Tänä vuonna Humakissa on työstetty uutta strategiaa seuraavalle kymmenelle vuodelle. Strategiatyöhön osallistuminen on herkistänyt lukemaan ympärillä tapahtuvia asioita ja pohtimaan tulevaisuutta erityisesti tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden näkökulmasta.

Miltä näyttää vuorovaikutus maailmassa vuonna 2030?

Mihin suuntaan olemme menossa ja toisaalta, mihin suuntaan haluamme mennä? Teknologinen kehitys on yksi teema, joka puhuttaa paljon ja jolla on myös suuria vaikutuksia meidän arkielämäämme, niin työn, koulutuksen kuin henkilökohtaisen elämänpiirin asioihin.

Muuttuvat vuorovaikutusympäristöt

Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa teknologinen muutos näkyy selvästi jo nyt. Moni on päivittäin yhteydessä toisiin ihmisiin verkkovälitteisesti ja hyödynnämme esimerkiksi älypuhelinten mahdollisuuksia tiedon hankintaan, reittien etsimiseen tai kielenkääntämiseen.

Mobiiliteknologian kehittyminen on tuonut taskuihimme maailmanlaajuiset yhteydet ja valtavan määrän informaatiota. Moni luottaa, että tarvittava tieto on aina muutaman hakusanan päässä.

Kehittyvä teknologia ei kuitenkaan tee ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta yksinkertaista vaan ehkä pikemminkin monimutkaistaa käytössämme olevien vuorovaikutuskeinojen määrää. Lisäksi kun sosiaalinen vuorovaikutus myös virallisissa yhteyksissä siirtyy enenevissä määrin verkkoon, tulee meidän löytää uusia käytänteitä sujuvaan vuorovaikutukseen.

Tätä pohdintaa on käyty jo pitkään ja sen työn tulokset näkyvät esimerkiksi muuttuvassa lainsäädännössä, jolla puolestaan on suuria vaikutuksia päivittäiseen toimintaamme niin sisältöjen tuottajina kuin käyttäjinä.

Teknisesti saavutettava ei aina ole kognitiivisesti saavutettava

Tänä vuonna on Suomen lainsäädännössä astunut voimaan Euroopan unionin saavutettavuusdirektiivi, jolla määritellään julkisten toimijoiden vastuuta tuottaa saavutettavaa sisältöä myös digitaalisessa maailmassa.

EU:ssa on myös valmisteilla direktiivi European Accessibility Act, jolla velvoitettaisiin myös yksityisen sektorin toimijat huomioimaan saavutettavuus palveluissaan ja tuotannossaan. Huomio kiinnittyy usein teknisiin ratkaisuihin eli siihen, että sisällöistä tulee olla käännöksiä eri (puhutuille) kielille ja sisältöihin tulee päästä kiinni eri tavoin (ääni, teksti, kuvat).

Harmillisen usein jopa opetusteknologioiden kehittäminen nähdään nimenomaan teknologian eikä pedagogisen toiminnan kehittämisen kannalta (esim. Laakkonen & Taalas 2015).

“Saavutettavuudessa on kuitenkin aivan oleellista sisältöjen ymmärrettävyys, jota voidaan parantaa esimerkiksi hyödyntämällä selkokielen ja kuvakommunikaation periaatteita.”

Lisäksi on tärkeää huomioida sisällön tuottamisessa myös viittomakielet.

Sisältöjen selkeydestä ja ymmärrettävyydestä tulee huolehtia erityisen tarkkaan, kun kyse on julkisista palveluista. Hyvä vuorovaikutustilanteiden suunnittelu sisältääkin tarkkaa pohdintaa siitä, millaiset välineet ja sisällöt tukevat haluttua toimintaa keskeisten osallistujien välillä.

Kielellisen saavutettavuuden asiantuntijat voivat olla tulevaisuudessa keskeisessä asemassa, kun suunnitellaan osallisuutta muuttuvassa vuorovaikutusmaisemassa.

“Kyky ymmärtää ja tulla ymmärretyksi on perustavaa laatua oleva inhimillinen tarve ja edellytys sosiaaliseen toimintaan osallistumiselle.”

Koulutuksen tuoma asiantuntijuus ja käsitys vuorovaikutuksen moninaisista resursseista antaa työkaluja kehittää esimerkiksi julkisten toimijoiden vuorovaikutustaitoja ja -ympäristöjä niin, että ne tukevat ihmisten toimijuutta ja osallisuutta.

Kuvat: Papunetin kuvapankki, papunet.net, Kuvako
Kuvat: Papunetin kuvapankki, papunet.net, Kuvako

Osallisuus tulevaisuuden yhteiskunnassa

Strategiatyön kehittämisen yhteydessä järjestettiin viime elokuussa keskustelutilaisuus tulevaisuuden tutkija Ilkka Halavan ja Humakin koko henkilöstön kanssa.

Halavan mukaan muuttuva vuorovaikutusympäristö mahdollistaa kansalaisten välisen vuorovaikutuksen, tapahtumien organisoinnin ja jopa päätöksenteon entistä orgaanisemmin erilaisten sosiaalisen median työkalujen avulla.

Eri toimijoiden on helpompi verkottua ja löytää toisensa joko teemoittain tai alueittain, mikä parhaimmillaan voisi tukea elävän kaupunkikulttuurin ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa.

Isoksi kysymykseksi nousee tällöin, kenen yhteiskunnasta on kysymys.

Kenellä on pääsy ja mahdollisuus osallistua verkkovälitteiseen toimintaan? Jotta osallistujat pääsevät aidoksi osaksi yhteisöä, tulee heillä olla pääsy vuorovaikutustilanteisiin ja mahdollisuus osallistua aktiivisina toimijoina.

“Pääsy vuorovaikutustilanteisiin ei saa riippua siitä, toimiiko yhteisö verkossa, fyysisesti samassa tilassa tai molemmissa.”

Vuorovaikutusta suunnitellessa pitääkin huomioida saavutettavuuden eri ulottuvuudet, mitä myös lainsäädäntö vaatii entistä vahvemmin.

Sopivilla teknisillä ratkaisuilla on suuri vaikutus, mutta lopulta ihmiset tuottavat verkkoympäristöihin sisältöjä ja ihmiset myös kuluttavat sitä. Siksipä saavutettavuutta kehittäessä ei voida keskittyä pelkästään teknisten ratkaisujen kehittämiseen.

Katse täytyy kääntää myös siihen, kuinka teknologioita hyödynnetään ja mihin tarkoituksiin, mistä suunnittelijat ja käyttäjät eivät aina ole samoilla linjoilla (esim. Martinviita, Kuure & Luoma 2015). Toimintaa ja työkaluja tuleekin kehittää rinta rinnan parhaiten käytänteiden löytämiseksi.

Mikä on ihmisten ja humanismin rooli teknologian kehittämisessä?

EU-tasolla on päätetty panostaa suuria summia digitaalisten ratkaisujen kehittämiseen. EU:n strategian yhtenä painopisteenä on Euroopan digitaalinen valmius, joka painottaa kansalaisten voimaannuttamista uuden sukupolven digitaalisten ratkaisujen käytössä.

Painopisteeseen liittyen EU on julkaissut ehdotuksen uudesta rahoitusohjelmasta Digital Europe toimintakaudelle 2021-2027. Ohjelman tavoitteena on tukea ja voimistaa yhteiskunnan digitaalista murrosta 9,2 miljardin rahoituksen turvin, millä on suuri ohjausvaikutus yhteiskunnan eri toimialoihin.

Rahoituksen painopisteiksi on nostettu supertietokoneet, tekoäly, kyberturvallisuus, digitaalisten taitojen kehittäminen ja digitaalisten teknologioiden laaja käyttöönotto talouden ja yhteiskunnan saralla.

Ohjelman tavoitteissa mainitaan myös saavutettavuuteen panostaminen, mikä on linjassa myös vasta voimaan astuneen Web Accessibility -direktiivin kanssa, joka on Suomen saavutettavuuslain taustalla. Euroopan tasoinen, massiivinen rahallinen panostus tulee vaikuttamaan myös saavutettavuusasiantuntijoiden kysyntää lisäävästi.

Humak vahvana yhteiskunnallisen ja humanistisena toimijana voi olla mukana edistämässä ihmiskeskeisten linjausten huomioimista ja eettisten kysymysten esiin nostamisessa. Saavutettavuuden käsittely ei saa typistyä vain teknologiseen saavutettavuuteen vaan kehityskulussa täytyy huomioida vahvemmin myös sosiaalinen ja kognitiivinen ulottuvuus.

Erityisryhmien kielellisen saavutettavuuden takaaminen mahdollistaisi myös paremmin näiden ryhmien osallistumisen tulevaisuuden teknologioiden kehittämiseen, ja sitä kautta tulevaisuuden yhteiskunnan toimintoihin.

“Teknologian kehittämisessä tulisikin olla nykyistä vahvemmin mukana niiden loppukäyttäjät.”

Eli me, joita varten uusia teknologioita suunnitellaan ja joiden arkielämä tulee teknologisen murroksen myötä muuttumaan.

Lähteet

Euroopan komissio. 2019a. Digital Europe Programme: a proposed €9.2 Billion of funding for 2021-2027. https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/digital-europe-programme-proposed-eu92-billion-funding-2021-2027 Verkkouutinen. Viitattu 2.12.2019.

Euroopan komissio. 2019b. European accessibility Act. Verkkotiedote. https://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=1202 Viitattu 2.12.2019

Euroopan komissio. 2019a. Priority. A Europe fit for the digital age. https://ec.europa.eu/info/priorities/europe-fit-digital-age_en Verkkosivu. Viitattu 2.12.2019

Laakkonen, Ilona, & Taalas, Peppi. (2015). Towards new cultures of learning: Personal learning environments as a developmental perspective for improving higher education language courses. Language Learning in Higher Education, 5 (1), 223-241. https://doi.org/10.1515/cercles-2015-0011

Martinviita, Annamari, Kuure, Leena, & Luoma, Pentti. (2015). Do we speak the same language? Design goals and culture clashes in an online forum for young people. In Proceedings of the 7th International Conference on Communities and Technologies (pp. 69–78). ACM Press. https://doi.org/10.1145/2768545.2768550

Valtiovarainministeriö. 2019. Saavutettavuus. https://vm.fi/saavutettavuusdirektiivi. Viitattu 2.12.2019.

Kirjoittaja tekee väitöskirjatutkimusta kielenoppimisesta ja opettajan roolista teknologiarikkaissa ympäristöissä multimodaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta englantilaisen filologian oppiaineeseen Oulun yliopistossa.