Kun saimme pyynnön kirjoittaa nuorisotyön etiikkaa koskevaan blogisarjaan, virisi vastuu-tiimissämme vilkas keskustelu siitä, millaisia eettisiä haasteita itse kukin meistä on kohdannut omalla työsarallaan.

Keskustelumme kietoutui erityisesti työuramme alkuaikoihin, 1970-luvulle, jota leimasi kaksi asiaa: 1) ensimmäisten nuorisotyötä koskevien lakien voimaantulo (kuntien nuorisotyötä ja nuorisojärjestöjen avustamista koskevat lait) ja 2) nuorisotyöjärjestelmän rakentaminen Suomeen.

Keskustelussamme nousivat keskiöön kokemukset ulkopuolista paineista työssämme ja sen sisällöissä. Seuraavissa kappaleissa jaamme kolme muistelua siitä, miten koimme ulkoisten paineiden haastavan nuorisotyön eettisyyttä.

Ensimmäinen muistelu: ”Leima otsassa” = poliittisesti sopiva

Muistelussa herätti pohdinnan, vaikuttiko poliittinen sopivuus työhön. Nuorisotyössä 1970-luku oli poliittisten nuorisojärjestöjen kulta-aikaa ja ylipäätään vahvasti puoluepolitiikan värittämää. Itse työn sisällöistä oltiin hyvinkin yksimielisiä. Samat asiat olivat esillä: nuorten asema, työllisyys, koulutus, ilmastokysymykset, kansainvälisyys, kansalaisjärjestöjen toiminta.

Nuorisojärjestöt (erityisesti poliittiset) osallistuivat yhteisiin tapahtumiin ja mielenilmaisuihin; työläisnuorisopäiviin, ystävyysfestivaaleihin ja erilaisiin mielenosoituksiin “Gulf sanoi kuikka ja kuoli pois”. “Ei, ei EEC”-  iskulauseet kuvasivat hyvin aikaansa.

Enemmänkin aikuispäättäjien toiminta oli selvästi yhdistettävissä puoluepoliittiseen toimintaan. Tästä yhtenä esimerkkinä vaikkapa kyselyt kaupunginhallituksessa leiriläisten valinnasta – onko syrjitty tiettyjä nuoria?

Toinen esimerkki aiheesta, jossa eettisyys saattoi kyseenalaistua, olivat päätökset työntekijöiden palkkauksesta. Avustusten jakaminen oli aina hieman kinkkinen juttu. Mutta suuria eettisiä haasteita ei tullut eteen.

Toinen muistelu: ” Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”

Muistelu liittyy valtakunnallisen nuorisojärjestötutkimuksen tekemiseen ja 1970-80-lukujen vaihteessa, aikaan, jolloin poliittisten nuorisojärjestöjen toiminta alkoi hiipua. Hiipuminen näkyi selvästi mm. paikallistasolla.

Joillakin poliittisten nuorisojärjestöjen paikallisosastoilla oli vaikeuksia saada käytettyä kunnalta saamansa avustus. Pulmana oli, mihin sen voisi käyttää, kun ei ollut enää avustuksen käyttöehtojen mukaista toimintaa?

Tutkimustuloksia raportoiva tutkija sai rahoittajan edustajilta karun muistutuksen ”Kuulehan tyttö, olet kai kuullut sanonnan: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”, totesi palaverin puheenjohtaja. Niinpä tutkimusraportista poistettiin joidenkin paikallisyhdistysten kannalta ”epämukavat” tulokset, vaikka ne pohjautuivat tilastollisiin faktoihin, eivätkä olleet tutkijan omia tulkintoja.

Tutkijan korvissa kaikuivat opiskeluaikojen tutkimusmenetelmäkurssien ohjeet: tuloksia ei saa muunnella, eikä salata – tuntui todella pahalta. Kuitenkin kysymys oli vain vääjäämättömästä kehityskulusta ko. aikakautena. Kulusta, joka lopulta johti järjestöjen tulosperusteiseen avustusjärjestelmään.

Kolmas muistelu: ”YKKK-käytäntö” käyttöön!

Tässä muistelussa keskiössä on YKKK-käytäntö, mikä tarkoittaa Ymmärrystä, Kuuntelua, Kysymyksiä ja Kannustamista. YKKK soveltui esimerkiksi kouluryhmien kanssa työskentelyyn, esimerkkinä seuraava tarina. ”Vaikuta – älä valita” oli vaikuttamisen polku yläkoulujen 8-luokkalaisille.

Ensimmäisellä rastilla nuorille kerrottiin lyhyesti eri vaikuttamisen mahdollisuuksista, toisella rastilla he pienryhmissä tekivät mielestään tärkeistä asioista aloitteita ja ehdotuksia luottamus- ja viranhaltijapäättäjille, jotka puolestaan kolmannella rastilla vastasivat nuorten tekemiin ehdotuksiin.

Nuoret osasivat aidosti ja realistisesti esittää tarpeensa! Heidän esityksensä pysyivät jalat maassa, ja esitettyjen muutosten toteuttaminen vaati päättäjiltä yleensä vain tahtoa ja halua.

Mikä sitten mätti? Miksi nuorten hyvät esitykset eivät tahtoneet toteutua, ja kuulivatko päättäjät aidosti nuoria? Eikö YKKK ollut käytössä?

Osattiinko ja käytetiinkö nuorisotyössä YKKK:ta hyväksi? Osattiinko katsoa peiliin ja ikkunasta?

Rehellisesti täytyy todeta, että valitettavasti ei, mutta YKKK:n käyttöä pyrittiin lisäämään kaikessa työssä.

Eettisyys tai sen puute voi ilmetä nuorisotyössä monilla eri tavoilla

Edellä kuvatut esimerkit näyttävät, miten erilaisia eettiset kysymykset ja haasteet voivat olla eri tehtävissä ja eri aikakausina.

Lao Tzun sanomaksi väitetyn sananparren mukaan: ”Se mikä on kaikkein taipuisinta, voi lopulta olla kaikkein kovinta… sen, että taipuisa voittaa taipumattoman ja että pehmeä voittaa kovan, tietävät kaikki, mutta kukaan ei osaa käyttää sitä hyväkseen.” Edellinen lause kuvaa myös eettisten haasteiden vaikeutta. Eettiset kysymykset eivät ole yksinkertaisia, ne voivat olla hyvinkin yllättäviä ja kompleksisia.

Hienoa, että meillä on nuorisotyössä eettiset ohjeet!

Eettisyys ja eettisesti kestävä toiminta on aina lopulta hyvin henkilökohtainen asia. Siksi yhteisesti hyväksytyt eettiset ohjeet antavat tukevan selkärangan kaikille meille ja kaikelle työlle nuorten parissa.

Lumisessa puunhaarassa roikkuu kaksi lintujen ruokinta-automaattia. Toisen vierellä on vihreässä verkossa talipallo.
Kuva: Pixabay / bird-food-1814938_1920.