Koulun lähiympäristö on loistava oppimisympäristö – seikkailemalla vahvistetaan oppimista ja osallisuutta

Seikkailukasvatus ja ulkona oppiminen tarjoavat oppilaille mahdollisuuden aktiiviseen ja monipuoliseen oppimiseen. Ne tukevat osallisuutta ja yhteisöllisyyttä,  tuoden opetussuunnitelmaan kokemuksellista oppimista ja käytännön kokemuksia.

Humakin ja Suomen Nuorisokeskusten hanke “Seikkaillen osallisuutta ja hyvinvointia kouluihin” (2022 – 2024) vahvisti opettajien seikkailu- ja elämyspedagogisia taitoja ja toiminnallisen oppimisen osaamista luonnossa.

Ulkona oppiminen herättää uteliaisuuden oppimiseen

Ulkona oppiminen tarjoaa monipuolisen ja virikkeellisen työskentely-ympäristön, joka tukee oppilaiden luontaista uteliaisuutta ympärillä tapahtuviin ilmiöihin ja asioihin. Kuinka korkea on tuo puu? Miksi muurahaiset rakentavat pesiään? Miten puron yli päästään, pitäisikö rakentaa silta?

Johanna Sahila, KM, luokanopettaja ja ympäristökasvattaja, kertoo, että ulkona opettaminen antaa uudenlaisen tulokulman opetettaviin teemoihin ja opetussuunnitelmaan. Tämä mahdollistaa opettajan oman luovuuden valjastamisen erilaisiin ulkoympäristön oppimistilanteisiin.

“Ulkona opettaminen on aina opettajalle riski ja mahdollisuus, koska me ei ikinä tiedetä mitä siellä tulee vastaan. Kun lähtee ulos, niin opettajana pitää hyväksyä se, että asiat eivät mene aina alkuperäisen suunnitelman mukaan ja se ei ole väärin. Kannustan opettajia tarttumaan niihin resursseihin ja mahdollisuuksiin, joita luonto meille antaa”, sanoo Johanna.

Opettajia toiminnallisen oppimisen äärellä Seikkaillen osallisuutta ja hyvinvointia kouluihin -hankkeen lähijaksolla Nuorisokeskus Ankkapurhalla. Kuvaaja Salla Kukko.

Seikkailukasvatus vahvistaa yksilöä ja yhteisöä

Seikkailukasvatus sisältää aina positiivisen jännityksen siitä, mitä lopulta tapahtuu. Opettajan on hyvä lähteä seikkailuun suunnitelmalla, joka ei ole täysin lukittu, vaan antaa mahdollisuuden tarttua eteen avautuviin oppimistilanteisiin. Ulkona toteutettu opetustilanne tapahtuu aidoissa oppimisympäristöissä, joissa oppiminen koetaan kokonaisvaltaisesti – käyttäen kehoa, motivoituen tunnetasolla ja pohdiskellen yhdessä.

Seikkailukasvatus tuo mukanaan jännitystä ja herättää uteliaisuutta, mikä tekee oppimisesta innostavaa ja palkitsevaa. Tällaiset oppimistilanteet edistävät oppilaiden kykyä toimia aktiivisesti ja itsenäisesti, samalla vahvistaen heidän osallistumistaan ja suhteitaan toisiinsa. Parhaimmillaan yhdessä koetut, uteliaisuutta herättävät oppimistilanteet voivat synnyttää vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen ja tukea yhteisöllisyyttä kouluympäristössä.

 

Seikkailukasvatus koulussa on arjen seikkailuja lähiluontoon ja -ympäristöön

Riippumatta siitä, mitä menetelmää käytetään ja millaisia tavoitteita opetukselle on asetettu, kasvun ja kehityksen tukemisen tulee olla pitkäjänteistä ja suunnitelmallista toimintaa. Tämä pätee myös seikkailukasvatukseen. Monilla opettajilla saattaa edelleen olla se käsitys, että seikkailukasvatus on jotain jännittävää ja koulun arjesta erillään ja satunnaisesti toteutettavaa toimintaa, jonka ohjaamiseen tarvitaan lajiteknistä erityisosaamista ja -välineistöä. Tällaisellakin toiminnalla on toki paikkansa, mutta parhaimmillaan seikkailukasvatus toteutuu säännöllisinä, matalan kynnyksen seikkailuina koulun lähiympäristöön, joita itse tai ulkopuolisen toimijan kanssa yhdessä järjestetyt vaativammat seikkailut voivat täydentää, jos sellaiseen on mahdollisuus.

Tähän lopputulemaan päätyi myös Anniina Laitala (2023) opinnäytetyössään, jossa selvitettiin opettajien näkemyksiä seikkailukasvatuksen toteuttamisen mahdollisuuksista ja esteistä koulussa. Keskeisenä havaintona Laitalan työssä oli, että seikkailukasvatuksen pedagoginen potentiaali on sen nivomisessa koulun arkeen ja koulun lähiympäristöihin. Kävelyetäisyydellä koulusta sijaitsevat luontoympäristöt ja koulun pihapiiri ovat edellytys seikkailukasvatuksen hyödyntämiselle helposti osana opetusta. Opettajat toivoivatkin, että seikkailukasvatusta tuotaisiin mielikuvissa lähemmäksi koulun arkea ja “riisuttaisiin” liiasta eksotiikasta, jota yhä useampi opettaja uskaltautuisi hyödyntämään menetelmää säännöllisesti arjen työssä. Käytännössä esim. Yhteisopettajuus voi olla mahdollistava tekijä, jolloin opettajien omat vahvuudet ja osaaminen mahdollistavat sen, että opetusta voidaan toteuttaa monipuolisesti ja laadukkaasti, kuten seikkailukasvatusta ja ulko-oppimisympäristöjä hyödyntäen. (Laitala 2023, 35-39).

Haastatellut opettajat nostivat esiin myös sen, että lähiluonto autenttisena ympäristönä tarjoaa oppilaille luonnostaan tilaisuuksia toimia aktiivisesti, tehdä havaintoja ja jakaa niitä. Yhden oppilaan tai oppilaiden yhteisesti jaetusta havainnosta syntyy välittömiä oppimistilaisuuksia, joita voi jatkaa luokkahuoneessa tai joista voi muodostaa laaja-alaisia oppimiskokonaisuuksia. Seikkailukasvatuksesta hyötyvät kaikki oppilaat, mutta erityisesti vilkkaat, akateemisesti heikommat oppilaat, joilla on haasteita itsesäätelyn kanssa. Seikkailukasvatus voi vahvistaa heidän minäpystyvyyttään, koska luokkatilasta ulos siirtyminen tuo lasten erilaiset vahvuudet ja lahjakkuudet esille. (Laitala 2023, 45-47).

Opettajia valmistamassa teetä trangialla rastiradalla Seikkaillen osallisuutta ja hyvinvointia kouluihin -hankkeen lähijaksolla Nuorisokeskus Ankkapurhalla. Kuvaaja Miia Riihimäki.

 

Kuinka päästä alkuun seikkailukasvatuksen hyödyntämisessä opetuksessa?

Keskeinen viestimme opettajille onkin se, että pienet seikkailut koulun lähiympäristöön voivat aikaansaada suuria vaikutuksia: Oppilaiden luontosuhde vahvistuu, erilaiset oppijat pääsevät näyttämään vahvuuksiaan, toiminnallinen oppiminen ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä vahvistaa vuorovaikutustaitoja ja yhteishenkeä – ja luo pohjaa suurempien yhteisten seikkailujen toteuttamiseen. Kun ensin on opittu toimimaan yhdessä lähiluonnossa, voidaan alkaa oppilaiden kanssa yhdessä suunnittelemaan yön yli retkiä, leirikoulua tai haastavampiin ympäristöihin suuntautuvia seikkailuja.  Kun pari opettajaa samalta koululta innostuu seikkailukasvatuksesta ja täydentää toistensa osaamista, mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Erilaisten täydennyskoulutusten kautta voi hiljalleen vahvistaa myös omia seikkailukasvatuksen ohjaamis- ja lajitaitojaan kokemuksen karttuessa tuoda lisää seikkailullisia elementtejä omaan opetukseensa.

Mistä sitten aloittaa, jos ulkona opettaminen ja seikkailukasvattaminen kiinnostaa? Voit esimerkiksi aloittaa tutustumalla Seikkaillen osallisuutta ja hyvinvointia kouluihin – hankkeessa luotuun Mappa-teemareppuun. Mappasta löytyy laajasti työkaluja opetukseen, kasvatukseen ja nuorisotyöhön. Lisäksi voit pohtia, mikä on mahdollisimman matala tapa viedä opetus ulos: Voisiko matematiikkaa opetella ulkona?  Miten yhteinen seikkailu tekisi luokan yhteishengelle? Entäpä, voisitko aloittaa aamut koulun pihalla?

Tutustu Seikkaillen osallisuutta ja hyvinvointia –hankkeen Mappa.fi teemareppuun.
Puhutaanpa seikkailukasvatuksesta! – Osa 1: Mitä on Seikkailu?
Puhutaanpa seikkailukasvatuksesta! – Osa 2: Mitä on seikkailukasvatus?

 

Lähteet:

Beames, Simon, and Mike Brown. 2016.  Adventurous Learning : A Pedagogy for a Changing World. Taylor & Francis Group.

Laitala, Anniina. 2023. Tuodaan seikkailukasvatus lähelle. Peruskoulun opettajien näkemyksiä seikkailukasvatuksen toteuttamisesta kaupunkiluonnossa. Humanistinen ammattikorkakoulu.