Uusi hanke tutkii, miten entiselle turvetuotantoalueelle voi tehdä luontoa kunnioittavaa ympäristötaidetta
Humakin toteuttama hanke käynnistää esiselvitystyön, jonka tavoitteena on kartoittaa, miten ekologisesti ennallistava ympäristötaide voisi toimia entisten turvetuotantoalueiden uudenlaisena jatkokäyttömuotona.
“Haluamme avata uudenlaisia näkökulmia entisten turvetuotantoalueiden elävöittämiseen. Ympäristötaide tarjoaa mahdollisuuden yhdistää ekologinen ennallistaminen, paikallinen osaaminen ja taiteellinen kokeilevuus. Parhaassa tapauksessa ympäristötaideteos myös edistää alueen kulttuuri- ja luontomatkailun potentiaalia.”
Anna Leino, projektipäällikkö
Hankkeessa selvitetään ympäristötaiteen residenssitoiminnan edellytyksiä yhteistyössä Taidelaitos Haihatuksen kanssa sekä valmistellaan Joutsan alueelle uusi JTF-rahoitteinen ennallistamishanke. Keskeinen osa hanketta on avoin taiteilijahaku, jonka kautta etsitään taiteilijoita suunnittelemaan ja toteuttamaan alueelle ympäristötaidetta. Haku julkaistaan yhdessä toukokuussa.
Hankkeen aikana kootaan monialainen kollektiivi taiteilijoista, taiteentutkijoista, ympäristö- ja turvealan asiantuntijoista. Kollektiivi työskentelee yhdessä taiteilijoiden kanssa elokuussa Taidelaitos Haihatuksessa järjestettävässä Suosymposiumissa, jossa tutustutaan Joutsan entisiin turvetuotantoalueisiin ja ideoidaan, millaisia ekologisesti ennallistavia teoksia alueelle voisi syntyä.
“Monialainen työskentely on hankkeen ytimessä. Kun taiteen, ympäristöalan ja turvealan asiantuntijat kohtaavat, syntyy ratkaisuja, joita yksittäinen toimiala ei voisi kehittää yksin.”
Sari Kuuva, asiantuntija
Symposiumin ja esiselvityksen pohjalta laaditaan konkreettinen suunnitelma uudelle JTF-ennallistamishankkeelle. Suunnitelmassa yhdistyvät ekologinen ennallistaminen, yhteisötaiteen menetelmät, kulttuuri- ja luontomatkailun kehittäminen. Hanke tuottaa avoimesti julkaistavan esiselvitysraportin sekä valmiin hankesuunnitelman, joka mahdollistaa ennallistamistyön käynnistämisen Joutsan alueella.
Lisätietoa
Anna Leino
Asiantuntija Jyväskylän kampus