Seikkailukasvatus

Humakin Turun kampuksen ykkösvuosikurssin yhteisöpedagogiopiskelijat pääsivät tällä viikolla tutustumaan seikkailukasvatukseen käytännössä. Seikkailukasvatus on yksi Humakissa opetettavista yhteisöpedagogiikan menetelmistä, jonka koulutus on keskittynyt Humakin Nurmijärven kampukselle. Seikkailukasvatus antaa hyödyllisiä menetelmiä ja keinoja  nuorten osallistamiseen, yhteisöllisyyteen ja haastaviin toimintaympäristöihin toteutettuna turvallisella tavalla.

Kanooteista katamaraaneja

Turkulaiset opiskelijat pääsivät kokemaan seikkailukasvatusta turvallisesti asiantuntijana toimineen Juho Lempisen kanssa. Lempinen työskentelee KOTA – lasten ja nuorten hyvinvointi ry:n projektisuunnittelijana. KOTA ry on vuonna 1991 perustettu yleishyödyllinen asiantuntija- ja kansalaisjärjestö, joka edistää tuen tarpeessa olevien lasten, nuorten ja perheiden arjen hallintaa kehittämällä ja soveltamalla seikkailukasvatuksen menetelmiä. Yhdistys toimii yhteistyössä sosiaali-, kasvatus- ja kuntoutusalan toimijoiden kanssa.

Lempisen opastuksella yheisöpedagogiopiskelijat rakensivat kanooteista katamaraanilauttoja, joilla melotiin Turun kampuksen lähistöllä sijaitsevaan Ryövärinholmaan. Saaressa sijaitsevat Ryövärinluola on luolaseikkailijoiden tiedossa. Niissä liikumista ei suositella kokemattomille liikkujille eikä luoliin kannata mennä varsinkaan yksin. Luolassa liikuttiin lähes sadan metrin matka välillä kiiveten ja välillä ryömien.

Turun kampus ja Ryovarinholma
Seikkailujen saari sijaitsee aivan Humakin Turun kampuksen kupeessa.

Päivä opetti paljon seikkailuturvallisuudesta ja omista rajoista – ja niiden ylittämisestä. Yhden opiskelijan sanoin: ”Luola pelotti niin paljon, että meinasin kääntyä takaisin. Mutta kun sitten selvisin koko reitistä, tuntui, että ylitin itseni ja nyt on tosi onnellinen olo”.

Oppia myös kokeneelle partiolaiselle

Juho Lempinen kiteytti opiskelijoille seikkailukasvatuksen idean: —”Seikkailukasvatuksessa keskiössä on ihminen ja hänen itsetuntonsa ja -tuntemuksensa vahvistaminen seikkailukasvatuksellisilla menetelmillä”.

Yhteisöpedagogiopiskelijat huomasivat päivän aikana, että seikkaillessa vahvistuu itsetunnon ja -tuntemuksen lisäksi erityisesti myös porukan yhteishenki: meloessa opiskelijat alkoivat yhdessä laulaa itsekeksittyä teemalaulua ja luolassa kaikki tukivat toisiaan vaikeissa paikoissa aina jyrkän seinän kiipeämisestä luolahämähäkin lähestymiseen.

Opiskelijoiden mukana seikkailemassa oli Humakin lehtori Anna Pikala. Pikala on toiminut seitsemän vuotiaasta alkaen aktiivisesti partiossa, joten luonnossa liikkuminen ja seikkailulliset liikuntamuodot ovat tulleet tutuiksi. Päivä oli kokeneellekin partiolaiselle antoisa. – ”Näin miten opiskelijat ylittivät päivän aikana itsensä ja oli upeaa nähdä, miten he toimivat yhtenä tiiminä, Pikala summaa kokemustaan ja jatkaa, että myös hän koki oppineensa lisää turvallisuuden huomioimisesta seikkailuolosuhteissa.

—Vaarallisin paikka seikkailussa ei ole suorituksen aikana vaan hetki sen jälkeen, kun ihminen päästää vapaalle ja ei enää varo, Pikala kertoo kuulemastaan ja toteaa sen pitävän hyvinkin paikkaansa, kun asiaa peilaa omiin kokemuksiin.

Seikkailukasvatuskoulutusta ammattilaisille

Humak järjestää seikkailukasvatuksen täydennyskoulutusta avoimessa ammattikorkeakoulussa. Suosittu koulutus on suunnattu kasvatuksen, nuorisotyön tai muun ohjaamisen ammattilaisille, jotka haluavat käyttää seikkailukasvatuksen menetelmiä ammatillisena työvälineenään.

Humak järjestää vuorovuosittain Seikkailukasvatuksen (SKER) 1- ja 2-tason kursseja. Seikkailukasvatuksen 2-tason opiskelijoilta edellytetään SKER 1- tasoa vastaavia perusvaellustaitoja (suunnistaminen, leiriytyminen, varustautuminen), seikkailukasvatuksen tuntemusta, esim. Humakin yhteisö-pedagogitutkinnossa suoritettuja seikkailuopintoja, ohjaajakokemusta ja mahdollisuutta käyttää seikkailu-kasvatusta työmetodina.

Seuraava haku kurssille tapahtuu syksyllä 2015 SKER 1 -tason kurssille.

Uutinen on kirjoitettu Anna Pikalan tekemän jutun perusteella.