Kaksi eri ammatillisessa vaiheessaan olevaa kulttuurituottajaa kohtasivat haastattelun merkeissä. Tästä syntyi uratarina, jossa opiskelija pääsi tutustumaan kulttuurialan hanketyöhön ja alalla toimiva pohtimaan ammattiaan ja tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Kuka olet?

– Nimeni on Suvi Ryynänen (kulttuurituottaja AMK) ja toimin tällä hetkellä Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Aalto-yliopiston yhteisen 3D-kulttuurihubihankkeen suunnittelijana, jossa minun päätehtävänäni on tuottaa hankkeen tavoitteiden mukaista toimintaa – mm. tapahtumien ja ryhmäneuvontojen muodossa.

Näiden tapahtumien kautta tarkoituksenamme on yhdistää kulttuuri ja teknologia, jolloin saamme aikaiseksi paljon uudenlaisia yhteishankkeita.

Olen alunperin kotoisin Pohjois-Karjalan rajalta Lieksasta. Muutin Jyväskylään kulttuurituottaja-opiskelujen perässä vuonna 2015. Asun vieläkin Jyväskylässä ja virallinen työpisteeni on Helsingissä.

Kulttuurituottaja Suvi Ryynänen yhdistää kulttuuria ja teknologiaa. Kuva: © Veronica Lounge, VERONICA LOUNGE STUDIO.

Kertoisitko 3D-kulttuurihubi hankkeen tapahtumista?

– Hankkeen tapahtumia järjestetään vielä 2019 vuoden kevään ja syksyn aikana.

Jokaisella tapahtumallamme on oma teemansa. Valitsemme sopivat asiantuntijat puhujiksi ja teeman yhteiselle toiminnalle – esimerkiksi työpajoille.

Hankkeen tapahtumat ovat kaikille siihen ennakkoon ilmoittautuneille ilmaisia. Niiden tarkoituksena on toimia johdattelevana alustana keskustelulle ja verkostoitumiselle, jotta kulttuurialalla nähtäisiin tulevaisuudessa enemmän yhteishankkeita teknologiaan liittyen. Järjestimme 25.4.2019 tapahtuman Helsingin keskustakirjastossa Oodissa teemalla “Miten kulttuuri pelillistetään?”

Miten päädyit tähän projektiin?

– Valmistuin joulukuussa 2018 Humakista kulttuurituottajaksi ja tein opinnäytetyökseni selvityksen RFID-teknologian mahdollisuuksista tapahtumissa sekä tapahtumapaikoilla.

Olin opintojeni loppuvaiheessa eksynyt kulttuurituottajana teknologian maailmaan, jonka uskon olleen suurin syy sille, että olenkin nyt tässä hankkeessa töissä.

Miten tuttuja virtuaalimaailma ja virtuaalitodellisuus olivat sinulle ennen hanketta?

– Teknologia ja erilaiset tekniset järjestelmät ovat kiinnostaneet minua pienestä pitäen, joten kiinnostusta aiheeseen löytyy kyllä jo entuudestaan. Virtuaalimaailmasta ja -todellisuudesta minulle on tullut kokemusta 9-vuotiaan tyttäreni myötä, joka ulkomailla tai huvipuistoissa haluaa aina käydä kaikissa VR-elämyksissä.

Virtuaalisuudesta puhuttaessa kuitenkin voidaan miettiä myös sitä, että lasketaanko siihen myöskin minun vuosikymmenellä syntyneiden ala-asteen suosikkia Habbohotellia, jossa valittiin avatar, jonka avulla pystyi tutustumaan muihin ihmisiin ns. virtuaalisessa maailmassa.

Miksi digitalisaatio ja teknologia ovat niin tärkeitä meille nykypäivänä?

– Uskon, että teknologian avulla voimme saavuttaa paljon uudenlaista osaamista sekä helpottaa muutosta esimerkiksi ekologisempaan elämäntapaan.

Todisteena ovat jo nyt etätyöskentelyn mahdollisuudet, jonka ansiosta matkustaminen on vähentynyt, sekä tulostettavien asiakirjojen ja markkinointimateriaalin vähentyminen uusien eli sähköisten palveluiden ansiosta.

Uskon myöskin, että teknologian kehittämisellä olisi suuri vaikutus ihmisten työssä jaksamiseen, koska teknologian avulla saamme myös automatisoitua ja helpoitettua monia raskaita työvaiheita.

Toki valitettavaa on, että teknologian kehittyminen sekä sähköiset palvelut eriarvoistavat ihmisiä, koska kaikilla ei ole sitä osaamista tai halukkuutta oppia uudenlaisia järjestelmiä. Soveltavia vaihtoehtoja on myöskin hankalaa äkkiseltään löytää, koska pääsääntöisesti sana helppokäyttöinen on varmasti jokaisen sovelluksen ja teknologisen innovaation kehityksessä hyvin vahvasti mukana.

Uskoisin enemmänkin, että ratkaisuna tähän olisi esim. digitaalisen johtamisen sekä palveluiden kehittäminen, jotta kaikki ihmiset saisivat tarvitsemansa avun uudenlaisten sähköisten välineiden käyttöönottamista varten.

Mitä yhdistäviä ja/tai erottavia tekijöitä kulttuurin sekä teknologian aloilla on? Entä suurimmat haasteet?

– Kulttuurialalla haasteena eivät ole ne isot toimijat, vaikka niin saattaisikin aluksi luulla, vaan ennemminkin pienet toimijat. Kuten kyläyhdistykset ja seurat, joissa ei ole riittävästi resursseja eikä mielenkiintoa kehittää työskentelyään tai palveluitaan teknologian avulla.

Teknologian alalla taas on paljon eri start-up-yrityksiä, joista jokainen haluaa kehittyä ja kasvaa aika kovaakin vauhtia.

Rahoituksen saaminen teknologia-alalla on myös aivan erilaista ja eri tasolla kuin kulttuurikentällä. Kun laitamme nämä kaksi tekijää yhteen, me voidaan huomata, että kulttuurialalla on todella vähän potentiaalisia asiakkaita, joita ne nopeasti kasvua hakevat teknologia yritykset eivät helposti ota omaksi kohderyhmäksi.

Uskon, että juuri tämän vuoksi Suomessa ei ole lähdetty kehittelemään mm. teknologia- innovaatioita suoraan kulttuurialan tarpeisiin, koska kummaltakaan alalta ei löydy vielä tarpeeksi riskinottokykyä sellaiseen toimintaan.

Miten 3D-kulttuurihubihankkeessa yhdistetään kulttuuri ja teknologia?

– Ehkä kaikista vahvimmin kulttuuri ja teknologia yhdistyvät hankkeessa Aalto-yliopiston tekemissä kolmiulotteisissa mallinnuksissa eri kulttuurikohteisiin, jotka jäävät kohteiden käyttöön myös hankkeen jälkeen.

Omana tavoitteena taas on, että kulttuurialalla ruvettaisiin entistä rohkeammin selvittämään erilaisia mahdollisuuksia ja pohtimaan kannattavuuslaskelmilla, voisiko teknologisten innovaatioiden kautta saada aikaiseksi uudenlaisia myytäviä palveluita ja tuotteita.

Toivoisin myöskin, että tällainen kiinnostus ei jäisi pelkästään yhden teknologian ympärille, vaan saisimme laajemman yhteis-kehittämiseen osallistuvan verkoston, jossa ideoitaisiin innovaatioita monen eri teknologian ympärille.

Toivoisin, että saisimme entistä enemmän tuotteistettua innovaatioita, jotta useammat toimijat hyötyisivät niistä tulevaisuudessa.

Millainen on ”onnistunut” tapahtuma, jossa kulttuurilla ja teknologialla on toisiaan tukeva asema?

Jokaisella festivaalilla on valo- sekä äänitekniikkaa, joten voisi hyvin ajatella, että tällöin aika moni festivaali olisi hyvä esimerkki.

Kuitenkin, jos puhutaan uudenlaisesta kokeiltavasta teknologiasta, niin mielestäni cashless-järjestelmä on aika hyvä esimerkki onnistumisesta sekä epäonnistumisesta. Cashlessin avulla mm. kulun valvonta, henkilökunnan resursointi ja kävijämäärien tarkempi laskenta yms. helpottuvat.

Kuitenkin siinä on silti ongelmansakin, kuten olemme viime kesänä saaneet asiasta lukea paljon eri medioista. Ehkä tämä on hyvin tyypillinen näyttö siitäkin, että kun otetaan uusi teknologia käyttöön, se ei koskaan ole ongelmatonta, ja vaikka siinä olisikin paljon hyvää, yleensä negatiiviset puolet nostetaan paljon herkemmin esille mediassa, kuin ne positiiviset.

Miten vertailisit Suomen ja ulkomaan kehitystä tässä asiassa?

– Suomea pidetään digitaalisuuden edelläkävijänä, mutta itse koen, että me tullaan aika paljon jäljessä muuhun maailmaan verrattuna.

Esimerkkinä InXpo, joka on tuottanut virtuaalikonferensseille tarkoitettua alustaa jo monta vuotta. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään suuri teknologinen saavutus, vaan alusta, jonne yritys voi kasata materiaalia ja live-stream-videoita sekä käyttää alustan eri välineitä verkostoitumiseen – esimerkiksi pelit jne.

Kävin seminaarissa, jossa esiteltiin Virtual Helsinki-projekti, suomalaisen ZOAN Oy:n tekemä ja nyky 3D-teknologiaan perustuva interaktiivinen kaupunkimalli.

Ihan lähitulevaisuudessa pystytään osallistamaan ja vaikuttamaan virtuaalitodellisuuden avulla mm. turismiin ja ostosten tekemiseen, ulkoiluun sekä museoissa ja konserteissa käyntiin yms., www.virtualhelsinki.fi. Tämä mielestäni todella hyvä esimerkki siitä, kuinka Suomea voisi viedä uudella tavalla maailmalle.

Konseptia oli viety ainakin Kiinassa sijaitseviin VR-Arcadeihin, joten uskoisin ainakin, että sisällön kautta voimme tehdä entistä vahvempaa vientiä ja yhteistyötä. Lisäksi aika monesti suomalaisiin festivaaleihin otetaan ulkomaalaisen teknologiapalveluntarjoajan tuotteita esim. Playpass tai GreenCopper, joista ensimmäinen tuottaa cashless-järjestelmiä ja toinen festivaalisovelluksia.

Haluaisin jatkossa, että Suomessa tehtäisiin monialaisempaa sekä kansainvälisempää yhteistyötä uusien innovaatioiden kehittämiseksi. Saisimme vahvemmin tehtyä itse vientituotteita, jolloin kulttuurialan merkitys kasvaisi vahvemmin myöskin suomalaisen politiikan näkökulmasta.

Mikä on pääidea työstämässäsi 3D-kulttuurihubihankkeen projektissa?

– Pääideana on saada kulttuuri ja teknologia kohtaamaan sekä saada aikaiseksi uusia yhteishankkeita eri toimijoiden kesken.

Kiinnostavia yhteistyökumppaneita on jo paljon, mutta haluaisin tavoittaa hankkeen aikana enemmän pelialan yrityksiä, jotta saisimme heillekin avattua uusia mahdollisuuksia hyödyntää osaamistaan kulttuurialan tarpeisiin.

Hanke päättyy loppusyksystä 2019. Mitä vielä on ohjelmassa ja miten mittaatte onnistumisenne?

– Toivon, että saisin aikaiseksi enemmän ryhmä- ja yksilöneuvontoja sekä uusia kävijöitä meidän tapahtumiin, yhteishankkeita ja myös levitettyä tietoa hankkeen aikana saaduista tuloksista mahdollisimman laajasti.

Hankkeessa on jo monia mittareita ja Humakilla sekä Aalto-yliopistolla on omat mitattavat asiansa.

Itselleni ehkä tärkein mittari on mm. uusien yhteishankkeiden ja projektin kehitysehdotusten määrä, joita syntyy joko levittämämme tiedon, järjestämiemme tapahtumien tai ryhmäneuvontojen pohjalta.

Hanke päättyy 2019 ja Suvi miettii onnistumisen mittareita. Kuva: © Veronica Lounge, VERONICA LOUNGE STUDIO.

Mitä olet oppinut?

– Olen oppinut, että kulttuurialalla on vahva tarve yhteiskehittämiselle, jossa olisi mukana organisaatioita eri taustoista – esimerkiksi teattereista, museoista, festivaaleista yms. Tällä tavalla voisimme saada useampaakin eri alaa hyödyttäviä uusia palveluita ja/tai tuotteita.

Monesti asioita tutkitaan yksittäisten pilottien kautta. Tällöin luodaan tietty, räätälöity malli vain yhdelle toimijalle, josta muut eivät hyödy, jonka takia tuotteistamisen osaaminen on noussut erittäin tärkeäksi.

Kehityksessä minua kiinnostaa eniten se, että miten saisimme pienimmätkin yritykset ja yhdistykset kiinnostumaan teknologiasta ja sen kehittämisestä.

Toivoisin, että jatkossa pienet ja suuret toimijat tekisivät monialaisesti tiiviimpää yhteistyötä. Innovaatioista saisimme uudenlaisia teknologisia tuotteita kulttuurikentälle. Kustannukset jäisivät hyvin kohtuullisiksi ja pienemmätkin yritykset sekä yhdistykset hyötyisivät niistä.

Entä tulevaisuuden projektisi?

– Viisi vuotta sitten en voinut kuvitellakaan, että liittyisin Facebookiin ja/tai Instagrammiin. Kuitenkin tänä päivänä käytän työkseni molempia työvälineitä päivittäin, joten työni hyvin tekemiseksi minun oli ns. pakko luopua ”anti-some” -asenteestani ja olla avoimempi niitä kohtaan.

Toisin sanoen, uusia järjestelmiä ja teknologioita tulee koko ajan, joita vastaan osa ihmisistä tulee aluksi tai ihan periaatteestaan olemaan, mutta elinkeinonsa takaamiseksi ne opetellaan kuitenkin.

Teknologia tulee vain lisääntymään eikä vähentymään, jonka takia kaikkien kannattaa ottaa sellainen asenne, että nämä muutokset otetaan mieluummin mielenkiinnolla vastaan, eikä niin, että ne kielletään täysin ja vasta pakon johdosta otetaan osaksi omaa elämää.

Jatkosta – minulla on aina ollut suuri halu ja tarve auttaa ihmisiä.

Nykyisessä työssäni auttaminen tapahtuu enemmänkin tiedon levittämisenä ja neuvontana, mutta toivon, että vielä jonakin päivänä lähitulevaisuudessa pääsisin esim. SPR:n delegaatiksi ulkomaille auttamaan ihmisiä hädässä ja/tai tekemään vapaaehtoistyötä luonnonsuojelemiseksi.

Kiitos haastattelusta!

Veronika Vainolainen aloitti kulttuurituottaja (AMK) -opinnot Humakissa syksyllä 2018. Hän suoritti työharjoittelun Humakin ja Aalto-yliopiston yhteisessä hankkeessa ja teki ”Innovaatiotoiminnan käytännöt” -kurssilla projektin, jonka yhteydessä haastatteli 3D-kulttuurihubihankkeen suunnittelija Suvi Ryynästä.

Teksti: Veronika Vainolainen, Humak. Toimitus: Humakin viestintä. Kuvat: © Veronica Lounge, VERONICA LOUNGE STUDIO.

Alkuperäinen haastattelu on julkaistu 3D-kulttuurihubin Facebook -ryhmässä 16.4.2019.