuksien opettamisesta sekä hanke- ja tutkimustyöstä. Verkkokokonaisuuksia olimme myös vetäneet sekä yhdessä että erikseen aiemminkin. Webinaarivetoinen ison osallistujajoukon kokonaisuus tuntui silti aika jännittävältä ja innostavalta.

Ryhmässä on voimaa

Kehittämistyön menetelmissä keskustelu ja vuorovaikutus toisten kanssa ovat tärkeitä elementtejä, ollaanpa virtuaaliluokassa tai fyysisessä luokassa. Myös itse kehittämistyössä on olennaista, että työskennellään yhdessä toisten kanssa. Työelämässä pitkään olleiden, työn ohessa opiskelevien ja ensimmäistä tutkintoaan suorittavien opiskelijoiden lähtötilanne kehittämistyön pohdintaan on luonnollisesti erilainen.

Osalla on jo kokemusta käytännön kehittämishankkeista, mitä ryhmätyössä pystytään hyödyntämään niin, että parhaimmillaan jokainen voi peilata näitä jaettuja kokemuksia kurssikirjallisuuteen ja syventää omaa osaamistaan myös teoreettisella tasolla.
Osa tehtävistä toteutettiinkin webinaarien yhteydessä niin, että läsnäolijat jaettiin ryhmiin webinaarissa ryhmätehtävän ajaksi. Lopuksi palasimme yhteen tehtävänpurkua ja palautetta varten.

Ryhmätyöskentelyssä omia huomioitaan ja ajatuksiaan pääsee peilaamaan toisten kanssa, onpa kokemusta kehittämistyöstä entuudestaan tai ei. Menetelmät ja kehittämistyö ovat sellaisia aihekokonaisuuksia, joissa oppimista ja itsensä kehittämistä voi tapahtua aina.

Kaksin aina kaunihimpi

Vuorovaikutuksellisuus on tärkeää myös opettajien kesken. Kun opettajat työskentelevät webinaareissa pareina, se helpottaa verkkototeutusta monin tavoin: kun toinen pitää luentoa, toinen varmistaa, että tekniikka toimii. Vuorovaikutteisuus lisääntyy, kun toinen voi keskittyä asiasisältöön ja toinen samaan aikaan huolehtii opiskelijoista, seurailee chattia ja poimii tarvittaessa kartalta pudonneita takaisin. Opettajien dialogi on myös katsojalle ja kuulijalle usein kiinnostavampaa kuin yksinpuheluna toteutettu luento.

Parityöskentely on muutenkin antoisaa, sillä on mukavaa saada kaveri, jonka kanssa ideoidaan, suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan webinaari. Parin kanssa on hyvä pitää reflektoiva tuuminta heti webinaarin jälkeen, jolloin asiat ovat vielä tuoreina mielessä. Nopea vertaisarviointi auttaa seuraavan session suunnittelussa ja näin voidaan välttyä siitä, että jokin moka toistuu kerta toisensa jälkeen. Kuitenkin – virheistä oppii myös. Kehittämistyön ollessa kyseessä toisinaan on jopa niin, että tehdyistä virheistä oppii kaikkein parhaiten.

Retkiopas huhuilee metsässä

Mietimme paljon, miten voimme lisätä webinaareihin elementtejä, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen näin suuren joukon kesken. Miten voidaan luoda hyviä viestintäkanavia ja tapoja opettajien ja opiskelijoiden väliseen vuorovaikutukseen kurssin verkkoympäristössä? Aloitimme ensimmäisen webinaarin niin, että me kaikki opintojakson opettajat esittäydyimme opiskelijoille verkon välityksellä ”suorassa lähetyksessä”. Opiskelijoiden on helpompi lähestyä lehtoreita, joiden kasvot ja ääni ovat tuttuja.

Webinaareja tässä kokonaisuudessa oli vain viisi ja käsiteltäviä aiheita paljon enemmän, joten jouduimme välillä kiristämään tahtia, mikä ei aina ollut hyväksi vuorovaikutteisuudelle. Ensimmäinen webinaari ei ollut kovin vuorovaikutteinen. Halusimme varmistaa, että tekniikka toimii, vaikka lähes 250 osallistujaa on yhtä aikaa linjoilla, ja siksi emme käyttäneet esimerkiksi ryhmätoimintoa. Muutenkin koimme mahdollisimman selkeän informaation antamisen ja esiin nouseviin kysymyksiin vastaamisen toiminnallisuutta tärkeämmiksi, jotta kurssi saadaan hyvin alkuun. Ensimmäisessä webinaarissa kävimme myös suullisesti läpi kurssin rakenteen, pelisäännöt ja kurssin pakolliset tehtävät aikatauluineen.

Kun ryhmätoimintoja käytettiin seuraavissa webinaareissa, ryhmät työskentelivät niissä alkuohjeet saatuaan itsenäisesti. Opettajien tehtäväksi jäi tarkistaa, että kaikki ryhmät ovat päässeet vauhtiin ja työskentely sujuu jokaisessa ryhmässä. Webinaarin lopussa tehtiin yhteenveto, jossa työskentelyn tuloksia jaetaan koko ryhmän kesken. Vaikka virheiltä ja kommelluksilta emme välttyneetkään, vuorovaikutteisuus parani kurssin loppua kohden, kun toimintatavat ja verkkoympäristö tulivat kaikille tutuiksi. Tiedostamme, että opiskelijoiden pääseminen ääneen on hyvin tärkeä osa webinaareja ja pyrimme hiomaan käytäntöjä sujuviksi.

Monikanavainen viestintä

Olemme kurssin aikana hyödyntäneet erilaisia viestintäkanavia monipuolisesti. Opiskelijat ovat lähestyneet meitä webinaareissa ensisijaisesti chatin kautta kirjoittamalla. Chatin etuna on, että vastaukset tulevat reaaliajassa. Noin viikon välein järjestettyjen webinaarien välissä käytimme muita sähköisiä viestintäkanavia.

Opettajien pääasialliset viestintäkanavat ovat olleet opintojakson BB Open LMS -uutistoiminto ja samalla alustalla sijaitseva kurssin keskustelufoorumi. BB Open LMS-alustasta pyrimme tekemään niin selkeän ja informatiivisen, että sivuja lukemalla opiskelijoilla on täysin selkeä käsitys siitä, mitä pitää tehdä, miten ja milloin.

Kompassia tarvitaan!

Verkkokurssilla kirjallisen viestinnän merkitys korostuu. Opiskelijat ovat lähestyneet meitä muun muassa tehtävien palautusalueen kommenttikentän kautta. Tämä osoittautui jokseenkin hankalaksi viestintäkanavaksi, sillä näihin noreply-viesteihin opettajat eivät pysty vastaamaan kirjautumatta ensin itse sisään BB Open LMS alustaan ja vastaamalla siellä, vaikka kysymykset ohjautuvatkin sähköpostiin. Myöhässä palautuneista tai täydennetyistä tehtävistä opettajille ei tule automaattisesti viestejä, joten on tärkeää, että opiskelija tiedottaa näistä lähettämällä sähköpostiviestin suoraan opettajalle, jolle kyseisen tehtävän tarkastaminen kuuluu. Täydennetyt tehtävät on hyvä nimetä niin, että opettaja näkee, että mikä versio on viimeisin. Tämä nopeuttaa arviointiprosessia.

Olemme saaneetkin tavallista sähköpostia runsaasti, etenkin niiltä opiskelijoilta, jotka eivät löytäneet kurssille ajoissa tai muusta syystä tulivat mukaan myöhässä, toteutuksen jo alettua tai eivät onnistuneet palauttamaan tehtäviään ajoissa. Teknisiä haasteita on ollut jonkun verran ja niitä on matkan varrella ratkottu yhteisvoimin.

Tässä suhteessa kurssia voidaan verrata maastosuunnistukseen, jossa osa osallistujista pysyy tahdissa, osa suorittaa rastit mallikkaasti, osa tulee maaliin reilusti muita jäljessä ja osa eksyy polulta tai jättää koko kisan kesken. Tarvitaan siis selkeät pelisäännöt, tarkka ajanotto, hyvin merkityt rastit, mutta myös huoltajajoukko, joka kannustaa ja tukee. Ja ennen kaikkea: kompassi.

Tehtäviä, tehtäviä

Suunnittelimme tehtävät sellaisiksi, että ne työllistävät opiskelijoita viiden opintopisteen (135 t työtä/opiskelija) verran ja niiden avulla on mahdollista saavuttaa opintojakson tavoitteet. Osa tehtävistä oli toteutettavissa webinaarien yhteydessä, mutta niitä sai tehdä myös jälkikäteen. Itsenäiset tehtävät opiskelijat tekivät webinaarien ulkopuolisella ajalla. Näistä itsenäisistä tehtävistä yksi (opinnäytetyön arviointitehtävä) suoritettiin pienryhmissä. Muut tehtävät – oppimispäiväkirja, tiedonhakutehtävä ja kaksi verkkotenttiä – olivat yksilösuorituksia.

Verkkotenttien tarkistus tapahtui automaattisesti, muut tehtävät arvioimme ja kommentoimme lehtoreiden ja informaatikon voimin. Jälkeenpäin huomasimme, että verkkotentin muoto ja ohjeistus antoivat tilaa monenlaisille tulkinnoille. Verkkotentistä ja tentin suorittamiseen liittyvistä eettisistä seikoista keskusteltiin opiskelijoiden kanssa palautekeskustelussa.

Päätimme kurssin alussa, että emme tingi tehtävien palautuspäivämääristä, vaan kehotamme opiskelijoita pysymään aikataulussa. Tämä ei kaikkien opiskelijoiden kohdalla toteutunut, vaan joillekin jouduimme antamaan lisää aikaa. Seuraavassa toteutuksessa toivomme, että kaikki tehtävät palautuvat ajallaan ja ohjeiden mukaisesti, jolloin ainuttakaan tehtävää ei tarvitse laittaa täydennettäväksi ja kukaan ei tipu kurssilta.

Retken yhtenä tavoitteena on, että osallistujat omaksuvat erätaitoja niin, että kantavat vastuun itsestään, varusteistaan, kunnioittavat ja noudattavat erämaassa liikkumisen ohjeita ja sääntöjä sekä selviytyvät tilanteen vaatiessa myös itsenäisesti. Itsenäisten tehtävien aikataulutus auttaa suoritusten rytmityksessä ja on tae siitä, että opiskelijat saavat myös arvioinnit ajallaan.

Webinaari vai lähiopetus?

Moni pitää webinaaria lähiopetuksen vastakohtana ja kritisoi sitä, että siitä puuttuu todellinen vuorovaikutus ja läsnäolo. Pahimmillaan webinaari voikin olla yksisuuntaista tiedonjakoa, joka ei juuri eroa vaikkapa jonkun asiantuntijapuheenvuoron videoinnista. Kuitenkaan reaaliaikaisessa webinaarissa työskentely ei toiminnoiltaan välttämättä eroa tuntityöskentelystä kovinkaan paljon, mikäli se on oikealla tavalla aktivoivaa. Toki siitä puuttuu kasvokkainen läsnäolo, mutta toisaalta webinaari mahdollistaa erilaisia digitaalisia läsnäolon tapoja ja rinnakkaisia toimintoja, kuten chatin ja luennoinnin samanaikaisuuden. Oppijoina olemme kaikki erilaisia, mikä heijastuu väistämättä myös kokemuksiin webinaarivetoisen verkko-opiskelun mielekkyydestä.

Käytännössä kehittämistyön menetelmät-opintojakso on tehtävissä verkkokokonaisuutena ja aikaan sekä paikkaan sitomattomalla tavalla. Webinaarit on voinut kuunnella jälkikäteen, minkä tarkoitus on ollut parantaa mahdollisuuksia osallistua opintojaksolle joustavasti. Webinaarit olivat kuitenkin vain pieni osa kokonaisuudesta: ne toimivat maamerkkeinä siitä, mihin suuntaan opiskelijan tulisi edetä.

Tallenteiden kohdalla jonkun verran erilaisia teknisiä haasteita on myös kohdattu. Esimerkiksi pienimuotoinenkin tallenteen editointi on aikaansaanut ääniraidoille ongelmia. Toteutustapaa ja sitä, millaisena kokonaisuutena kurssi toteutetaan jatkossa, kehitetään lukuvuoden 2018-2019 kokemusten perusteella. Tulevaisuudessa saatetaan pohtia myös muita tapoja verkkotyylisen opintokokonaisuuden toteuttamiselle. Päivi Timosen (2018) julkaisu Toimiva webinaari tarjoaa hyviä vinkkejä verkkokurssien toteuttamiseen.

Pääsimmekö perille?

Jokainen retkelle lähtijä on yksilö ja siksi myös kokemukset ovat yksilöllisiä. Siinä, missä joku olisi jo halunnut edetä ripeämmin, toiselle vauhti on juuri sopiva. Joku ottaa kuntoilun kannalta, joku haluaisi uppoutua maisemiin pidemmäksi aikaa. Yksi kulkee mieluummin omaa tahtiaan ja vähän eri polkuja, toinen nauttii matkaseurasta. Jollakin hiertää kivi kengässä jo alkumatkassa, toinen lähtee innokkaasti matkaan, mutta energiatankkaus epäonnistuu. Joku ei olisi välttämättä tälle retkelle halunnut edes lähteä, ja toisille tämän kaltainen retkeily vasta onkin mielekäs tapa liikkua.
On mahdotonta tehdä sellaista opetusta, joka tyydyttäisi aivan kaikkia. Kokonaisuutena ottaen webinaarimuotoinen opetus sujui – muutamista kompastumisista huolimatta –sangen hyvin.

Digitaalisen muodon takia moni odottaa webinaarilta ehkä jopa liikaa. Olemme tottuneet seuraamaan ruudulta yleensä jotain viihdyttävää ja elämyksellistä ja vaihdamme helposti kanavaa, jos emme koe viihtyvämme ohjelman parissa. Webinaari voi, ja sen tulisikin olla parhaimmillaan hyvinkin koukuttavaa ja kiinnostavaa, mutta toki se vaatii katsojaltaan monesti hieman enemmän syventymistä ja keskittymistä sekä osallistumista kuin tavanomaisempi ruudun seuraaminen.

Ruudun katsominen on pahimmillaan puuduttavaa ja yksipuolista. Varsinkin, jos tekniset yhteydet eivät toimi, ääniasetusten kanssa on ongelmia tai oma vireystila tai motivaatio webinaarin seuraamiseen ei ole kovin korkealla. Varsin nopeasti opiskelijat alkoivat muodostaa myös omia pienryhmiä, eli kokoontuivat jonkun luokse katsomaan webinaaria yhdessä. Tämä on mielenkiintoinen ilmiö ja sitä kannattaisi edistää aktiivisesti – ottaa pienyhteisöjen luominen puheeksi jo webinaarien alussa ja kannustaa niiden muodostamiseen.

Webinaarin seuraaminen yhdessä muiden kanssa voi herättää keskustelua ja tukea ongelmanratkaisua ”ruudun takana” sekä rohkaista osallistumaan keskusteluihin aktiivisesti. Puheenvuoron ottaminen tai chattirivin kirjoittaminen yksin ollessa voi jäädä helposti tekemättä, koska epävarmuus oman mielipiteen ilmaisussa tai itseä askarruttavan asian kysymisessä voi nousta suureksi näin isossa ryhmässä. Webinaaritreffien sopiminen muistuttaa lenkille lähtemistä: kaverin kanssa kuntoilu innostaa enemmän, vaikka yksin saattaisikin jäädä lenkki tekemättä. Toisaalta, jos kuvittelet itsesi fyysisesti samaan paikkaan 246 muun ihmisen kanssa: saisitko äänesi ja yksilölliset tarpeesi paremmin kuuluviin kuin verkkokurssin erämaassa?

Teknisiä vihjeitä suurryhmän webinaareihin (Adobe Connect)

• Yli sadan opiskelijan ryhmissä tulee niin paljon puheenvuoropyyntöjä ja chat-kommentteja, että kahden opettajan yhteistyöstä on paljon apua. Toinen voi hoitaa kommentointia ja toinen viedä asioita eteenpäin.
• AC mahdollistaa sen, että webinaarin upotetaan videoita, jotka käynnistetään yhdellä klikkauksella ja ne tulevat tallenteeseen. Tällä opintojaksolla väritimme pitkiä webinaareja YouTube-videoilla ja toisten opettajien haastatteluilla.
• Äänestäminen on helppo ja kätevä tapa lisätä vuorovaikutuksellisuutta. Äänestystulokset herättävät usein paljon keskustelua ja tarjoavat hyviä siirtymiä seuraaviin asioihin. Äänestykset tehdään AC:ssa ennen opetusta valmiiksi ja niihin siirrytään yhdellä klikkauksella.
• Pienet tekniset virheet voivat aiheuttaa isoja ongelmia näin isoissa ryhmissä. Yhdessä webinaarissa teimme sen virheen, että annoimme opiskelijoille automaattisesti esittelijän (presenter) roolin. Tämän vuoksi ryhmätyön päättyessä opiskelijoiden äänet ja kuvat eivät sammuneetkaan automaattisesti, mikä aiheutti pienimuotoisen kaaoksen. AC on suunniteltu niin, että ilman tätä asetusta ryhmätyön alkaessa ryhmän jäsenet saavat automaattisesti kuva- ja äänioikeudet ja tämä toiminto poistuu ryhmätyön päättyessä.
• AC:ssa on kätevä editointitoiminto, jolla tallenteesta voi ottaa turhat osat pois ilman, että tiedostoa tarvitsee ladata editointiohjelmaan. Tallenteet kannattaa nimetä kuvaavasti BB Open LMS:ssa. Tallenteista kannattaa tehdä korkeintaan 30–60 minuutin pituisia.
• AC toimii hyvin myös mobiililaitteilla, kunhan AC:n applikaatio on ladattuna. Osallistumisessa puhelimen pienellä näytöllä on kuitenkin omat rajoitteensa.
• Opintojakson sivuilla kannattaa kehottaa opiskelijoita ajamaan testiohjelma. Näin kaikkien koneet ovat ajan tasalla, eikä kenellekään tule siitä johtuvia teknisiä pulmia.

Lähteet:

Timonen, Päivi 2018. Toimiva webinaari. Humanistinen ammattikorkeakoulu. URN:ISBN:978-952-456-293-5

Kuvat: Matti Laitinen ja Antti Kekki