Matka minuuteen alkaa lentokentältä – lyhyt tarina Global Erasmus -vaihdosta UFES-yliopistoon Brasiliaan | Harticle

Matkustettuasi läpi yön toiselle puolen maapalloa heräät ajattelemaan omaa pienuuttasi maailmassa. Trooppisen kuumuuden ja kosteuden aalto vyöryy ylitsesi passintarkastuksessa ja tunnet oman ylipainosi aiheuttamat rajoitukset. Eteläamerikkalainen ihmisten moninaisuus muistuttaa sinua marrakeshilaisesta maustetorista, jossa myydään muutakin kuin vain suolaa ja pippuria. Ilma on täynnä hajuja ja makuja ja värien kirjo on loputon.

Hyräilet mielessäsi iskelmää: täällä me olemme ”maailman toisella puolen” Humakin lähettiläinä kertomassa maasta, jossa asuu maailman onnellisin kansa ja jonka pienin ”soveltavan tieteen yliopisto” Humak haluaa tehdä yhteistyötä brasilialaisten kanssa. Miksi?

Kansallisesta ylpeydestä ja itsetunnosta

”Keitä brasilialaisia tunnette?”, kysyy noin 18-vuotias nuorimies paikallisen ammatillisen oppilaitoksen IFESin auditoriossa. Vastaan nopeasti: ”Ayrton Senna! Pelé ja tietysti Neymar Jr.” Kristiina mainitsee Paolo Freiren ja pelastaa tilanteen akateemisessa mielessä. Jälkeen päin muistan Augusto Boalian ja Forum-teatterin. Jatkan ajatteluani, mitä kaikkea muuta tiedän Brasiliasta samalla, kun maistan paikallista kahvia. Ulkoa kuulen bossa novan rytmit ja horisontissa nousee sokeritoppavuori.

Brasilia on Euroopan kokoinen maa ja ihmisiä on yli 200 miljoonaa. Onko minulla todellakin jotakin opetettavaa heille? Opettajuusitsetuntoni kutistuu trooppisessa kuumuudessa rusinaksi. Tämä kansa on antanut maailmalle sorrettujen pedagogiikan, yhteisöteatterin ja samban. Meidät suomalaiset muistetaan Nokiasta ja matopelistä.

Brasilialaiset ovat ylpeitä maastaan ja he myös kertovat sen. Kohdatessa halataan ja annetaan poskisuudelmat molemmille poskille. Näissä tilanteissa suomalainen joutuu epämukavuusalueelle. Vieraanvaraisuus ja huomaavaisuus saa meidät hämmentymään kerta toisensa jälkeen.

Kuinka suhtautua vilpittömään ystävällisyyteen?

Heti ensimmäisenä iltana vastaanotosta soitetaan ja kerrotaan meille jätetystä paketista. Meitä on odottamassa lahjakäärö, joka sisältää brasilialaista suklaata yhteyshenkilöltämme Felipe Guimaresilta. Käytökseltään Felipe on hillitty, lähes kuin suomalainen, mutta sydän on täynnä eteläamerikkalaista lämpöä ja huolenpitoa.

Tärkeintä Felipelle on meidän hyvinvointimme. Kun puoliääneen haaveilemme hedelmistä, illalla meitä odottaa hotellin vastaanotossa hedelmäyllätys. Kiemurtelemme vaivaantumisen ja hämmennyksen tilassa, mutta vähitellen hyväksymme teon vilpittömyyden.

Osoituksia vieraanvaraisuudesta. Kuva: Kari Keuru

Kiitän Felipeä viestillä ja palaamme hotellihuoneeseen nauttimaan hedelmistä, ihastellen isäntiemme vieraanvaraisuutta. Jos Pisa-tuloksissa huomioitaisiin brasilialaisten elämänasenne, niin voittajasta ei jäisi epäselvyyttä.

Ohjelmamme koordinoinnista vastaava Felipe ei ole käynyt Suomessa, mutta hän kertoo rakastavansa Sibeliuksen 7. sinfoniaa. Pohdiskelen, että tunnenko minä teoksen ja nyökkään ylpeyttä tuntien – suomalaista musiikkia. Kansalliset monumentit ulkomaalaisen mainitsemana ulkomailla saavat itsetunnon nostamaan sinivalkoisen lipun salkoon.

Työpajojen alussa tarjoamme Fazerin suklaata koristeltuna Suomen lipuilla. Makeiset tekevät kauppansa ja eräs opiskelija kertoo nähneensä YouTube-kanavalla kansansävelmän Ievan polkan. ”Very good”, kommentoin, ja kysyn, jos joku tuntisi suomalaisia bändejä. Paikallinen professori kertoo olevansa suuri Nightwish-fani.

Kaikki haluavat juhlia voittajan kanssa

Saunan tuntevat kaikki, Petteri Orpoa ei kukaan. Ja kaikki ovat kuulleet maailman onnellisimmasta kansasta, jonka homehtuvissa kouluissa tehdään huipputuloksia Pisa-testeissä.

Yritämme selitellä tilanteen muuttuneet ja meillä olevan lukuisia haasteita, mutta niistä ei haluta kuulla. Kaikki haluavat juhlia voittajan kanssa ja mikäpäs siinä. Onhan se huomattavasti mukavampi edustaa kansakuntaa, jota ihaillaan. Kansallista ylpeyttä tuntien asetun korokkeelle aloittamaan meidän luentoamme.

Ryhmäkuva IFES-oppilaitoksesta. Kuva: Kari Keurun matka-albumi

Espirito Santosin osavaltion yliopiston UFESin kampuksilla on lakko ja yliopisto on periaatteessa suljettu, mutta luennollemme on silti saapunut kolmisenkymmentä opiskelijaa. Puolentoista tunnin ”Project Management” -luennon ja Humak-esittelyn jälkeen meillä on jälleen yksi ryhmä lisää opiskelijoita, jotka haluaisivat tulla opiskelemaan Suomeen sekä kaksi lehtoria, jotka ovat valmiita palaamaan Suomeen monta kokemusta rikkaampana ja hymy huulilla.

 

Kirjoittajat:
Kari Keuru, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Kristiina Vesama, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Julkaisusarja: Humak harticle, yleistajuinen
Julkaisupäivä: 18.6.2024
Julkaisija: Humanistinen ammattikorkeakoulu