Lapsiparkki Forumissa

Humakissa opiskelija saa vastuuta heti alusta alkaen. Uusi työelämälähtöinen tai -läheinen oppimismalli on mullistanut ammattikorkeakoulussa annettavan opetuksen. Niinpä Humakkin opiskelijat eri puolilla Suomea ovat päässeet jo ensimmäisen syksyn aikana tositoimiin erilaisten tapahtumien tai tempausten toteuttamisessa. Turussa opiskelijat ovat ideoineet erilaisia tapahtumia osaksi Yleisradion järjestämää Nenäpäivä-kampanjaa, Kuopiossa yhteisöpedagogiopiskelijat ovat jalkautuneet koululaisten syysloman aikana paikkoihin, joissa tulevat nuorisotyön asiakkaat viettävät aikaansa – pelitapahtumiin ja nuorisotiloihin ja Jyväskylän Humakit ovat tuottaneet ja toteuttaneet jo kaksi kertaa monipuolisen ja laajan harrastetapahtuman Oranssi Myrskyn marraskuun pimeitä hetkiä valaisemaan.

Oranssi Myrsky kaupunkifestivaalin järjestäminen osana opetussuunnitelmaa

Oranssi Myrsky järjestettiin toisen kerran marraskuussa 2015. Tapahtuman ideointi, suunnittelu ja toteutus oli täysin opiskelijoiden vastuulla ja festivaali lukuisine alatapahtumiin keräsi paljon huomiota ja näkyi hyvin kaupunkikuvassa. Sekä kulttuurituottaja- että yhteisöpedagogiopiskelijat pääsivät ensimmäisen lukukautensa opiskelujen aikana heti kokemaan, mitä ammatissa työskentely on käytännössä. Nuorten osallistaminen, digitaalinen markkinointi, nuorten osallistaminen, turvallisuus ja sponsorihankinta tulivat tutuiksi hieman eri näkökulmista koulutusalasta riippuen.

Mutta milllaista on työelämäläheinen tai -lähtöinen oppiminen. Seuraavassa Humakin yliopettaja Johanna Kuivakangas avaa, mistä valmentajuuspedagogiigassa on kyse.

Tulevaisuuden yhteisöpedagogi – tavoitteena ”muutoskykyinen organisaattori”

Teksti: Johanna Kuivakangas.
Kirjoitus on aikaisemmin ilmestynyt Nuorisotyö -lehdessä ja julkaistaan tässä hieman lyhennettynä.

Kuvat: Liisa Kahelin, yhteisöpedagogiopiskelija H14. Artikkelin kuvat ovat vuoden 2014 Oranssi Myrskystä. Kahelinin yhtenä tehtävänä oli Oranssi Myrskyn viestintä.

Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) on maamme suurin yhteisöpedagogien kouluttaja. Viime lukuvuonna Humakissa käyttöön otettu valmennuspedagoginen malli muutti opiskelutapaa radikaalisti. Mistä on kyse? Miten uusi työelämätapaiseksi nimetty opiskelun muoto liittyy tulevaisuuden yhteisöpedagogeilta vaadittavaan osaamiseen?

Oranssi-Anssi
Kaupppakeskus foorumissa järjestettiin myös ennakkomarkkinointia tapahtumasta. Mukana opiskelijoiden ideoima Oranssi-Anssi.

Työelämän tapainen oppiminen

Työelämälähtöisyys ja kehittäminen ovat yhteisöpedagogi koulutuksen ohjenuorat. Käytännössä tämä tarkoittaa työelämätapaista oppimista. Uusi opiskelija huomaa olevansa valmennusryhmän jäsen ja käy kehityskeskusteluja opettajan kanssa, jota kutsutaankin valmentajaksi. Menee hetki ja opiskelija löytää itsensä suunnittelemasta isoa happeningia. Jyväskylässä tämä on Oranssi myrsky -niminen tapahtuma, jossa koko Jyväskylä täyttyy erilaisista tapahtumista muutamaksi marraskuun päiväksi. Näin alkaa Humakin opiskelijan taival.

Voiko työelämässä kokea turvallisuuden tunnetta? Ensimmäinen suuri ero Humakissa opiskelussa aikaisempaan nähden on vastuun siirtyminen opiskelijalle ja ryhmälle. Valmennuspedagogiikka tarkoittaa poisoppimista vanhoista oppimisen kaavoista. Työelämän monikaistaisuus ja muutosalttius tulee tutuksi opiskelijalle välittömästi. Useinkaan olennaista ei ole päämäärä, vaan reitit miten sinne edetään. Opiskelijat löytävätkin itsensä reflektoimasta ja pohtimasta, miten asiat kannattaisi hoitaa. Opiskelu on prosessi, jossa tärkeäksi nousee ryhmässä toimimisen taidot.

Valmennus – vapautta ja vastuuta

Valmentajalehtori seurailee ryhmää ja äkkiä opiskelijat huomaavat, että tietoa ei jaeta, se pitää rakentaa itse. Valmentaja kulkee mukana, mutta opiskelijan tietotaito karttuu harjoitteluissa ja projekteissa, jotka tapahtuvat työpaikoissa, erilaisissa kokoonpanoissa. Esseitä tai tenttejä merkittävämpää on toiminta, projektien aikana syntyvä tieto, jonka esitysmuoto voi olla moninainen. Asioista joutuu ottamaan selvää, koska ilman tietoa ei voi mennä neuvottelemaan tulevan kesän harjoittelupaikasta. Kehittäminen ei onnistu, jos ei ole sosiaalisia taitoja. Tilanteita pitää osata lukea ja  tarvitaan hyvät vuorovaikutustaidot. Työelämä odottaa sitä – jopa opiskelijalta.

Hiljentymistila
Harrastetapahtumassa voi olla tilaa myös hiljentymiselle. Tässä opiskelijoiden ideoima Pekka Ervestin temppelitila.

Humakin lehtorin Jari Hoffrenin mukaan valmentajalehtorin roolin voi kiteyttää seuraavasti mukaan seuraavasti: älä varasta oppimisen mahdollisuutta – pois edestä!  Tämä tarkoittaa maksimaalista oppijoiden vapautta ja minimaalisia opetushenkilöstön interventioita. Valmennuspedagogisessa toteuttamisessa keskeisiä elementtejä ovat erilaiset toimeksiannot, arvioinnit, check pointit sekä help deskin olemassaolo. Opiskelijoiden tekemät interventiot ja niiden tuoma tieto rakentavat työelämän kehittämiseen ja tutkimiseen uudenlaisia avauksia. Valmennuspedagoginen ote virittää oppijat nopeasti työelämän mittakaavoihin – talouteen, työn kuormittavuuteen, vastuisiin ja velvollisuuksiin. Tämä mittakaava on johdonmukaisesti toistuvaa kaikessa opetuksessa.

Suuri pedagoginen uudistus – Työelämän taidot karttuvat tekemällä, havainnoimalla ja reflektoimalla

Humakin lehtorit koulutettiin uuteen pedagogiikkaan, joka otettiin käyttöön syksyllä 2013. Opettajuuden yksintekemisen aika on ohi. Työparina, ryhmässä ja yhteisön jäsenenä työskenteleminen on arkipäivää. Myös oppimisen varmistaminen ja kontrollointi on vähentynyt. Opetussuunnitelmassa on kaikille opiskelijoille yhteiset opinnot, ammatillisissa opinnoissa on paljon vaihtoehtoja ja suuntautumisopinnoissa voi syventyä joko nuoriso- tai järjestötyöhön. Opetussuunnitelma on tehty sellaiseksi, että se on avoin työelämästä tuleville hankkeille, projekteille ja ideoille. Jos nuorisotyön kentällä nousee jokin ilmiö tai koulutustarve, se on välittömästi mahdollista siirtää opetussuunnitelman sisälle.

Mihin valmentajuus yhteisöpedagogien koulutuksessa tähtää? Yhteisöpedagogiikka on yhteisöjen tukemista, yhteisöjen ja ryhmien sisäisten toimintamallien tuntemista ja niissä ilmenevien dynamiikkojen tuntemusta. Ryhmäpedagogiikan tuntemus on ensiarvoisen tärkeä taito, joka on esimerkiksi perinteisessä koulumaailmassa liukunut yksilöllisempään suuntaan. Miten tullaan ryhmän jäseneksi, kuinka konflikteja ratkaistaan ryhmässä, millaisia valta-asetelmia ryhmässä syntyy. Näiden kysymysten ääressä yhteisöpedagogien ammattitaito on vankka ja heillä on myös työkaluja lukea ja tukea ryhmää.

Työelämän taidot karttuvat tekemällä, havainnoimalla ja reflektoimalla, mitä tilanteissa ja prosesseissa oikeasti tapahtuu. Myös omien tunteiden, ajatusten ja tekemisen vaikutuksia arvioidaan ja tehdään näkyväksi koulutuksessa. Ei se, mitä lopulta tapahtuu, vaan se, mitä reittejä siihen päästään, on keskeistä osaamista yhteisöpedagogien työssä. Yhteisöpedagotit voivat siis olla tulevaisuudessa työyhteisöjen hyvinvoinnin hanslankareita nykyistä laajemmin.