TKI-perustainen oppiminen Humakin opiskelijoiden kokemana

• Kirjoittaja: Marjo Kolehmainen, lehtori, yhteisöpedagogi (ylempi AMK), Humanistinen ammattikorkeakoulu, 22.11.2018
• Kirjoittaja: Anu-Maarit Ikola, yhteisöpedagogiopiskelija (AMK), Humanistinen ammattikorkeakoulu, 22.11.2018

Opiskelija Anu-Maarit Ikola suoritti yhteisöpedagogin (AMK) opintoihin kuuluvan ammatillisen harjoittelun Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) innovaatiopalveluissa. Harjoittelun työtehtävät kohdistuivat TKI-perustaisen oppimisen kartoittavaan tutkimukseen, josta vastuussa ovat lehtori Marjo Kolehmainen ja yliopettaja Arto Lindholm. Kartoituksessa tarkastelu on rajattu Humakin ulkopuolista rahoitusta saaneisiin hankkeisiin. Kolehmainen toimi Ikolan harjoittelussa työelämän edustajana.

Ikola kiinnostui aiheesta, koska hän koki vahvasti, että opiskelijoilla ei ole selkeää käsitystä, mitä TKI-perustaisella oppimisella tarkoitetaan ja miten opiskelijat voisivat sitä hyödyntää omien opintojensa aikana. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin selvittää tekijöitä, jotka ovat tehneet TKI-perustaisesta oppimisesta onnistuneita.

Aiemmin blogisarjassa on ilmestynyt Lindholmin kirjoitus TKI-perustaisesta oppimisesta Humakin henkilökunnan kokemana. Tässä blogissa vuorostaan yhteisöpedagogiopiskelija Ikola kartoittaa harjoittelussa tekemänsä kyselyn tuloksia opiskelijoiden kokemuksista TKI-hankkeiden mahdollisuuksista ja haasteista oppimisympäristöinä.

Tutkimusaineisto

TKI-perustaisesta tutkimuksesta kerättiin tietoa sähköisen kyselylomakkeen avulla ja haastattelemalla hankkeisiin opintoja tehneitä opiskelijoita. Tässä blogissa keskitytään kyselyllä saadun tiedon kuvailuun. Kysely ei ollut otanta- eikä kokonaistutkimus, vaan näyte Humakin opiskelijoista. Näyte kerättiin siten, että pyyntö vastata kyselyyn laitettiin Humakin intranetiin ja muutamien opintojaksojen kurssialustalle. Näytteellä pyrittiin tavoittamaan erityisesti 2015–2017 aloittaneet opiskelijat. Vaikka kyseessä ei ole edustava otos Humakin opiskelijoista, jakaumista saadaan suuntaa-antavia tuloksia, joita voidaan hyödyntää TKI-perustaisen oppimisen kehittämisessä.

Kyselyyn vastanneista 53 % oli yhteisöpedagogiopiskelijoita, 30 % kulttuurituottajaopiskelijoita ja 17 % tulkkiopiskelijoita. Puolet vastaajista opiskeli Jyväskylän kampuksella. Tähän jakaumaan on saattanut vaikuttaa se, että Kolehmainen markkinoi kyselyä aktiivisesti oman kampuksensa opiskelijoille.  47 % vastanneista oli suorittanut opintoja Humakin hankkeissa eli kyselyssä saatiin kokemuksia sekä hankkeisiin osallistuneilta opiskelijoilta että heiltä, joilla kokemusta ei vielä ole.

Opiskelijoiden yleinen tietämys Humakin hankkeista

Suurin osa vastaajista koki, että heillä ei ole tarpeeksi tietoa Humakin hankkeista eikä käsitystä, millaisissa hankkeissa lehtorit työskentelevät. Reilu puolet vastaajista oli sitä mieltä, että Humakin hankkeista ei ole helppo löytää tietoa eikä hankkeita ole esitelty opiskelijoita kiinnostavalla tavalla. Positiivista oli, että lähes 44 % vastaajista tietää, keneltä saa lisätietoja, mikäli haluaisi suorittaa opintoja Humakin hankkeissa.

Kaavio 1. Opiskelijoiden tietämys Humakin hankkeista.

Kokemukset ja mielikuvat Humakin hankkeista

Hankkeisiin osallistumisesta vastaajilla oli pääasiallisesti positiivisia kokemuksia. 33 % vastaajista oli sitä mieltä, että heillä oli riittävästi osaamista hanketyöskentelyyn. Hankkeet koettiin hyvinä oppimisympäristöinä ja niihin osallistumisella koettiin olevan positiivisia vaikutuksia oman ammattitaidon lisääntymisessä. Kysyttäessä, mitä kautta vastaajat olivat saaneet tietoa hankkeista, 69 % vastasi tiedon tulleen lehtorin kautta. 33 % oli löytänyt tiedon Humakin verkkosivuilta ja 22 % saanut tiedon muilta opiskelijoilta.

”Oman kokemukseni myötä voin sanoa, että TKI-toiminta on opintojen kannalta erinomaista työharjoittelua. Varmasti saa myös hyvää ohjausta, koska lehtorit ovat siitä vastuussa. Omassa hanketyöskentelyssäni olen päässyt tekemään ihan oikeita hommia ja se on kasvattanut omaa tuottajaidentiteettiäni paljon.”

Huolimatta siitä, että kokemukset ja mielikuvat hankkeisiin osallistumisesta olivat kohtuullisen positiivisia, kohdistuu hanketoimintaan myös kritiikkiä. Humakin hankkeita käsiteltiin avointen kysymysten kautta, ja sieltä nousi esiin opiskelijoiden huoli hankkeiden toteuttamisen tavasta: useampi vastaaja koki, että lehtoreiden aika menee liiaksi hanketyöskentelyyn, opiskelijoiden rooleja hanketyöskentelyssä ei ole mietitty ja oppimiseen tarkoitetut tehtävät ovat esimerkiksi hyvin vaihtelevan laajuisia.

”Hankkeiden välillä suurta vaihtelevuutta mielenkiintoisuuden/laadun kannalta. Osa hankkeista sellaisia, missä ehdottomasti haluaa olla mukana, osa sellaisia minne en menisi vaikka maksettaisiin. Enemmän hankeideoita opiskelijoilta.”

”Suunnitellaan tarkasti mihin työtehtäviin opiskelijaa tarvitaan ja annetaan tehtäviin tarvittava ohjaus ilman, että ensioletuksena on se, että opiskelija pärjää yksin…  … Ja pitäisi antaa realistiset tavoitteet tehtävien tekemiselle, koska itsellä ainakin työtehtäviin annettiin naurettavan vähän aikaa, mitä selitettiin hankkeen kiireisyydellä, joka olisi voitu ehkäistä sillä, että suunnitellaan. Ei ole järkeä hankkia esimerkiksi markkinoinnille harjoittelijaa silloin kun materiaali pitäisi jo käytännössä olla netissä, vaan pitäisi ennakoida ja tunnistaa tarve aiemmin ja hankkia harjoittelija jo kuukausia ennen, jotta saadaan hommat suunniteltua ja valmistettua tarvittavat materiaalit.”

Hankkeiden kehittäminen oppimisympäristönä

Kyselystä ilmenee opiskelijoiden varovainen halukkuus suorittaa enemmän opintoja Humakin hanketoiminnassa. Haasteeksi koetaan, että tällä hetkellä tiedotus hankkeiden tarjoamista oppimismahdollisuuksista ei toimi parhaalla tavalla: toivotaan, että hankkeista kerrottaisiin enemmän ja olisi saatavilla myös enemmän konkreettisia esimerkkejä hankkeen toiminnasta. Opiskelijat kokevat tarvitsevansa riittävän suunniteltuja työtehtäviä esimerkiksi aikataulullisesti, selkeitä ja vastuullisia rooleja sekä riittävää ohjausta suhteessa heidän osaamiseensa. Muutamat opiskelijat kokivat jääneensä tehtävien kanssa ”oman onnensa nojaan”.

Jatkoa ajatellen avainasemassa olisi harjoittelun sisällön suunnittelu osaamistavoitelähtöisemmin, avoimempi ja selkeämpi tiedottaminen hankkeista monikanavaisesti sekä riittävän ohjauksen sekä tuen varmistaminen opiskelijalle.

Humakin TKI-perustaisen oppimisen nykytilanteen kokonaiskuva piirtyy huhtikuussa 2019, kun julkaisu tuloksia koostavasta kartoittavasta tutkimuksesta valmistuu.  Julkaisussa ilmestyy myös Ikolan kirjoittama artikkeli.