Humakin ja Toteemi-hankkeen seminaarissa 11.4.2019 Kuopiossa käsiteltiin puhevammaisten itsemääräämisoikeutta tulkkausalan kouluttajan, omakohtaisen kokemuksen, tulkkaustyön kuin ihmisen moninaisuuden näkökulmasta.

Humakin tulkkikoulutuksen neljäs vuosikurssin tuotti tilaisuuteen poster-näyttelyn osana kevään harjoittelujaksoaan.

Seminaarin alustajina toimivat Humakin koulutuspäällikkö Tytti Koslonen, Kuopion vammaisneuvoston puheenjohtaja ja Kynnys ry:n aluesihteeri Antti Tuononen, puhevammaisten tulkki ja viittomakielen tulkki Tiina Tanskanen Evantiasta sekä kokemuskouluttaja Taina Intke-Sutinen ja puheterapeutti Maria Vinberg Aivoliiton kommunikaatiokeskuksesta Tampereelta.

Tilaisuudessa olivat mukana myös tulkkauspalvelun asiakkaita, tulkkeja, ohjaajia ja asiakkaiden lähihenkilöitä.

Esteettömyys ja saavutettavuus ovat eri asioita

Tytti Koslosen puheenvuoron keskeinen teema oli kielellinen saavutettavuus. Esimerkkeinä Koslonen käytti kielellistä saavutettavuutta kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa, fyysisiä ja teknologiavälitteisiä kommunikaatioympäristöjä sekä sivustoja.

– ” Jokaisen asiakkaan tai potilaan tulee tietää palveluista, saada palvelua, tulla ymmärretyksi ja ymmärtää hoitoaan koskevat ohjeet. Tällöin hän pystyy ottamaan itse vastuuta hoidostaan.”

Humakin koulutuspäällikkö Tytti Koslonen puhui esteettömyyden ja saavutettavuuden eroista. Kuva: Hanna-Kaisa Turja.

Esteettömyys ja saavutettavuus ovat Koslosen mukaan eri asioita. Termejä käytetään Suomessa toistensa synonyymeina.

Esteettömyys viittaa enemmän fyysisyyteen, kun taas saavutettavuus on laajempi käsite. Koslosen mukaan kielellinen saavutettavuus on vielä monille tuntematon käsite.

Koslonen pohti puhevamma-alan käsitteistöä.

– ”Ovatko käsitteet kenties liian lokeroivia?”

Tulisiko mieluummin puhua kielellisestä erityisvaikeudesta kuin puhevammaisuudesta. Moni ei koe itseään puhevammaiseksi, vaikka tarvitseekin tukea puheen ymmärtämisessä tai sen tuottamisessa.

Vinkkejä ja välineitä itsemääräämisoikeuden toteutumiseen

Antti Tuonosen puhui omista kokemuksistaan ja lainsäädännön näkökulmista.

Tuononen kokee, että itsemääräämisoikeus on ollut hänelle aina itsestäänselvyys. Vaikka esimerkiksi 1960- ja 1970 luvulla julkisessa keskustelussa itsemääräämisoikeudesta ei puhuttu lainkaan.

Hän mainitsi osana itsemääräämisoikeutta perustuslain, yhdenvertaisuuslain, sosiaalihuoltolain sekä lain sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista sekä esimerkkejä vammaispalvelulaista.

Puheenvuoro antoi käytännön vinkkejä itsemääräämisoikeuden taitojen vaihvistamiseen vuorovaikutuksessa.

– ”Ole läsnä vuorovaikutustilanteessa ole kiinnostunut keskustelukumppanistasi
halua ymmärtää hänen näkökulmaansa.”

Keskustelukumppanille tulee antaa aikaa ja tarvittaessa mukauttaa omaa ilmaisua sekä käyttää keskustelukumppanin tarvitsemia erilaisia kommunikoinnin tukitoimia.

On tärkeää tarkistaa, ymmärsikö itse keskustelukumppanisi viestin oikein. Aina voi kysyä lisää, jos ei ymmärrä tai tarkistaa miten kumppani ymmärsi oman viestin. Tarvittaessa omaa viestiä voi selventää tai ilmaista sen toisin.

Tuononen muistuttaa, että

– ”itsemääräämisoikeutta voi toteuttaa myös vaikenemalla”.

Tulkille jokainen asiakas on yksilöllinen kommunikoija

Puhevammaisten tulkin työkenttä on moninainen.

Tiina Tanskasen mukaansa tyypillisiä puhevammaisten tulkin asiakkaita ovat henkilöt, jotka ovat menettäneet puhekykynsä sairauden tai tapaturman vuoksi sekä henkilöt, joilla on pulmia useammalla kielen eri osa-alueella. Myös kehitysvammaiset henkilöt ovat puhevammaisten tulkkien asiakkaita.

Tanskanen korostaa, että jokainen asiakas on kommunikoidessaan erilainen.

– ”On tärkeää perehtyä rauhassa kunkin asiakkaan kommunikaatioon ennen tulkkaustilanteita.”

Tulkin näkökulmasta itsemääräämisoikeus toteutuu, kun asiakas on saanut riittävästi tietoa päätöksen tekoa varten sekä on ymmärtänyt viestin ja tullut ymmärretyksi. Tulkki mahdollistaa toiminnallaan itsemääräämisoikeuden toteutumisen niin kielellisen ympäristön kuin keskustelukumppaneiden välisen viestinnän näkökulmasta.

– ”Asiakas päättää aina itse, mitä hän haluaa sanoa.”

Tulkin työssä on keskeistä havainnoida asiakasta ja reagoida pieniinkin kommunikaatioaloitteisiin. Tulkin tulee varmistaa kohde, jolle viestitään ja huolehtia, että keskustelukumppani kuulee sekä ymmärtää asiakkaan viestin.

Ajattelu toimii, vaikka viestinnässä olisi vaikeuksia

Itsemääräämisoikeus kiteytyi Taina Intke-Sutisen ja Maria Vinbergin puheenvuoroissa. He toivat esille ihmisten moninaisuuden. Se on samalla erilaisuutta ja yhtäläisyyttä.

– ”Jokaiselle yhteys toiseen ihmiseen on tärkeä, olipa viestintäkeinomme mikä tahansa.”

Intke-Sutinen korostaa puhumisen olevan lahja ja samalla toteaa, että afasia on ongelma viestintäkyvyssä, ei kyvyssä ajatella. Ihminen on yhä sama, vaikka puhe ei suju totuttuun tapaan.

Vuorovaikutuksessa afaattisen henkilön kanssa voi käyttää luovasti kuvia, kirjoittamista, eleitä, piirtämistä ja sanalistoja. Keskustelulle tulee muistaa antaa aikaa.

Intke-Sutinen ja Vinberg muistuttavat, että afasia vaihtelee päivittäin ja väsymys voi tulla yllättäen. Se vaikeuttaa kommunikointia. Tulkkauspalvelun avulla moni afaatikko pystyy hoitamaan useita asioita silloinkin, kun omat sanat ovat kadoksissa.

Itsemääräämisoikeutta tuetaan kommunikoinnin mahdollistamisella

Seminaarin pienryhmäkeskusteluissa kiteytyivät näkemykset itsemääräämisoikeuden toteutumisesta silloin, kun ei voi puhua.

Aiheen ydinteemoiksi muodostuivat:

  • Yhteisön tietotoisuus ja moniammatillisuus
  • Apuvälineiden saatavuus
  • Tulkkauspalvelun mahdollisuus
  • Ajan ja tilan antaminen puhevammaiselle
  • Isot yhteiskunnalliset asiat ja arkiset toiminnat tulee toteutua päivittäin
  • Kiire ei saa olla este!

Seminaari päättyi yhteiseen toteamukseen:

– ”Kommunikointi on jokaisen sosiaalisen olennon synnynnäinen tarve!”

Kuva: Hanna-Kaisa Turja.

Humak ja Toteemi-hankkeen seminaari Kuopiossa 11.4.2019

Marjukka Nisula, KM, Lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Merja Puustinen, KM,  lehtori (vs.), viittomakielen tulkki, Humanistinen ammattikorkeakoulu