Himalajalta Humakiin: Rupak Maharjan nautti yhteisöpedagogin opinnoista

Nepalissa kasvaessaan Rupak Maharjan tottui liikkumaan luonnossa. Hänen työnsä järjestösektorilla oli kiinnostavaa, mutta Rupakista alkoi aina vahvemmin tuntumaan, että olisi aika muutokselle. Hänen uransa tuntui ajautuneen umpikujaan, jonka vuoksi Rupak käänsi katseensa kansainvälisiin koulutuksiin.

Etsiessään uusia mahdollisuuksia ja suuntaa elämälleen, hän päätti hakea Humakiin yhteisöpedagogin koulutukseen, joka erikoistuu seikkailukasvatukseen.

”Tunsin heti, että tämä koulutus voisi olla minua varten. Nepalissa harrastin jo esimerkiksi vaellusta, vuorikiipeilyä ja pyöräilyä. Ammatillisesti olin tehnyt kehitystyötä yhteisöjen kanssa, ja viihdyin myös paljon luonnossa.”

Pian päätös oli syntynyt: oli aika lähteä seikkailuun.

Elinikäisiä muistoja

Rupak aloitti opintonsa Humakissa syksyllä 2021, ja opiskelu Humakissa oli samalla hänen ensimmäinen kokemuksensa ulkomailla asumisesta. Suomalainen koulutusjärjestelmä oli hänelle positiivinen yllätys.

”Nepalissa koulutus on hyvin teoriapainotteista ja perinteistä. Humakissa oppiminen ei koskaan tuntunut velvollisuudelta. Suurimman osan ajasta opimme tekemisen kautta. Opiskelu oli aktiivista ja hauskaa”, hän muistelee.

Retket Lappiin, vuorikiipeilykurssit, melominen sekä retket Hangon rannikolla muuttuivat unohtumattomiksi oppimiskokemuksiksi. Rupak tiivistää kokemuksensa pohtimalla omaa asemaansa yhteiskunnassa: ”Maahanmuuttajana minulla ei olisi koskaan ollut mahdollisuutta tällaisiin aktiviteetteihin. Humakissa loin muistoja, jotka säilyvät koko elämän.”

Vanhoista tavoista pois opettelua

Humakissa opiskelu haastoi Rupakin pohtimaan uudelleen sitä, mitä hän jo tiesi. Vaeltaminen Lapissa oli hyvin erilaista kuin Himalajalla, mikä pakotti hänet oppimaan pois vanhoista toimintatavoistaan.

Elämä Suomessa alkaa muotoutua

Ulkoilutaitojen ohella Rupak syvensi ymmärrystään yhteisöpedagogiikasta. Hänellä oli aiempaa kokemusta kehittämisopinnoista ja työskentelystä kansainvälisissä järjestöissä, jonka ansiosta aihe oli ennestään tuttu, mutta suomalaisista laeista ja käytännöistä oppiminen antoi hänelle arvokasta paikallista näkökulmaa.

Elämä Suomessa alkoi vähitellen muotoutua. Rupakin vaimo, joka on Suomen kansalainen, oli tärkeässä roolissa kotoutumisessa.

”Opin vaimoltani paljon suomalaisesta kulttuurista ja paikallisista tavoista. Suoritin myös harjoitteluni suomalaisissa yrityksissä, joissa opin suomalaisesta työkulttuurista ja työetiikasta. Kulttuurishokkeja on ehdottomasti ollut, ja integroituminen jatkuva prosessi. Prosessi jatkuu, kunnes opin puhumaan suomea sujuvasti.”

Millaiset asiat ovat aiheuttaneet kulttuurishokkeja?

”Ensimmäistä kertaa, kun olin saunassa alasti opettajieni ja luokkakavereideni kanssa, en voinut uskoa sen oikeasti tapahtuvan”, Rupak nauraa hieman epäuskoisena. ”Olen kuitenkin aina arvostanut sitä, kuinka järjestelmällinen, mutta samalla luonnonläheinen suomalainen yhteiskunta on.”

Sujuva siirtymä työelämään

Siirtyminen opinnoista työelämään sujui mutkattomasti. Harjoittelun kautta Rupak työllistyi Live-säätiöön. Osa-aikatyönä alkanut työ muuttui myöhemmin kokoaikaiseksi ohjaajan tehtäväksi, jossa hän järjestää seikkailu- ja ulkoilutoimintaa erityistä tukea tarvitseville ihmisille.

Valmistuminen koitti joulukuussa 2024, ja oli aika jättää hyvästit Humak-yhteisölle. Jälkikäteen Rupak kuvailee valmistumisen jälkeistä elämäänsä todella seikkailulliseksi:

”Opintojen aikana saattaa joskus epäillä itseään ja miettiä, mitä tapahtuu valmistumisen jälkeen”, hän sanoo. ”Mutta tutkinto on hyvin suunniteltu. Luota prosessiin.”