Suomenruotsalainen viittomakieli yhdistää vähemmistöjä – tulkit tekevät työtä täydellä sydämellä  

Termi ”suomenruotsalainen viittomakieli” ei välttämättä ole monelle tuttu.

Viittomakielen tulkit ja Humakin alumnit Emma Borgman ja Ellen Hoang tietävät kuitenkin erittäin hyvin, mistä on kyse: kielivähemmistöstä kielivähemmistön sisällä. Jo useamman vuoden ajan Humakissa on tehty etulinjan työtä suomenruotsalaisen viittomakielen säilymisen eteen – onhan kyseessä kielelliset perusoikeudet. 

Sekä Emma että Ellen ovat äidinkieleltään ruotsinkielisiä, jotka päättivät opiskella tulkeiksi suomenkielisessä korkeakoulussa. Miten se sujui? Mikä tulkin työssä on parasta? Ja miten suomenruotsalainen viittomakieli näkyy monikielisen tulkin työssä?  

Mutkitteleva polku johti perille  

Polku valmiiksi tulkiksi ei aina ole suora – sen todistaa Emman tarina. Käytyään koulut ruotsiksi Emma valmistui sähköasentajaksi ammattikoulusta. Valmis ammatti olisi odottanut, mutta kiinnostus viittomakieleen veti uuteen seikkailuun. 

Tätä nykyään hän ja Ellen ovat kollegoita Viittomakielialan Osuuskunta Viassa. Ellenillä reitti valmiiksi tulkiksi oli suora ja selkeä – tavallaan. 

”En alun perin edes ajatellut, että minusta tulisi tulkki. Olin kiinnostunut kulttuurista ja kielistä. Minulla viittominen näyttäytyi niiden jatkona – kielenä, jossa kädet ja keho ovat mukana. Ajattelin, että opettelen viittomakielen ja siirryn työskentelemään opettajana, psykologina tai sosionomina”, Ellen muistelee hieman huvittuneena. 

”Kiinnostus kieliin yleisesti ottaen onkin tulkeilla tosi yleistä. Minulle oli kuitenkin selvää, että haluan juuri viittomakielen tulkiksi”, Emma jatkaa. 

Molempien mielestä on kuitenkin harmi, jos tulkkausta ei nähdä yhtä kiinnostavana kuin puhuttujen kielten opiskelua. Tulkin työ on merkityksellistä – ollaanhan siinä kielellisten oikeuksien äärellä. 

Työ, jossa näkee elämän koko kirjon 

Molempien mukaan yksi tulkin työn hienouksista on sen monipuolisuus. Tulkit pääsevät mukaan hyvin erilaisiin tilanteisiin ihmisten elämässä. 

”Minulla itselläni ei ole lemmikkejä, mutta tulkkina saatan olla asiakkaan mukana eläinlääkärissä. Työni kautta pääsen mukaan tilanteisiin, joita en muuten kokisi”, Emma kertoo. 

Hänen mukaansa on kunnia saada olla läsnä ihmisille tärkeissä hetkissä – niin iloisissa kuin vaikeissakin. Tulkkaus on ihmisläheistä ammattia, jossa luottamus on keskeistä. 

”Asiakkaiden pitää voida luottaa siihen, että teemme sillä hetkellä parhaamme. Työ on hienotunteista, ja tulkki saa usein nähdä hyvin henkilökohtaisia asioita”, Ellen sanoo. 

Työ aiheuttaa välillä myös kipeitä tunteita. Kuten Ellen asian sanoittaa: 

”Työ on joskus myös ristiriitaista. Olisi hienoa, jos maailmassa ei tarvittaisi tulkkeja – se tarkoittaisi, että kaikki ymmärtäisivät toisiaan.” 

Pieni, mutta erityinen kieliyhteisö  

Ellenille ja Emmalle ruotsi on äidinkieli. He molemmat ymmärtävät siis henkilökohtaisten kokemusten kautta, millaista on kuulua kielivähemmistöön. Se antaa samaistumispintaa suomenruotsalaisen viittomakielen asiakkaisiin.  

”On todennäköistä, että tunnen suomenruotsalaisen viittomakielen asiakkaani. Eli tulkit saattavat tietää asiakkaistaan paljon. Se voi olla rikkaus, mutta myös rasite. Jos suomenruotsalaisen viittomakielen tulkkeja olisi enemmän, olisi asiakkailla valinnanvaraa tulkeissa”, Emma selittää. 

Tuttuus voi tuoda turvaa, mutta vaatii myös erityistä herkkyyttä. 

”On myös tunnistettava tilanteet, joissa asiakkaan on hyvä saada toinen tulkki. Asiakkaalla pitää olla mahdollisuus sanoa: juuri nyt en halua sinua tulkiksi”, Ellen toteaa. 

Auttaisiko tilannetta, jos suomenruotsalaiseen viittomakieleen koulutettaisiin enemmän tulkkeja? Ellenin vastaus on selvä: 

”Yhdelläkin lisätulkilla on jo merkitystä. Jos tulkkeja olisi enemmän, voisimme profiloitua tiettyihin aiheisiin. Toisaalta voisimme itse valita keikkojamme paremmin – ei hammaslääkäripelkoinen tulkki välttämättä halua mukaan hammaslääkäriin, mutta asiakkaan kanssa on mentävä, jos muita tulkkeja ei ole saatavilla.” 

”Yhdelläkin lisätulkilla on jo merkitystä. Jos tulkkeja olisi enemmän, voisimme profiloitua tiettyihin aiheisiin. Toisaalta voisimme itse valita keikkojamme paremmin – ei hammaslääkäripelkoinen tulkki välttämättä halua mukaan hammaslääkäriin, mutta asiakkaan kanssa on mentävä, jos muita tulkkeja ei ole saatavilla.” 

Kielten sujuvaa sekamelskaa  

Mutta mites se opiskelu suomeksi – kuinka se sujui? 

”Ennen Humakia, en ollut kirjoittanut yhtäkään esseetä suomeksi. Mutta kyllä sen kielen vaan oppii tekemällä. Meillä oli Humakissa ainutlaatuinen yhteisö. Yhteenkuuluvuuden tunne oli vahva, kun opiskelimme kaikki kuitenkin uutta kieltä, eli viittomakieltä”, Emma toteaa. 

Tulkkiopinnoissa opitaan useita kieliä samanaikaisesti. Se voi olla välillä haastavaa. Ellen muistaa erityisesti ensimmäisen opiskeluvuoden raskaana. 

”En ollut tottunut opiskelemaan suomeksi, ja samalla piti oppia täysin uusi kieli. Vaikka muut opiskelijat olivat todella kannustavia, olivat muistiinpanoni välillä kielten sekamelskaa. Uskon kuitenkin, että monikielinen ympäristö valmensi minua hyvin tulkin työhön”, hän naurahtaa. 

Emmalla puolestaan opintojen alku sujui, mutta haasteita hän alkoi kohdata opintojen loppupuolella, kun oli aika harjoitella tulkkaustilanteita.  

”Aloin tietoisesti tankkaamaan sanoja, jotta osaisin toimia eri tilanteissa. En tiennyt, miten asuntolaina otetaan suomeksi, mutta niin vain opettelin. Sitä teen edelleen. Enää se ei ole raskasta, kun sitä tekee vähitellen koko ajan.”   

”Sanojen tankkaamisesta tulee lopulta vähän ammattitauti”, Ellen naurahtaa. 

Täydellä sielulla ja sydämellä 

Sekä Emma että Ellen nauttivat alastaan: 

”Tulkkeina meillä on yhteinen tavoite: asiakkaan paras mahdollinen palvelu. Tämä ei ole kilpailua, vaan teemme yhdessä töitä saman päämäärän eteen.” 

Entä mitä terveisiä he lähettäisivät viittomakielen tulkin työtä harkitsevalle tai ruotsinkieliselle, jota mietityttää suomenkieliseen kouluun hakeminen?  

”Valitsisin tämän ammatin aivan heittämällä uudestaan”, Ellen huokaisee, äänessä lämpöä. 

Emma puolestaan rohkaisee erityisesti ruotsinkielisiä hakijoita. 

”Jos äidinkieli on ruotsi, ei kannata pelätä suomenkielistä koulutusta. Tulkin työ sopii uteliaille ihmisille. Tämä on työ, jossa oppii koko elämän ajan” 

”Ja jossa tehdään työtä täydellä sielulla ja sydämellä”, Ellen täydentää.