Saija-Riikka Louhelainen hyödyntää hanketyössään kulttuurituottajan ja yhteisöpedagogin AMK-tutkintoja

Vuoden 2000 lehtileikkeen kuvassa nuori Saija-Riikka istuu tuottajan pöydän takana Turussa. Hän oli juuri aloittanut työharjoittelun tuotantoyhtiö Goodmoodissa ja päässyt heti mukaan kaikkeen toimintaan.

”Milloin istuin seuraamassa editointia ja milloin mukana palavereissa. Harjoitteluni ohjaaja Mikko otti minut mukaan jopa asiakastapaamisiin”, Saija kertoo.

Opintojen aikana luodut verkostot ovat kantaneet pitkälle työelämään, ja Saija törmää työssään useasti vanhoihin tuttuihin.

Tuplasti Humakin oppeja

Saija-Riikka on todellinen “tupla-Humak”, sillä hän on valmistunut ensin kulttuurituottajaksi ja myöhemmin vielä yhteisöpedagogiksi. Ensimmäinen tutkinto löytyi lähes sattumalta selatessa opiskelualoja esittelevää kirjaa. Musiikkia ja teatteria lapsuutensa harrastaneena kulttuuriala veti puoleensa. Taustalla vaikuttaminen vaikutti paremmalta vaihtoehdolta, kuin parrasvaloissa oleminen.

“Luovuus ja ihmisten parissa toimiminen ovat aina olleet mun juttu”, hän kertoo.

Kulttuurituottajan opintojen jälkeen Saija työskenteli lasten ja nuorten parissa, mikä johdatti myöhemmin yhteisöpedagogin opintoihin.

“Halusin laajentaa osaamistani ja varmistaa työllistymistäni myös kulttuurialan ulkopuolella. Yhteisöpedagogin tutkinto toi lisää ymmärrystä ihmisten erilaisuudesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Ne ovat taitoja, joita hyödynnän työssäni päivittäin.”

Hanketyötä projektipäällikön näkökulmasta

Työurallaan Saija on ehtinyt moneen suuntaan ja kokemusta on karttunut mm. lasten ja nuorten parista, erilaisista projekteista sekä yrittäjyydestä. Lopulta Saija löysi paikkansa hanketyön parista. Nykyisin hän toimii TAI:n projektipäällikkönä AV UP- Uutta osaamista av-alalle hankkeessa. Hanke on seitsemän oppilaitoksen valtakunnallinen ESR+-hanke ja TAI on yksi osatoteuttajista. Tässä työssä yhdistyvät sujuvasti opit sekä molemmista aiemmista tutkinnoista, että aiemmasta työkokemuksesta. Projektipäällikön arki on monipuolista ja siihen kuulu mm. suunnittelua, organisointia, kehittämistä ja verkostoitumista.

“Olen aina ollut kiinnostunut suurten kokonaisuuksien hallinnasta. En ole kovin teoreettinen ihminen, vaan soveltaja ja yhdistelijä”, Saija kuvaa.

Työ tuo myös vaihtelua, kuten matkustamista, seminaareja ja yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa. Työn ohessa Saija ehtii myös opiskelemaan medianomin YAMK-tutkintoa Turun ammattikorkeakoulussa.

Voimaa verkostoista ja rohkeudesta

Saijan uran varrella kaksi asiaa on korostunut: verkostojen merkitys ja rohkeus tarttua tilaisuuksiin. Ensimmäinen harjoittelupaikka löytyi, kun hän meni esittäytymään tuotantoyhtiön edustajille kasvokkain.

“Verkostoituminen on taito, jota voi ja kannattaa harjoitella. Ideoita ei myöskään kannata pantata vaan sanoa ne ääneen. Avoimuus voi avata yllättäviäkin ovia.”
Saija kannustaa nykyisiä opiskelijoita olemaan aktiivisia ja ystävällisiä: “Suomi on pieni maa. Se, millaisen vaikutelman jätät, voi ratkaista seuraavan työpaikan.”

Hänen mukaansa kulttuurituottajat ja yhteisöpedagogit ovat tekijäihmisiä, jotka haluavat järjestää ja mahdollistaa asioita.

“Se on ideologia, jossa joku ottaa vastuun ja laittaa pyörät pyörimään!”

Alumnit sillanrakentajina työelämään

Humakissa TKI-erityisasiantuntijana toimiva Petri Katajarinne on ohjannut aiemmin
työssäoppimisia ja pitää niitä erityisen tärkeinä mahdollisuuksina verkostoitua opiskeltavaan alaan. Harjoittelupaikoissa voi törmätä myös Humakin omiin alumneihin.

“On hienoa tehdä yhteistyötä vanhojen opiskelijoiden kanssa, kuten Saija-Riikan esimerkki osoittaa. Alumnit toimivat usein sillanrakentajina uusille opiskelijoille, tuovat käytännön kokemuksia ja avaavat ovia työelämään. Heidän kauttaan pysymme ajan tasalla siitä, missä opiskelijamme liikkuvat ja miten heidän urapolkunsa etenee. Tämä yhteys on Humakille suuri voimavara ja rikastuttaa koko opiskeluyhteisöä.”

Petri muistuttaa, että työssäoppiminen on keskeinen osa Humakin opintoja, erityisesti ihmisläheisillä aloilla.

“AMK-opinnoissa oppiminen tapahtuu tekemällä, ja harjoittelu on tärkein väline oman
osaamisen kartoittamisessa. Verkostojen rakentaminen on alan pääomaa, ja niiden merkitys kasvaa entisestään, kun opetus toteutetaan yhä enemmän etäyhteyksin. Harjoittelu tarjoaa opiskelijoille paitsi käytännön taitoja, myös mahdollisuuden löytää oma intohimonsa ja vahvuutensa,” Petri kertoo.

Humak varmistaa laadukkaat harjoittelupaikat tukemalla opiskelijoita omatoimiseen hakuun, kannustamalla oma-aloitteisuuteen ja hyödyntämällä olemassa olevia verkostoja.

“Opiskelijat laajentavat omia verkostojaan samalla kun tuovat Humakille arvokasta näkyvyyttä ja palautetta kentältä. Harjoittelu on silta työelämässä molempiin suuntiin – opiskelija saa oppia ja vaikuttaa, ja työelämä saa tuoretta osaamista,” Petri selittää.