livsprojekti

Syyskuisella matkalla päädyin Tarttoon ja siellä uuteen Viron uuteen kansallismuseoon (Eesti Rahva Muuseum, ERM). Museon vaihtuvassa taidenäyttelyssä seisahdin vaikuttavan muotokuvan eteen. Kuvassa oli Edwin Benson, viimeinen ihminen maailmassa, joka puhui Pohjois-Dakotassa käytettyä mandanin kieltä. Taiteilija Ilmar Kruusamäe maalasi taulun vuonna 2015, seuraavana vuonna Benson menehtyi.

Maailmassa on 6000-9000 kieltä. Ethnologue-sivustolla, (www.ethnologue.com), joka on siteeratuin lähde kielten määriä arvioitaessa, on listattu 7000 kieltä. Näistä kielistä 52 prosenttia käyttää vähemmän kuin 10 000 henkilöä, ja noin 30 prosenttia vähemmän kuin 1000 henkilöä. (www.unesco.org/languages-atlas/) Kielten määrä on vähenemässä melko dramaattisesti – on arvioitu, että jopa puolet maailman kielistä on vaarassa kuolla seuraavan sukupolven aikana. Uhanalaisuuteen vaikuttavat monet tekijät. Keskeistä on puhujamäärä, mutta esimerkiksi ympäröivien kieliyhteisöjen asenteet, valtioiden kielipolitiikka, taloudelliset seikat, ihmisten liikkuvuus ja maailmanlaajuinen kommunikaatio vaikuttavat kielien asemaan ja niiden elinkelpoisuuteen.

Yksi maailman uhanalaisista kielistä on suomenruotsalainen viittomakieli. Kolme vuotta sitten tehdyn selvityksen mukaan kielenkäyttäjiä on jäljellä enää alle sata. Monet pitivät suomenruotsalaista viittomakielen olemassaoloa jo hävittynä taisteluna. Suomenruotsalainen viittomakielisten yhteisö oli kuitenkin toista mieltä ja onnistui yhteistyökumppaneidensa kanssa saamaan aikaiseksi alun kielenelvytystyölle. Näin alkoi Humakin Livs-projekti.

Syyskuussa nähtiin Livs-seminaari, jonka päättyessä oli vaikea kuvitella suomenruotsalaisen viittomakielen olevan kuolemassa. Lavalla oli uskomaton määrä energiaa, uutta tietoisuutta kieli-identiteetistä ja tietoa suomenruotsalaisesta viittomakielestä. Uhanalaisia kieliä elvytetään, mutta moni kysyy onko kielien kuolemilla väliä? Eikö maailmassa olisi helpompaa jos käytössä olisi vähemmän kieliä? En tiedä olisiko helpompaa, mutta varmasti melko köyhempää ja yksioikoisempaa. Kielen mukana eivät kuole vain sanat tai kielioppi vaan kokonainen maailma omine perinteineen, tarinoineen, yhteisöineen, identiteetteineen ja tietoineen. Kielellinen monimuotoisuus on ihmisen ja ihmiskunnan monimuotoisuutta.

Eri kielet tuottavat erilaista ajattelua ja meidän humanistien yksi ajatus lienee se, että maailmassa ei ole vain yhtä tapaa ajatella.

Kuvassa suomenruotsalaisen viittomakielen asiantuntijaohjaajakoulutukseen osallistuneita

Eeva Salmin teksti on alun perin kirjoitettu elokuussa 2017 ja julkaistiin Humakin blogijulkaisualustan tullessa käyttöön joulukuussa 2017. Eeva Salmi toimii nykyisin Valo-Valmennusyhdistys ry:n kehittämispäällikkönä.