“Uusia ajatuksia tulevaisuuteen”
Marraskuusta 2017 huhtikuuhun 2020 KuoHuLab -hankkeessa toteutui yhteistyöprosessi valtakunnallisesti ja paikallisesti keskeisten viittomakielisten toimijoiden kanssa. Prosessi toteutettiin Esteetön kommunikointi ja osallistuminen -innovaatioalustalla ja se eteni tutkijalehtori Erja Anttosen ohjauksessa.
Kuopion Kuurojenyhdistyksen puheenjohtaja Kristiina Hovi, Kuurojen Liiton Itä-Suomen aluetyöntekijä Juha Oksanen ja Suomen Kuurojen Urheiluliitto SKUL ry:n liikuntakoordinaattori Nelli-Sofia Tarvajärvi vastasivat KuoHuLabin loppukyselyyn. Humakin yhteisöpedagogiopiskelija Susanna Paavolainen toteutti haastattelut.
Hovi, Oksanen ja Tarvajärvi halusivat kiittää KuoHuLabia siitä, miten hyvin hankkeen tavoitteet palvelivat yhdistystoimijoiden omia tavoitteita ja viittomakielisten osallisuutta. Kiitosta he antoivat myös vuorovaikutuksesta hanketoimijoiden kanssa, mistä rakentui antoisaa jatkuvan kehittämispohdinnan ansiosta.
Olennaista oli myös tietoisuuden lisääntyminen, kuten Kuurojen Liiton Juha Oksanen pohti:
– “Hankkeessa saatiin lisättyä selvästi hanketoimijoiden ja kaupungin, kuten liikuntapalveluiden, museon ja viestinnän, työntekijöiden tietoisuutta viittomakielisistä ja heidän tarpeista palvelujen suunnitteluun, järjestämiseen ja saavutettavuuteen liittyvissä kysymyksissä. Hankkeessa mukana olevien viittomakielisten osallisuus on lisääntynyt.”
Kuurojen kokemusasiantuntemus keskiössä
Nelli-Sofia Tarvajärvi halusi erityisesti kiittää tutkijalehtori Erja Anttosta, jonka ohjauksessa liikuntaryhmään osallistuneet siirtyivät myös toimimaan kokemusasiantuntijatehtävissä kehitettäessä Kuopion kaupungin liikunta- ja laajemmin kulttuuripalveluja. Anttonen sai kiitosta myös hyvistä kysymyksistään, joita hän esitti kirjoittaessaan tekstin “Viittomakieliset kuurot ja käsite soveltava liikunta” lehteen Liikunta & Tiede (1/2019).
Erja Anttonen sai palautetta myös hyvin hoidetusta hankeviestinnästä. Viittomakieliset kuurot valitsivat kanavat, joita hankeviestinnässä käytettiin. Liikunta- ja kulttuuritoiminnasta tiedotettiin viittomakielisille osallistujille WhatsApp-ryhmässä, Kuopion Kuurojenyhdistyksen Facebook-sivulla sekä Ylen Teksti-tv:n sivulla 553 (alasivu: Kuopion Kuurojenyhdistys). Tiedotteet oli laadittu mahdollisimman ymmärrettäviksi, jotta osallistujien oli helppo päästä mukaan.
Hankkeessa Humakin koulutussuunnittelija ja YAMK-tutkintoa Laureaan viimeistelevä Hilla Mäkelä toteutti ansiokkaan käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun perustuvan opinnäytetyöprosessin, joka osaltaan oli kehittämässä Kuopion kaupungin palveluja viittomakielisille. Mäkelän opinnäytetyö “Kuopion kaupungin verkkosivujen saavutettavuuden kehittäminen käyttäjäkeskeisillä menetelmillä” valmistuu syksyllä 2020.
Merkityksellistä monin eri tavoin
“Tämä oli todella upeata! Parasta on ollut se, että on pystynyt omalla äidinkielellään harrastamaan, myös liikuntaa,” iloitsi Nelli-Sofia Tarvajärvi.
Kristiina Hovi toi esiin, miten tärkeitä olivat kontaktit ja yhteistyö kuulevien ihmisten kanssa: se, että sai keskustella ja ihmiset rohkaistuivat myös kyselemään. Näitä kontakteja syntyi, kun hankkeen muita pienryhmiä tuotiin yhteen esimerkiksi luontoretkeilyn merkeissä.
Lisäksi Hovi toi esiin, miten merkityksellistä oli toimia myös leikin kautta. Kuopion Kuurojenyhdistyksen jäsenet järjestivät KuoHuLab-hankkeen loppuseminaarissa oman toiminnallisen työpajan, jossa oli mahdollisuus kohdata eri tavoin kommunikoivia ihmisiä.
– “Hankkeeseen osallistuminen on ollut todella hyödyllistä. Hankkeessa saatiin testata viittomakielisten osallisuuteen ja saavutettavuuteen liittyviä ratkaisuja ja toimintamalleja,” totesi Kuurojen Liiton Juha Oksanen.
Hanketyössä oppimassa -blogitekstissään Erja Anttonen pohti, millaista iloa, oppia ja hyötyä työskentely viittomakielisten kuurojen kanssa tuotti KuoHuLabille, Humakille ja hänelle itselleen lehtorina ja hanketoimijana.
Mahdollisuus antaa palautetta ja vaikuttaa
Jatkuvan vuorovaikutteisuuden lisäksi palautetta kerättiin Kuopion Kuurojenyhdistyksen liikuntaryhmään osallistuneilta hankkeen puolivälissä, jotta liikuntaryhmän toimintaa pystyttiin muotoilemaan vielä enemmän osallistujien tarpeita vastaavaksi. Hankkeen lopussa saadun palautteen mukaan Kuopion Kuurojenyhdistyksen osallistujat kokivat voineensa vaikuttaa hankkeessa toteutettaviin sisältöihin erittäin paljon.
Viittomakielisten kuurojen urheilun ja liikuntapalveluiden asiantuntija Tarvajärvi kommentoi, miten pääkaupunkiseudun ulkopuolella on ollut aiemmin vaikea järjestää palveluja, koska viittomakielisiä on vähemmän.
Hankkeen ehdotuksesta Kuopion kansalaisopisto otti jo syksyllä ja uudelleen keväällä tarjontaansa viittomakielisten oman liikuntaryhmän. Ilmoittautuneiden määrä jäi kuitenkin alle kansalaisopiston edellyttämän ryhmäkokominimin.
Hankkeen toisena ehdotuksena viittomakielisten liikuntapalvelujen lisäämiseksi on esitetty Tampereen ja Vaasan mallia, jossa liikuntaryhmiin varataan kiintiöpaikkoja viittomakielisille.
– “Toivottavasti tulevaisuudessa kaupungin palvelujen suunnittelussa ja arvioinnissa viittomakielisten tarpeiden kuuleminen mahdollistuu paremmin. Toivon lisää viittomakielisten osallisuutta kaupungin palveluissa,” sanoi Oksanen.
– “Tulevaisuutta ajatellen saatiin paljon uusia ajatuksia ja niitä pystyy soveltamaan. Sellaisia käyttökelpoisia ideoita, joita voi käyttää projektin päättymisen jälkeen. Tulevaisuudessa näiden teemojen ja yhteistyökumppaneiden kanssa kannattaa jatkaa,” pohti Tarvajärvi.
Viittomakieliset ja viittomakieli
Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) ja Kuopion kaupungin kehittämishanke KuoHuLab haluaa kiittää lämpimästi viittomakielisiä yhteistyökumppaneitaan Kuopion Kuurojenyhdistystä, Kuurojen Liittoa ja Suomen Kuurojen Urheiluliittoa (SKUL) antoisasta yhteistyöstä.
Termillä viittomakielinen viitataan henkilöön, jonka äidinkieli tai ensikieli on suomalainen tai suomenruotsalainen viittomakieli (Salmi 2008, 10). Suomessa on käytössä kaksi kansallista viittomakieltä: suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli (Torboli & Pulkkinen 2013, 13).
Viittomakieliset itse arvioivat, että Suomen viittomakieliä käyttää 4.000–5.000 kuuroa tai huonokuuloista ja 6.000–9.000 kuulevaa esimerkiksi vuorovaikutuksessa kuuron perheenjäsenen kanssa (Kotuksen kielitieto 2020).
Viittomakielet ovat itsenäisiä kielijärjestelmiä puhutun kielen tavoin. Niillä on oma kielioppinsa, ja viittomat ovat puhuttujen kielten vastaavia yksiköitä. Viitotut kielet perustuvat käsien, kasvojen ja vartalon käyttöön viestin tuottamisessa. (Suomen Kuurojen Liitto 2019.) Viittomakieli on visuaalinen kieli, jossa korostuu vahva katsekontakti.
Perustuslain 17 § käsittelee oikeutta omaan kieleen ja kulttuurin. Siinä todetaan mm.
“Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.“ (Perustuslaki 17 §)
Oikeusministeriön teettämässä selvityksessä viittomakielisten kielellisistä oikeuksista (Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma 2010) todetaan, että viittomakielinen yhteisö rakentuu kolmeen vahvaan pilariin: kieleen, kulttuuriin ja identiteettiin.
Viittomakieliset kuurot ovat poikkeuksellinen ryhmä tullessaan määritellyiksi lainsäädännön näkökulmasta sekä kielivähemmistöön että vammaisryhmään (vrt. myös Mikkola 2011). Kuurot itse pitävät itseään ensisijaisesti kieli- ja kulttuurivähemmistönä, viittomakielisinä (Kuurojen Liitto 2020).
Monet yhteiskunnan palvelut ovat kuuroille saatavissa vammaispalveluiden kautta (Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma 2010). Tämä heijastuu kansainvälisen oikeuden instrumenteista ja näkyy tietystä suomalaisesta lainsäädännöstä. Kysyä voi, ovatko kuurot ulkopuolisten vammauttamia (vrt. Liikamaa 2012).
Lue lisää:
Nostokuvassa: Toukokuussa 2019 kuurojen yhteisöt tapasivat hankkeen edustajien kanssa Kuopion kaupungin hyvinvoinnin palvelujen edistämisen palvelualueen asiantuntijoita.
Pääkuva (yllä): Viittomakielisten kuurojen liikuntaryhmä ensimmäinen kokoontuminen syyskuussa 2018 – suuntasimme sauvakävelemään Väinöläniemelle.
Teksti: Erja Anttonen ja Anniina Aunola.
Kuvat: Nostokuva KuohuLab ja muut kuvat Erja Anttonen.
Lähteet:
Kotuksen kielitieto 2020. Suomen viittomakielet. Viitattu 5.5.2020.
https://www.kotus.fi/kielitieto/kielet/suomen_viittomakielet
Kuurojen Liitto 2020. Viittomakieliset. Luettu 5.5.2020. https://kuurojenliitto.fi/viittomakieliset/
Kuurojen Liitto 2019. Kuurojen Liitto. Tietoa liitosta. Luettu 9.12.2019. https://www.kuurojenliitto.fi/fi/tietoa-liitosta/kuurojen-liitto
Liikamaa, Arttu 2012. Kuuro – vammainen? Kuurot kielellis-kulttuurisina yksilöinä ja yhteiskunnan vammauttavat esteet. Teoksessa T. Oikarinen & H. Pölkki (toim.) Näkökulmia vammaisuuteen. Helsinki: Vammaisten maahanmuuttajien Tukikeskus Hilma ja Vammaisfoorumi ry, 75–83. Luettu 7.10.2019. http://www.kulttuuriakaikille.info/doc/esimerkit_ja_kokemukset/Hilma_Artikkelikokoelma_nettiin.pdf
Mikkola, Heli 2011. “Syrjintä loppukoon”: viittomakielisten kuurojen kokema syrjintä. Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan pro gradun tiivistelmä. Luettu 25.8.2019. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/40111#
Salmi, Eeva 2008. Kielelliset käänteet kuurojen opetuksessa. Teoksessa J. Kivirauma (toim.): Muuttuvat marginaalit: Näkökulmia vammaistutkimukseen. Helsinki: Kehitysvammaliiton tutkimuksia 1/2008. 10‒41.
Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma 2010. Kuurojen Liitto & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Luettu 13.9.2019.
http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk15/
Torboli, Helena & Pulkkinen, Maija 2013. Suomen viittomakielisten ikäihmisten hyvinvoinnin edistämisohjelma. Helsinki: Kuurojen Liitto ry.
Yhteistyössä:
