Kevään 2020 poikkeusaika on vaikuttanut taiteen freelancereiden elämään ennenkuulumattoman paljon. Kulttuurialan töiden häviämisen seurauksena tapahtunut digiloikka on paitsi avannut täysin uusia ovia, myös antanut ajattelemisen aihetta ja haastanut. Mitä muutoksen keskellä oleville taiteen freelancereille kuuluu?

Haastattelin blogiin keskisuomalaisia ammattitaiteilijoita; kuvataiteilija Anna Ruthia, tanssitaiteilija Anne-Maarit Kinnusta sekä Kruuvaus-bändin muusikkoja Tiina Laitista ja Emmi Aarnio-Metsästä.

Muutoksen hetki

Kruuvaus-yhtyeen Emmi Aarnio-Metsänen ja Tiina Laitinen kertovat, että maaliskuun puolivälissä monen kuukauden työt hävisivät yhdessä viikonlopussa. Sen seurauksena taideala hyppäsi verkkoon ja digiloikka oli yhtäkkiä konkretiaa.

Striimaukset, virtuaaliopastukset museoissa, käsityömessut Facebookissa – digialustojen mahdollisuudet ovat lähes pohjattomat. Yleisestä keskustelusta on ajoittain saanut kuvan, että olemme päässeet seikkailemaan (digi)leikkikentälle, jossa kaikkien tulisi olla. Tämä on aiheuttanut myös päänvaivaa taiteen kentälle.

Tuleeko minunkin olla verkossa?

“Olen kokenut painetta, että pitäisi laittaa taidetta enemmän nettiin”, tuumaa Anna Ruth ja jatkaa, että ei aio käyttää verkkoa tavallista enempää poikkeusaikanakaan.

Tällä hetkellä poikkeusaika näyttäytyykin taiteilijan uraan peilattuna jopa lyhyeltä. Paluuta normaaliin voi ehkä odottaakin.

Anne-Maarit Kinnunen on pohtinut poikkeustilan kestoa suhteessa omaan digiloikkaansa. “Kuinka pitkään tässä tilanteessa pitäisi olla, että on pakko muuttaa omaa tapaa tehdä töitä?” Yksi kevät ei siihen vielä välttämättä riitä, ihminen tarvitsee sopeutumisaikaa.

Taiteilijat kertovat toisaalta myös nauttineensa kevään rauhallisuudesta.

“Se, että kaikki täytyi lopettaa, teki toisaalta hyvääkin”, Anna Ruth toteaa.

Samaa kertoo Kinnunen, joka on tänä keväänä keskittynyt erityisesti oman ammatillisen toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Normaalissa arjessa siihen on todella vähän aikaa.

Anne-Maarit Kinnusen Pep Talk –sooloteoksen esitykset siirtyivät koronan vuoksi. Alun perin maaliskuun lopulle kaavaillun ensi-illan arvioidaan toteutuvan syksyllä 2020. Kuva: Matti Häyrynen.

Luovuutta, ketteryyttä ja uusia oivalluksia työskentelyyn

Haastateltujen osalta suurin osa työstä on siirretty poikkeustilan jälkeiseen aikaan tai peruttu. Osittain kuitenkin tämä outo kevät on pakottanut myös sopeutumaan verkkoon. Kruuvauksen mukaan tilanne on ruokkinut luovaa ajattelua.

“Äitienpäivänä myimme uutuutena laulavaa digiäitienpäiväkorttia ja tilauksia tuli hyvin. Ilman poikkeusaikaakin digikortti on toimiva palvelu – terveiset yltävät vaikka maapallon toiselle puolen!”

Kinnusella puolestaan tanssinopetus siirtyi verkkoon ja muutos työllisti paljon.

“Videoita toisaalta voisi hyödyntää opetuksessa jatkossakin, lähiopetuksen tukena”, hän pohtii digiloikan hyviä puolia. Digiloikka on avannut uusia ulottuvuuksia tekemiselle ja laajentanut omaa toimintakenttää. Kinnunen on esimerkiksi osallistunut eri puolilla maailmaa vedettyille etätreenitunteihin. “On ollut ihanaa olla osa globaalia tanssiyhteisöä, hän iloitsee uusista kokemuksistaan.”

Kekseliäisyys myös verkon ulkopuolella on uudessa nosteessa.

Jyväskylässä taiteilijoita on onnistuttu tukemaan hyvin moninaisin keinoin. Kruuvaus on toteuttanut kaupungin palkkaamana keikkoja palvelutalojen pihalla ikäihmisille sekä striimannut lastenesityksen päiväkodeille.

Ruth on jatkanut neuvolaprojektiaan erikoisjärjestelyin; hän maalaa taideteoksia neuvoloihin hiljaisina aikoina ilman ihmiskontakteja. Kinnunen iloitsee paikallisen tanssin aluekeskuksen tuotantotuesta, joka on myönnetty hänelle uuden teoksen tutkimusvaiheeseen – työhön, mihin harvoin on apurahoja tarjolla.

Myös muita, paikallisia esimerkkejä löytyy oivaltavasta taiteen tekemisestä; Teatterikoneen Ikkunateatteri on vienyt teatteria ikkunoiden taakse ja CUMin Hazmat Hole tarjoaa taide-elämyksen yhdelle ihmiselle kerrallaan – hygieniasäädökset huomioiden.

Vaikka digialustat mahdollistavat juuri nyt paljon, emme saa unohtaa muita ratkaisuja. Aika kaipaa oivalluksia, nopeaa reagointia ja ketteriä muutoksia.

Ideoinnista haasteisiin – digiloikan sudenkuopat

Poikkeustilasta muodostui striimien ja verkkoalustojen kulta-aika, eikä loppua innolle ole näkyvissä. Digikoulutukset ovat kysyttyjä ja striimien tiedotuskanavia perustetaan someen. Valinnanvaraa on paljon.

Digialustoissa on kuitenkin vielä isoja haasteita. Yksi näistä on ansaintalogiikka; tällä hetkellä verkossa näkee valitettavan paljon ilmaista ammattitaidetta. Osin tämä liittynee alaan.

“Tämä on vaikea ala, koska työtä tehdään intohimoammattina”, pohtivat Emmi Aarnio-Metsänen ja Tiina Laitinen. Kun keikoille ei pääse, verkko toimii korvikkeena.

Striimien lipunmyynti ei kuitenkaan aina ole helppoa. Haasteena on joskus lipunmyyntialusta; toimivaan ja kaikille artisteille helposti saatavilla olevaan lipunmyyntialustaan ei ole laitettu vielä tarpeeksi panoksia.

Toisaalta asiaan kytkeytyy myös yleisökasvatus, joka striimien osalta on vielä täysin kesken; yleisö on tottunut saamaan striimit ja niiden tallenteet ilmaiseksi. Ilmainenhan keikka ei toki ole ollut silloinkaan, vaan taustalla on live-konsertti, jonne on myyty satoja, ellei tuhansia lippuja.

Tilanne on nyt totaalisen eri, kun livekeikka puuttuu. Fakta, jota emme voi ohittaa, on, että ammattilainen ansaitsee ja tarvitsee palkkansa. Kehitystyö tulee vaatimaan opettelua sekä palveluntarjoajilta että esiintyjiltä yleisökasvatuksen, kestävien hinnoittelumallien sekä toimivien alustojen löytämiseksi. (Teosto, 2020.)

Myös tekijänoikeusasiat voivat yllättää kokemattoman järjestäjän – esimerkiksi live-esityksen sopimus ei välttämättä katakaan verkkostriimausta (TTVK, 2020).

Anna Ruthin seinämaalaukset ilahduttavat Jyväskylän neuvoloissa. Annan on pystynyt jatkamaan projektiaan myös poikkeustilan aikana erityisjärjestelyin. Kuva: Jussi Jäppinen.

Muitakin haasteita on havaittu taiteen ja verkon yhdistämisessä. Riippuu paljon taiteenlajista tai jopa itse taiteilijasta, miten verkkoalusta istuu taiteeseen – vai istuuko ollenkaan.

“Mielestäni taideteoksen visuaalisuus muuttuu näytön kautta katsoessa, ikään kuin taltioidun kuvan ja taideteoksen välissä olisi verho”, pohtii Anna Ruth virtuaalikuvataiteen problematiikkaa.

Kokonaiselämystä määrittää monta muutakin tekijää, ja esimerkiksi kuvataiteessa teoksessa on paljon muutakin kuin visuaalinen osuus. Onko näytön kautta esimerkiksi uppoutuminen teokseen mahdollista? Kruuvauksen puheessa vuorovaikutuksen merkitys nousee vahvasti esiin.

“Lastenkonserteissa yksi kantavimmista asioista on interaktiivisuus lasten kanssa. Striimiä tehdessä vastassa oli vain tyhjyys, ja tilanne oli sen vuoksi todella haastava. Vuorovaikutus on tärkeimpiä asioita keikkailussa.”

Myös katsojan ja kokijan näkökulma ei liene kovin yksinkertainen – taidekokemus kun on usein hyvin monikerroksinen tapahtuma. Vuorovaikutus ja kohtaaminen taiteilijan kanssa, yhteisöllisyyden tunne kanssakokijoiden seurassa, immersiivisyys sekä tilaan kytkeytyvä elämyksellisyys vaikuttavat merkittävästi taidekokemukseen.

Kun ansaintalogiikka ja tekijänoikeudet ovat kunnossa, elämyksellisyys ja vuorovaikutuksellisuus ovatkin seuraavat pähkinät purtavaksi. Kuinka siis toteuttaa taidesisältöinen digipalvelu, joka on uudella tavalla vuorovaikutuksessa yleisön kanssa ja käsittää kokijan passiivisen ruudun katsojan sijaan aktiivisena, sosiaalisena toimijana? Uusien teknologien ja medioiden oivaltava hyödyntäminen sekä teknologiakeskeiset innovaatiot ovat siis enemmän kuin tervetulleita (Teosto, 2020).

Katse kohti tulevaa!

Digiloikka on otettu ja kulttuurialan digi-innovaatioiden osalta pyörät pyörivät vauhdilla. Osin taidekenttä kuitenkin jo odottanee poikkeusajan loppumista.

“Omat ajatukseni ovat jo tulevaisuudessa; siinä että tuodaan ihmiset yhteen ja koetaan yhdessä”, summaa Kinnunen. Sitä odottaessa meneillään oleva poikkeustila tarjoaa herkullisen pilottialustan uusille, rohkeille kokeiluille.

Kuinka kehittämme taloudellisesti kestäviä, vuorovaikutusta tukevia ja taiteen reunaehdot huomioivia digi-innovaatioita? Siihen on nyt tuhannen taalan paikka! Samalla on toki viisasta muistaa, että elämää on verkon ulkopuolellakin.

Tukemisen ja taiteen mahdollistamisen tapoja on monia, ne vain pitää oivaltaa.

Lähteet:

Aarnio-Metsänen, Emmi & Laitinen, Tiina. Muusikko. Verkkohaastattelu Zoom, 18.5.2020. Haastattelija: Johanna Muhonen.

Kinnunen, Anne-Maarit. Tanssitaiteilija, tanssinopettaja. Verkkohaastattelu Zoom, 11.5.2020. Haastattelija: Johanna Muhonen.

Ruth, Anna. Kuvataiteilija, kuraattori. Verkkohaastattelu Zoom, 12.5.2020. Haastattelija: Johanna Muhonen.

Teosto 2020. Viitattu 22.5.2020. https://www.teosto.fi/teostory/miten-livestriimauksesta-tuli-uusi-normaali

TTVK Tekijänoikeuden tiedotus ja valvontakeskus 2020. Viitattu 29.5.2020. https://ttvk.fi/taide-ja-kulttuurikentan-vinkit-kunnille-kuinka-kunta-voi-tukea-ja-tuottaa-taidetta-ja-kulttuuria-myos-korona-aikana