Eini Nurmi

– Ilman tutkintoani en todennäköisesti työskentelisi työhönvalmentajana. Vaikka tutkinto antaakin työhöni hyvät valmiudet, niin työhönvalmennusta voisi olla opinnoissa vieläkin enemmän, koska uskon, että tälle alalle meillä yhteisöpedagogeilla olisi paljon annettavaa, kertoo Humakista vuonna 2016 yhteisöpedagogi (AMK):ksi valmistunut Eini Nurmi.

Eini toteaa, että työelämässä oppii tietenkin tekemällä, mutta Humakista saa hyvät valmiudet esimerkiksi ihmisten tasavertaiseen kohtaamiseen. Opintoissa sai hyvän pohjan työskennellä työllisyyden edistämiseen painottuvassa työssä.

 Eini työskentelee työhönvalmentajana Hämeen Setlementti ry:n vetämässä työllisyyspoliittisessa TyöPolku-hankkeessa. Uratarinahaastattelun toteutti yhteisöpedagogiksi Nurmijärven kampuksella opiskeleva Anne Mikkola, joka kertoo saaneensa Einiltä hyvää tsemppausta omiinkin opintoihinsa.

”Uratarina kuin oppikirjasta”

Eini valmistui yhteisöpedagogiksi kolmessa ja puolessa vuodessa. Yhteisöpedagogiopinnot alkoivat kuin oppikirjasta. Ennen opintojaan Eini työskenteli ensin kouluohjaajana ja sen jälkeen myyjänä ja vuoropäällikkönä kaupassa.

– Syksyllä 2013 aloitin opiskelut Humakin Nurmijärven kampuksella, koska halusin tehdä tärkeämpää ja merkityksellisempää työtä”, Eini muistelee.

Opintojensa aluksi hän harkitsi nuorisotyöhön suuntautumista, mutta opintojen aikana mm. yksilövalmentajana työllisyyspoliittisessa Lentoon –hankkeessa työskenneltyään, järjestötyö alkoi vetää puoleensa.

– Tein viimeisen harjoitteluni Hämeen Setlementtiin ja TyöPolku-hankkeeseen keväällä 2016. Nyt olen töissä samassa paikassa ja viihdyn erittäin hyvin, kommentoi Eini. Einin urapolku muistuttaakin monen muun alumnin urapolkua, jotka ovat harjoittelujen ja projektien kautta päätyneet työpaikkoihinsa.

”Seikkailukasvatuksesta kipinä vaellukseen”

Opintoaikojaan muistellessa Eini nostaa esiin opiskelukakavereidensa tsemppauksen sekä  kaupan alan työnantajansa joustavuuden opintojensa ja työnsä yhteen sovittamiseen. Nämä auttoivat Einiä valmistumaan yhteisöpedagogiksi opintojen määräajassa.

– Hauskimmat muistot minulle jäivät seikkailukasvatuksen opinnoista. Opin siellä nauttimaan ja liikkumaan luonnossa ja edelleen käyn vapaa-aikanani vaeltamassa. Tänä kesänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kävin vaeltamassa Kevon luonnonpuistossa, Eini kertoo.

”Työhönvalmentaja ohjaa yksilöllisesti asiakkaitaan”

TyöPolku -hankkeen tavoitteena on yksilöllisesti ohjata asiakasta kohti työelämää koulutusten, työkokeilujen ja työhönvalmennuksen avulla. Lisäksi asiakasta autetaan esimerkiksi ulkomaisten tutkintojen rinnastamisprosesseissa.

– Työni kohderyhmään kuuluvat TE-toimiston maahanmuuttajataustaiset työnhakijat, jotka ohjautuvat TE-toimiston asiantuntijoiden toimesta hankkeeseen. Työpäivääni kuuluu työnhakuasiakirjojen luomista ja päivittämistä yhdessä asiakkaiden kanssa, työnhaussa avustamisesta, työkokeilu- ja työpaikkojen etsimistä sekä mahdollisten koulutuspolkujen selvittämistä, Eini kuvailee kysyttäessä työn sisällöistä.

Eini Nurmen mielestä jokaisen asiakkaan tarpeet ovat hyvin yksilöllisiä, josta johtuen työn sisältö vaihtelee hyvin paljon. Asiakastyön lisäksi tehdään paljon yhteistyötä sidosryhmien kanssa ja toimitaan aktiivisesti alueen yhteistyöverkostoissa.

 Einin lisäksi hankkeessa työskentelee projektipäällikkö ja neljä muuta työhönvalmentajaa. Projektikaupunkeja ovat Lahti, Forssa ja Hämeenlinna, jonne Eini siirtyi syyskuussa työskenteltyään ensin Forssassa.

– Yhteisöpedagogitutkinnosta on ollut minulle hyötyä työssä. Työhönvalmentajan työn lisäksi toimin myös yhdistyksen luottamusmiehenä, Eini kertoo.

”Viesti opiskelijoille: Verkostoidu jo opintojen aikana!”

Annan pyytäessä Einiltä terveisiä nykyisille yhteisöpedagogiopiskelijoille, Eini nostaa esiin tärkeyden luoda verkostoja jo opintojen aikana. Verkostojen avulla on mahdollista päästä tekemään itselleen merkityksellistä työtä myös tulevaisuudessa.

Eini vinkkaa, että kannattaa kokeilla erilaisia työtehtäviä ja työpaikkoja ja hakea niistä omaa suuntaa jo opintojen aikana.

– Kun vuonna 2013 hain Humakiin, en ikinä uskonut, että päätyisin suuntautumaan järjestötyön puolelle. Päässä oli selkeä kuva nuorisotyöstä. Järjestötyö kuitenkin kolahti erityisesti viimeisen syventävän harjoittelun aikana ja olen erittäin onnellinen, että sain aikanaan paikan juuri Setlementistä, Eini kiittää.

Vaikka opinnäytetyötä tehdessään Eini vannotti itseään, ettei ikinä alkaisi enää opiskella, niin viime aikoina kiinnostus sosiaalitietieteitä kohtaan on noussut.

– Jo opintojen aikana on hyvä tunnustaa, että elinikäinen oppiminen on nykyisin välttämätöntä. Yhteiskunta muuttuu ja kehittyy kovaa vauhtia. Meidän on kaikkien pysyttävä kehityksessä mukana, Eini pohtii.

Yhteisöpedagogien on muistettava pitää ääntä itsestään

Monet yhteisöpedagogit kokevat, että yhteisöpedagogiopintoja ei tunneta. Eini on tästä eri mieltä. Kaikilla jo valmistuneilla ja meillä opiskelijoilla on vastuu ja mahdollisuus tehdä sitä tunnetuksi. Kuka kissan hännän nostaa, ellei kissa itse?

– Se, mitä ja miten kerromme koulutuksestamme työpaikoillamme, erilaisissa yhteisöissä ja ihan omalle kaveripiirillemme, vaikuttaa parhaiten siihen, kuinka yhteisöpedagogitutkintoa arvostetaan ja pidetään tasokkaana, Eini alleviivaa.

Einin mielestä vaaka on kallistumassa yhteisöpedagogien puolelle. Hänen työpaikallaan Hämeen Setlementissä työskentelee peräti kuusi yhteisöpedagogia, joista kolme TyöPolku-hankkeessa.

Eini kannustaa opiskelijoita juttelemaan valmistuneiden yhteisöpedagogien kanssa. Sitä kautta voi hyvinkin oppia itselleen uusista työmahdollisuuksista, joita yhteisöpedagogeille on tarjolla.


Haastattelun teki: Anne Mikkola, yhteisöpedagogiopiskelija