Liittyviä tiedostoja

Jyväskylän Paviljonkiin kokoontui 14.3. lähes sadan nuoriso- ja liikunta-alan toimijan joukko oppimaan ja keskustelemaan päihdekasvatuksesta ja nuorten mielen hyvinvoinnin tukemisesta. Nuoret – mielen hyvinvointi, kohtaaminen ja motivointi -koulutus toteutui Humanistisen ammattikorkeakoulun/Preventiimin, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston sekä Keski-Suomen Liikunnan yhteisponnistuksena. Koulutuksessa keskityttiin erityisesti siihen, mitä urheiluseuroissa tai järjestöissä voidaan tehdä nuorten mielen hyvinvoinnin ja päihteettömyyden edistämiseksi. Millainen on vaikkapa urheiluvalmentajan rooli tässä tehtävässä?

Paneelikeskusteluun oli saatu mukaan erinomainen kattaus valmennus-, kasvatus- ja vapaaehtoistyön ohjaamisen ammattilaisia: Marko Malvela (uinti- ja tulosvalmentaja, Sprinttitalli), Lauri Merikivi (A-nuorten valmentaja, JYP), Ville Turkka (johtava asiantuntija ja perustaja, Icehearts ry) sekä Jonna Paananen (toiminnanjohtaja, JELMU eli Jyväskylän elävän musiikin yhdistys). Paneelin kulkua ohjaili Humakin lehtori Marjo Kolehmainen, joka haastoi panelisteja muun muassa pohtimaan omaa rooliaan päihdekasvattajana.

Panelistit toivat esiin urheiluseurojen ja kulttuurijärjestön toimintaa suhteessa nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Päihteistä puhuminen tai päihdekasvatus eivät sinänsä ole kummassakaan toimintaympäristössä aikuisten ja ammattilaisten perustehtäviä, ja siksi ne koetaan haasteellisiksi. Joukkueurheilulla ja vapaaehtoistoiminnalla voidaan kuitenkin jo sinänsä ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Tunnetaitoja tulee treenattua lajitaitojen ohella ja rokkiklubin porukka on kannatteleva yhteisö siinä missä mikä tahansa muukin.

– Valmentajien esimerkki päihteiden ja mielen hyvinvoinnin osalta on nuorille tärkeä, vaikka valistaminen valmentajana koetaankin hankalaksi. Pettymykset kuuluvat urheiluun voittojen ja menestymisen ohella, ja muun muassa pettymyksen tunteiden käsittelyssä tuemme nuoria ja joukkuetta, Merikivi ja Malvela painottavat.

Valmentaja kasvattaa, halusipa sitä tai ei

Paneelikeskustelun ja kahvitauon jälkeen urheilupsykologi, psykoterapeutti (YET) Tiina Röning otti salin haltuun kattavalla ja mukaansa tempaavalla luennolla urheilevan nuoren mielen hyvinvoinnin tukemisesta. – Kasvattaminen ja valmentaminen ovat kohtaamista, eivätkä kuitenkaan kovin kaukana toisistaan. Huippu-urheilijoillakin läsnäolon taito tai tunteiden hallinta voi olla hakusessa, ja nuorten kanssa näitä voidaan petrata harjoittelemalla yhdessä, Röning ohjeistaa. – Aina kun ollaan tekemisissä toistemme kanssa, on vastuu kasvaa itse ihmisenä ja aikuisilla kasvatusvastuu lapsista ja nuorista. Siitä ei voi vetäytyä. Iceheartsin Turkka on samoilla linjolla: – Oikeudenmukainen, hyvä, reilu ja turvallinen toimintaympäristö auttaa kaikkia lapsia selviämään elämästä paremmin.

Mänttä-Vilppulan ja Keuruun nuorisopalveluista oltiin paikalla porukalla. Nuoriso-ohjaaja Annika Korpinen Keuruulta (kuvassa toinen vasemmalta) kertoo nuuskan näkyvän nuorisotyössäkin vahvasti. -Jos nuoret kokisivat itsensä merkityksellisiksi, ei ehkä käytettäisi päihteitä. – Nuorisotyössä nuorten kohtaaminen on perustaito, mutta urheiluvalmennuksessa elämäntaitojen tukeminen tuntuu vielä jäävän taka-alalle, Korpisen kollega Tanja Mäkelä Mänttä-Vilppulasta pohtii (kuvassa toinen oikealta).[kuva: Mari Tapio])

On tärkeää tarttua päihteidenkäytön syihin ja toimia esikuvana

Koulutuksessa oli kuulolla myös Humakin Jyväskylän alueyksikön ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelijoita. Opiskelija Anssi Karhima uskoo, että urheiluseurojen kannattamat arvot, ohjeistukset ja nollalinjat päihteistä varmasti ehkäisevät nuorten päihteiden käyttöä. – Valmentajalla on aina jossain määrin sekä kasvattajan että päihdekasvattajan rooli nuoren elämässä, vaikka päihdekasvatusta ei olekaan kirjattu valmentajan työsopimukseenkin yhdeksi työtehtäväksi. Karhima näkee myös, että päihdekasvatustoiminnan ideoiminen ja kehittäminen urheiluseuroissa tai järjestöissä voisi olla yksi yhteisöpedagogin työkenttä. – Päihteitä käyttävää nuorta ei tule tuomita, vaan ennemminkin pitäisi pureutua päihteidenkäyttöä aiheuttaviin syihin auttaen ja tukien. Päihdekasvatus- ja mielen hyvinvoinnin tukemisen taidot ovat keskeistä yhteisöpedagogin ammatillista osaamista, Karhima toteaa.

Opiskelijakaveri Nathalie Takala komppaa Karhimaa: – Tulisi keskittyä siihen, mistä nuorelle syntyy paine käyttää haitallisia aineita. Nuori hakee tukea omille ajatuksilleen ja mielipiteilleen ympärillään olevilta ihmisiltä, ja Tiina Röningin viestiä nostaen, yksikin tasapainoisen aikuisen malli riittää turvaamaan nuoren kasvun. Takala korostaa, että valmentaja voi olla juuri tämä kasvun malli.

-Paneelikeskustelu ja Tiina Röningin luento olivat yhdessä mieltä avartava kokonaisuus. Paneelissa syntyi hieman vastakkainasettelua valmennus- ja varsinaisen kasvatustyön välille, vaikka urheiluseuroja on kuitenkin turha liikaa syytellä kasvatusvastuun pakoilusta, Takala kommentoi. Yhteisöpedagogiopiskelijan mielestä päihdekasvatuksen ja tunnetaitojen oppimisen tulisi kuulua vahvasti opintoihin kaikilla aloilla, jossa ihminen kohtaa toisen ihmisen.

teksti: Mari Tapio, Preventiimi

Etusivun nostokuvassa Riina Röning ja Ville Turkka (kuvaaja Marjo Kolehmainen) 

Sivun ylälaidan kuvassa panelistit Marko Malvela, Lauri Merikivi, Jonna Paananen ja Ville Turkka valmiina, Humakin Marjo Kolehmainen (oik.) ohjasi keskustelua. Kuvaaja: Mari Tapio. 

Mikä Preventiimi ?

Preventiimi on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Humakin tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

Humak on merkittävä kouluttaja nuorisoalalla. Preventiimi on ollut mukana myös Humakin yhteisöpedagogiopiskelijoiden tutkinto-opetuksen kehittämisessä. Se on vahvistanut näin myös tulevien nuorisoalan toimijoiden osaamista ehkäisevässä päihdetyössä.

Lue tarkemmin paneelin puheenvuoroista tästä