Koronapandemia siirsi kuurosokeille asiakkaille tulkkauksen loppukokeen verkkoon, sillä emme rajoitusten vuoksi voineet järjestää loppukokeita perinteisesti lähitulkkauksena. Kuurosokeiden asiakkaiden tulkkauksen loppukokeeseen kuuluu taidon osoittaminen kielellisessä tulkkauksessa, opastamisessa ja kuvailuissa. Kaikki nämä kolme osa-aluetta pitävät sisällään myös tuntoaistiin perustuvia menetelmiä. Verkkovälitteisen loppukokeen järjestäminen asetti meidät tulkkauksen lehtorit kuten myös tulkkiopiskelijatkin aivan uudenlaisen haasteen eteen.

Valkoisesta älypuhelimesta kohoaa kolmiulotteisesti kukkula, jonka laella seisoo linna. Linnaa ympäröi jykevä muuri sekä vihreä metsä.
Kuva: FunkyFocus, Pixabay.

Kuurosokeiden tulkkauspalvelusta Suomessa vastaa Kela. Voidakseen toimia tulkkina kuurosokeille henkilöille Kelan välittämissä toimeksiannoissa, tulee tulkilla olla suoritettuna riittävästi opintoja kuurosokeille asiakkaille tulkkauksesta.

Myös kuurosokeille asiakkaille tulkkauksen loppukoe tulee olla läpäisty, vähintään hyvillä tiedoilla ja taidoilla. Loppukokeessa kokelaat näyttävät osaamistaan opastuksessa (oppaan kanssa liikkuminen), kuvailussa (ympäristöstä ja toiminnasta kertominen), tulkkauksessa (kielellisen informaation välittäminen) sekä tilanteen kokonaishallinnassa.

Kuurosokeat ovat yksi viittomakielen tulkin asiakasryhmistä. Kuulonäkövamman yhdistelmä aiheuttaa kuurosokeille erityisesti kommunikaation, tiedonhankinnan sekä orientoitumiseen ja liikkumiseen liittyviä haasteita.

Suomessa vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelu edistää kuurosokeiden mahdollisuuksia toimia yhdenvertaisesti yhteiskunnassa näistä edellä mainituista haasteista huolimatta. Kuurosokeiden tulkkauksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on vuorovaikutuksen mahdollistaminen.

Kuurosokeille asiakkaille tulkkaus on monimuotoista, erilaisista osista ja yksilöllisistä tarpeista muodostuvaa kokonaisvaltaista toimintaa. Kun kuurosokea asiakas käy asioilla tai osallistuu johonkin tapahtumaan, keskeisiksi tavoitteiksi nousevat vuorovaikutuksen saavutettavuus, osallistumisen mahdollisuus, ryhmään kuulumisen tunne, tapahtumien reaaliaikainen seuraaminen sekä itseilmaisun mahdollistuminen. Jotta nämä asiat toteutuvat kuurosokean henkilön kohdalla, ovat he usein lähes täysin riippuvaisia tulkin välittämästä informaatiosta.

Kuurosokeiden henkilöiden tulkkaustoiveisiin liittyykin hyvin täsmällisiä ja henkilökohtaisia tarpeita. Tärkeiksi tulkkeihin liittyviksi laatukriteereiksi nousevat mm. kielitaito ja kommunikaatiomenetelmien hallinta, kuvailu- ja opastusosaaminen, sosiaaliset taidot, kosketuksen toimivuus sekä tilanteen hallintataidot. Edellä kuvatun osallisuuden tunteen kokemista tukevan toiminnan lisäksi erittäin tärkeä ulottuvuus kuurosokeille asiakkaille tulkkauksessa on turvallisuuden tunne. (Lahtinen 2004.)

Opastusosaamista arvioitaessa kiinnitetään huomiota turvallisuuteen ja sujuvuuteen. Kuvailun tulee puolestaan olla tarkoituksenmukaista, selkeää ja toiminnallisen ulottuvuuden huomioon ottavaa.

Kielellisen informaation välittämisessä arvioinnin kohteena ovat ymmärrettävyys sekä vastaavuus lähdetekstin sisältöjen kanssa. Lisäksi kokelaiden kyky hallita tilanteen kokonaiskulkua on arvioinnin kohteena. Etäyhteyksillä verkossa toteutettuun loppukokeeseen sisällytettiin osioita, joilla päästiin arvioimaan kokelaiden osaamista edellä mainituilla kuurosokeille asiakkaille tulkkauksen osa-alueilla.

Digitaalisen loppukokeen toteutus

Koronapandemia siirsi kevään 2020 aikana useat erilaiset ammatilliset näyttö- ja loppukokeet verkkoon. Digitaalisuuden hyödyntämisestä ammatillisen koulutuksen näytöistä on alettukin jakaa kokemuksia. Myös Humakin kuurosokeille asiakkaille tulkkauksen loppukoe toteutettiin verkkovälitteisesti, sillä lähikontakti ei olisi mahdollistanut turvallisia olosuhteita koetilanteen osapuolille.

Rajoitusten pitkittyessä jouduimme rakentamaan loppukokeen verkkoon lyhyessä ajassa, sillä meidän piti mahdollistaa opiskelijoiden valmistumisen koronakevään rajoituksista huolimatta.

Varsinaista koepäivää edelsivät valmistelut, jotka sisälsivät erilaisia vaiheita. Ensimmäisenä loppukoetta varten laadittiin käsikirjoitus. Sen jälkeen kuvattiin tulkkaustoimeksiantona toiminut videotallenne. Kävelyreitin ja kohteiden videoinnissa pyrittiin mahdollisimman hyvin jäljittelemään luonnollista tilannetta.

Kuvattu videomateriaali editoitiin, ja tallenteella esiintyneistä hetkistä koottiin loppukokeen arviointia varten tarkistusmatriisi. Tarkistusmatriisiin listattiin asioita, joihin odotimme opiskelijoilta reaktiota. Lisäksi kokelaille laadittiin koejärjestelyiden toteutukseen liittyvä kuvaus ja toimintaohjeet.

Puiden, pensaiden ja kaatuneiden puunrunkojen välissä kiemurteleva polku keväisessä metsässä, jonne siivilöityy auringon valoa.
Kuurosokean asiakkaan opastus keväisessä metsässä. Kuva: Outi Kuvaja.

Loppukokeessa kokelaat katsoivat tietokoneidensa näytöiltä etukäteen tekemäämme tallennetta (videokuvaa) ja toimivat näkemänsä perusteella kuten olisivat toimineet oikeassakin tulkkaustoimeksiannossa. Me seurasimme kokelaiden toimintaa verkkovälitteisesti, ja teimme samalla muistiinpanoja sekä täytimme laatimaamme tarkistusmatriisia.

Oli ilahduttavaa huomata, että kokelaat olivat pukeutuneet loppukoetta varten asianmukaisesti. Kaikilla oli yllään yksivärinen tumma yläosa, joka toimii hyvin taustana viittomisen tuottamiselle sekä muulle kommunikoinnille kuurosokean asiakkaan kanssa.

Päättökokeessa käytettyyn tarkistusmatriisiin listattiin ympäristön, reitin ja kohteiden kuvailuun sekä opastukseen ja erilaisiin tilanteisiin liittyviä yksityiskohtia. Tällaisia olivat esimerkiksi katujen ylitykset, kauppojen infot ulko-ovilla, luonnon äänet, metsäpolulle kaatuneet puunrungot, luontokohteiden tutkiminen sekä hississä kulkeminen.

Tarkistusmatriisiin listattuihin asioihin opiskelijoilta odotettiin loppukokeessa osaamisen esille tuomista puhuen sekä omalla keholla toteutetun toiminnan avulla. Videotallenteella esiintyneitä asioita, joita tulkin tulee kuurosokeille asiakkaille tulkkauksen yhteydessä kyetä välittämään, kokelaat todensivat mm. opastusmerkein, keholle annettavin kosketusviestein, suuntia näyttäen, kuvaillen ja omaa tilanteeseen liittyvää ajatteluprosessiaan sanoittaen. Tarkistusmatriisi osoittautui erittään informatiiviseksi ja perusteelliseksi arvioinnin työkaluksi.

Videotallennetehtävän lisäksi loppukoe sisälsi myös kirjallisia tehtäviä sekä asiakaskohtaamiseen liittyvän taidonnäytön.

Asiakaskohtaamisen tehtävässä, joka toteutui ennen videotehtävää, opiskelijat tuottivat viitottua puhetta rajoittuneeseen näkökenttään. Tässä tehtävässä heidän tavoitteenaan oli selvittää asiakkaan kanssa toimimiseen liittyviä seikkoja. Tällaisia asiakkaaseen liittyviä, tulkin toimintaan vaikuttavia seikkoja ovat mm. toiminnallisen näön ja kuulon selvittäminen, kommunikaatiokielen/menetelmien varmistaminen, kuvailumenetelmien ja toiveiden tarkistaminen, opastuspuolen valinta sekä keholle annettavien kosketusviestien käytöstä sopiminen.

Verkkovälitteisen etätulkkauksen jälkeen kokelaille näytettiin vielä valokuva tilasta, joka heidän tuli kuvailla äänitallenteelle suomen kielellä. Tilan kuvailun äänitallenteet toimitettiin kokemusasiantuntijalle, joka antoi niistä oman palautteensa. Kokemusasiantuntija koki tilan kuvailun erittäin toimivaksi ja onnistuneeksi osaksi loppukoetta.

Taktiili eli kosketukseen perustuva etätulkkaus haastaa

Teknologia-avusteisesti toteutettu kuurosokeiden tulkkaukseen liittyvä koetilanne oli meille kaikille uusi. Päättökoe toteutettiin Zoomin välityksellä. Kokeen kaikki osiot toteutuivat niin, että osapuolet olivat eri paikoissa eri puolilla Suomea.

Kokemus oli pääosin positiivinen. Kuten aiemmassa luvussa mainitsimme, käytimme loppukokeen verkkovälitteisessä toteutuksessa hyödyksemme laajalti niitä teknologisia ratkaisuja, joita meillä oli käytössämme ja hallussamme jo ennen korona-aikaa. Uusia menetelmiä ja sovelluksia emme ehtineet juurikaan ottaa käyttöömme, koska kevään aikataulusta tuli tiukka kaikista muutoksista johtuen.

Taidonnäytön suunnittelun ja toteutuksen aikana meille syntyi kuitenkin monia ajatuksia siitä, mitä kaikkea teknologia voisikaan tarjota meille tulevaisuutta silmällä pitäen.

Emme olleet etähaasteidemme kanssa yksin. Myös tulkkauskentällä oltiin näiden samojen kysymysten äärellä. Tulkkauspalvelun asiakkaat, tulkkauspalvelun tuottajat sekä Kela palvelunjärjestäjänä pohtivat sitä, kuinka tulkkauspalvelu saadaan toteutettua koronapandemian aikana turvallisesti.

Monessa tilanteessa etätulkkauksesta tuli ensisijainen tapa toteuttaa tulkkaus, etenkin viittomakielisten keskuudessa. Kuurosokeiden asiakkaiden kohdalla etätulkkaus on kuitenkin vielä vuonna 2020 monin osin mahdotonta toteuttaa.

Sanna Nuutisen mukaan sellainen kuurosokea henkilö, joka käyttää kommunikaatiossaan taktiileja eli tuntoon perustuvia menetelmiä, tarvitsee edelleen lähitulkkausta. Pistenäytön hyödyntäminen voi sen sijaan jo nyt toimia etätulkkauksessa kirjoitustulkkauksen näkökulmasta.

Tulevaisuuden loppukokeet

Taktiilitulkkausta on vielä hankala korvata teknologisilla ratkaisuilla, mutta tekniikka kehittyy jatkuvasti. Teknologisia ratkaisuja ollaan suunnittelemassa parhaillaan myös kuurosokeiden tarpeisiin.

Pohdimme, voisivatko kuurosokeiden tulkkaukseen kuuluvat opastus, kuvailu ja puheentoisto toteutua jonain päivänä mobiilisti etätulkkauksena puheella kommunikoivalle asiakkaalle, joka liikkuu itsenäisesti erilaisia apuvälineitä hyväksikäyttäen.

Samalla kun ideoimme uutta, epäröimme, voiko etätulkkaus kuurosokealle asiakkaalle olla koskaan riittävän turvallista ilman tulkin fyysistä läsnäoloa? Mietimme myös lähitulkkauksen inhimillistä tekijää: Voiko perhejuhlien tunnelma ja tulkkauksen osapuolten tunteet välittyä vielä pitkään aikaan teknologiavälitteisesti?

Tulkkikoulutuksessa seurataan teknologian kehittymistä. Odotamme innolla, että voimme alkaa suunnitella erilaisia tulkkauksen harjoittelumahdollisuuksia tätä kokemusta, tulevia haasteita ja uutta teknologiaa hyödyntäen.

Virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen olisi yksi niistä ratkaisuista, joiden avulla opiskelijat pääsisivät mihin tahansa tulkkausympäristöön harjoittelemaan. Virtuaaliset ympäristöt olisivat ketterä tapa tuoda erilaisia tulkkauksen toimintaympäristöjä lähemmäksi tulkkiopiskelijaa jo opiskeluaikana.

Teknologian valjastaminen tulkkausympäristöjen luomiseen ja niiden simuloimiseen varmistaisi opiskelijoiden kokemuksen karttumisen ja osaamisen näyttämisen, vaikka kohtaisimme koronapandemian kaltaisia poikkeustilanteita jatkossakin. Ehkä mietimme seuraavalla hankintakierroksella, josko tablettien ja sovellusten sijaan hankkisimmekin VR-laseja.

Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin mahdottomalta, että voisimme kuurosokeusopinnoissamme luopua kokonaan yhteistyöstä kuurosokeiden asiakkaiden kanssa, ja siirtyä virtuaalimaailmoihin. Oikean asiakkaan kanssa tehtävä yhteistyö opintojen aikana, ja taidonnäyttäminen aidossa tilanteessa ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Kokemuksesta tiedämme, että muun muassa opastamisen, keholle kuvailun ja taktiilin viittomakielen aistii ja oppii lopulta vasta fyysisessä kontaktissa toisen ihmisen kanssa. Oikeassa opastusotteessa tulkki ja asiakas tuntevat toistensa pienetkin reaktiot ja hienovaraiset keholle annetut kosketusviestit, eikä tällaista toimintaa pysty vielä autenttisesti kokemaan teknologian keinoin.

Näiden esimerkkien perusteella, voimme yhteenvetona todeta, että kosketukseen perustuvaa vuorovaikutusta ei ole vielä mahdollista oppia, opettaa ja arvioida ainoastaan teknologiavälitteisesti, mutta keinot sen tekemiseen paranevat jatkuvasti.

Lähde:

Lahtinen, R. 2004. Sujuva tulkkaus kuurosokealle. Suomen kuurosokeat ry, Julkaisuja B2/2004