Asioimistulkkaus heilurin alla

• Kirjoittaja: Päivi Rainò, FT, dosentti, tutkija, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 02.11.2020

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) julkaisi syyskuussa 2020 Selvityksen asioimistulkkauksen nykytilasta. Teos vilisee mielenkiintoani herätteleviä kohtia, sillä olemme Diakonia-ammattikorkeakoulussa työskentelevän Gun-Viol Vikin kanssa juuri saaneet painosta samaa aihetta sivuavan teoksemme Tulkkausalan tulevaisuudennäkymät (Rainò & Vik 2020). Molemmissa käsitellään tulkkauksen järjestämiseen liittyviä lainsäädännöllisiä velvoitteita, tulkkien saatavuutta ja koulutusta ja kuvataan kriittisesti tulkkien hankintaan ja kilpailuttamiseen liittyviä seurannaisvaikutuksia, mutta kiintopisteemme on eri kohdissa: Kun TEMin selvityksen tehneet Karinen, Luukkonen, Jauhola ja Määttä (2020) tarkentavat näkökulmansa erityisesti kotoutumisen yhteydessä käytettävään asioimistulkkaukseen, me tarkastelemme tässä opetus- ja kulttuuriministeriön tilaamassa selvityksessä koko toimialaa ja sen tulevaisuutta, humanistisen alan ammattikorkeakoulututkintoon tulkki (AMK) kouluttavien korkeakoulujen näkökulmasta. Lisäksi selvityksemme kattaa puhuttujen kielten parissa tehtävän asioimistulkkauksen ohella myös vammaisten tulkkauspalveluissa työskentelevien viittomakielen- ja kirjoitustulkkien sekä puhevammaisten tulkkien ammattialat.

 

Asioimistulkkauksen määrittelyä, määriä ja summia

Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry (2013) määrittelee Asioimistulkin ammattisäännöstössään asioimistulkkauksen ”viranomaisen, yhteiskunnan virallisen ins­tituution tai jonkin muun tahon ja yksilön tai pienehkön ryhmän välisen dialogin tulkkaukseksi”. Karinen ym. tarkastelevat puolestaan asioimistulkkausta rajatummassa kontekstissa, erityisesti viranomaisen ja maahanmuuttaja-asiakkaan välisessä vuorovaiku­tuksessa silloin, kun osapuolilla ei ole yhteistä kieltä riittävään kommunikaa­tion ja molemminpuoliseen ymmärrykseen. Puhuttujen kielten asioimistulkit toimivatkin enimmäkseen viranomaisen aloitteesta ja tilauksesta niin kauan kuin asiakkaan ja viranomaisen väliltä puuttuu yhteinen, toimiva kieli. Maksuttomiin tulkkauspalveluihin ovat oikeutettuja myös kaikki Suomessa pysyvästi asuvat kuulo-, kuulonäkö- ja puhevammaiset henkilöt, viitotusta tai puhutusta äidinkielestä riippumatta (Kela 2020a). Tämä lakiin vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta (133/2010) perustuva ja tasa-arvoisemman vuorovaikutuksen mahdollistava tuki on saatavissa kaikenlaisiin elämäntilanteisiin, liittyipä tulkkaus sitten työssäkäyntiin, koulutukseen, asioimiseen, harrastamiseen tai muuhun osallistumiseen missä tahansa – myös eri paikkakunnalle tai toiseen maahan matkustettaessa.

Vammaisille henkilöille tarkoitettuja tulkkauspalveluja – joiden järjestämisestä Kansaneläkelaitos (Kela) keskitetysti lain 133/2010 velvoittamana huolehtii – tuottaa 800 tulkkia, jotka toimivat noin 120 eri puolilla maata toimivassa yrityksessä (Kilpeläinen 2017; Rainò & Vik 2020). Sen sijaan puhuttujen kielten parissa toimivien asioimistulkkien määristä on vaikeampi saada tietoja. TEMin  selvityksessä mukana olevan Määtän (2017) mukaan ammatikseen asioimistulkkausta tekeviä henkilöitä on Suomessa noin tuhat. Omassa selvityksessä yritimme myös kartoittaa tulkkausalalla toimivien yritysten määrää mm. Suomen Yritysrekisterin (2020) kautta tehdyn haun kautta. Haaviin saatiin noin 800 yritystä, joiden joukossa on niin puhuttujen kuin viitottujenkin kielten sekä puhevammaisten ja kirjoitustulkkauksen parissa toimivia yrityksiä. Jos taas alan yrityksiä hakee vaikkapa Yrityshaku-sivustolta (2020) alueittain tai kunnittain, hakusanalla tulkkaus löytyy pelkästään Uudenmaan alueelta noin 400 yritystä.

Vuonna 2019 Kelan järjestämien ja sen kautta yhteiskuntamme kustantamien vammaisten tulkkauspalvelujen kokonaisarvo oli tarkalleen 48,1 miljoonaa euroa (Kela 2020b). Tähän eivät kuitenkaan sisälly esimerkiksi kuntien omien sosiaali- ja terveys- sekä kas­vatus ja opetuspalvelujen taikka viranomaisten lainsäädännön velvoittamana erikseen tilaamat tulkkauspalvelut (joihin TEMin selvitys myös liittyy). Juuri näistä jälkimmäisistä yhteiskunnallisista kulueristä niin vammaisten tulkkauspalvelujen kuin myös puhuttujen kielten asioimistulkkauksenkin kohdalla on lähes mahdoton saada tarkkaa kokonaiskuvaa. TEMin selvityksessä arvioidaan, että kuntien tilaamista tulkkauksista puolet tai jopa enemmänkin olisi valtion korvaamaa. Sen mukaan näiden kunnille korvattujen tulkkauskus­tannusten suuruus on viime vuosina ollut 10–21 miljoonan euron luokkaa. Valtion virastot, TE-hallinto mukaan luettuna, vastaavat toisaalta omista tulkkaus- ja käännöskuluistaan omien budjettiensa kautta. Esimerkiksi vuonna 2019 TE-toimistoissa tulkkauspalvelujen kulut olivat n. 800 000 euroa.

 

Lisääntyykö asioimistulkkauspalvelujen tarve?

Kysymys on varsin mielenkiintoinen – ainakin vammaisten tulkkauspalvelujen näkökulmasta. Kelan mukaan palvelun käyttö on kaksinkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta tulkkauspalveluja käyttävien määrä on pysytellyt suurin piirtein samoissa lukemissa. Lisäys näkyy sen sijaan kasvuna tulkkaustilauksissa ja tulkkaustunneissa, ja palveluntuottajille korvatuissa kustannuksissa, missä nousu on ollut 80 prosentin luokkaa vuoteen 2011 verrattuna. (Vrt. Kela 2020b.)  Karinen ym. (2020) arvelevat puolestaan, että puhuttujen kielten puolella asioimistulkkauspalveluihin käytettyjen valtion korvaamien tulkkauskulujen arvellaan tulevaisuudessa pienenevän, kun vuonna 2015–2016 saapuneiden pakolaistaustaisten henkilöiden tulkkaustarve vähenee. Toisaalta kuntien itse maksamien tulkkausten odotetaan lisääntyvän. Ja jos työperusteista maa­hanmuuttoa halutaan Suomessa kasvattaa, yhä useammalle viranomaiselle tullee myös tarve käyttää tulkkia.

Jos asioimistulkkauspalvelujen tarvetta katsoo puhtaasti väestötieteen kannalta, monikielistyvässä ja multietnistyvässä Suomessa joudutaan pian pohtimaan, miten laajasti omakielisisä palveluja tulisi vieraskielisille (henkilöille, jotka puhuivat äidinkielenään jotain muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea) olla tarjolla esimerkiksi tulkkauspalvelujen kautta, ja siis muutenkin kuin viranomaisten kanssa asioidessa.

Monikielistyminen on tapahtunut vauhdilla: Suomessa asui 30 vuotta sitten 25 000 vieraskielistä henkilöä, 20 vuotta sitten 99 000 ja viime vuoden lopulla jo 413 000 (Tilastokeskus 2020a). Vieraita kieliä – joita on tilastoitu lähemmäs 160 – puhuvia on maassamme nyt paljon enemmän kuin niitä, joilla on ruotsi äidinkielenään. Tämä kieliolosuhteitamme radikaalisti muuttava historiallinen käänne on itse asiassa tapahtunut jo vuonna 2016. (Räsänen 2017.) Tuolloin ”muunkielisiä” (ks. Valtioneuvoston kanslia 2017) oli 6,4 prosenttia koko väestömäärään nähden, ja yksi prosenttiyksikkö enemmän kuin äidinkieleltään ruotsinkielisiä (5,3 %). Tällä hetkellä vieraskielisten osuus on jo 7,5 prosenttia koko maan väestöstä. Helsingissä heitä on jo kaksi kertaa enemmän (lähes 16 %; 106 000 henkeä). (Tilastokeskus 2020b; Helsingin kaupunki 2020.)

Talonpoikaisstatistiikallakin voisi siis olettaa törmäävänsä Helsingissä todennäköisimmin ”muunkielisiin” kuin ruotsia puhuviin – joita Helsingissä asuu noin 36 000, eli tuo edellä mainittu 5 % – tai viittomakieltä ensikielenään käyttäviin. Heitä on Kelan asiakasrekisterissä koko Uudellamaalla noin tuhat, ja ylipäätään puoli promillea väestöstämme. (Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2018–2035; Rainò & Vik 2020). On siis hyvin todennäköistä, että kuka tahansa meistä ja missä elämäntilanteessa tahansa voi joutua ”muunkielisten” tulkkauspalvelujen tarvitsijaksi.

 

Keksitäänkö pyörää uudelleen…

TEMin selvityksessä ehdotetaan, että asioimistulkkaukseen liittyvää lainsäädäntöä tulisi arvioida uudelleen ja luoda yhdenmukaisia käytäntöjä väljien ja tulkinnanvaraisten lakien noudattamiseksi. Aina kun ei ole selvää, milloin tulkkausta tulisi järjestää ja milloin ei, esimerkiksi terveydenhuollossa. Selvityshenkilöt tarjoavat ratkaisuksi  ”kansallista suositusta”, johon viranomaiset voisivat tukeutua laatiessaan omia ohjeitaan ja kriteereitään tulkkauspalvelujen käytössä ja hankinnassa.

Tässä kohdin huokaan syvään. Kunpa asioimistulkkauksen veteraaneilta – jotka ovat siis toimineet viitottujen kielten puolella jo 1970-luvun lopulta lähtien –  ymmärrettäisiin edes joskus pyytää viisaita neuvoja! Sillä, kuinkas ollakaan, myös tuolloin tuntui tarpeelliselta saada aikaan ”kansallinen suositus” selventämään lakia invaliidihuoltolain (sic! kahdella ii:llä siis) muuttamisesta (581/79). Suositus tosin kulki Sosiaalihallituksen yleiskirjeen nimellä (Sosiaalihallitus 1985 [1986]). Siinä kuvattiin monin esimerkein sitä, millaisiin tilanteisiin tulkin voi hankkia, ketkä ovat tulkkauspalveluihin oikeutettuja ja ketkä tehtävään päteviä, jälkimmäiset nimineen ja osoitteineen mainiten.

Aika pian kuitenkin, lainsäädännön tarkennuttua ja tulkkilistankin pidennyttyä, kehitettiin ns. tulkkirekisteri, joka sekin toimi eräänlaisena ”kansallisena suosituksena”. Nimi Kuurojen Liiton ylläpitämässä rekisterissä oli niin tulkkeja välittäville, heitä työllistäville kuin heidän asiakkailleenkin takeena tilatun tulkin ammatillisuudesta. Kun Kelaan sitten keskitettiin viime vuosikymmenen alussa tulkkauspalvelujen järjestäminen ja sen myötä myös kilpailuttaminen, palveluntuottajien ja tulkkien valintaa ohjaava laatukriteeristö monimutkaistui huomattavasti (vrt. Kansaneläkelaitos 2017). Tämän järjestelyn myötä pyrittiin toki siihen, että Suomen eri kolkilla asuvat olisivat entistä tasa-arvoisemmassa asemassa niin palvelujen saatavuuden kuin myös tulkkaukselta odotettavan laadun suhteen. (Tässä kohdin painotan edellisen lauseen ”-isi-aineksista verbiä”, joka Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston ohjepankinkin kuvauksen mukaisesti (s.v. konditionaali), ilmaisee ”peruskäytössään mahdollisuutta; asia esitellään mahdollisena, kuviteltuna vaihtoehtona”.)

 

…vai toistaako historia vain itseään?

Näitä puhuttujen kielten väliseen asioimistulkkaukseen liittyviä käytäntöjä, tulkin käyttöön velvoittavia kymmeniä lakeja ja hankalasti koottavissa olevia tilastotietoja läpikäydessäni huomaan yllätyksekseni päätyväni siihen, että yhteiskuntamme on jo 1980-luvulla osannut selvärajaisella lainsäädännöllä lyödä hienosti puihin vammaisten henkilöiden vuorovaikutuksen turvaksi suunnatut tulkkauspalvelut. Puhumattakaan siitä, että viimeisten 10 vuoden ajan tulkkauspalvelut ovat – kaikesta Kelalle suunnatusta kritiikistä huolimatta – sen järjestämänä ja tarkasti tilastoimana olleet hallinnollisesti suorastaan esimerkillisellä tolalla! Vammaisten tulkkauspalvelujen puolella hyväksi koetut käytännöt olisi syytä huomioida myös maahanmuuttajille suunnatun asioimistulkkauksen kehittämistyössä.

Yrittäessäni mallintaa mielessäni tätä edestakaista liikettä ajassa ja asioimistulkkauksessa – kentän reunalta keskiöön ja takaisin, tulee mieleeni Léon Foucault’n 1800-luvulla rakentama heiluri (viereisessä kuvassa). Sen varsi heilahtelee hypnoottisesti, näennäisen vapaasti ja yhdensuuntaisesti, keskiönsä yli puolelta toiselle (hakusanalla Foucault(’s) pendulum pääsee Internetissä ihailemaan uudempiakin rakennelmia).

Jos heiluria jaksaa seurata tarpeeksi pitkään, huomaa sen piirtävän mielenkiintoista viivaa, keskiön ympärille muodostuvine kahdeksikkoineen. Heiluri todistaa maapallon pyörimisen, mitä emme itse huomaa, koska kierrymme pallon mukana. Päiväntasaajan vastakkaisilla puolilla kuvio kiertyy vastakkaiseen suuntaan, mutta tekee yhtä kaikki samanlaista symmetristä kuviota. Ja näin tuntuu olevan asioimistulkkauksessakin, missä viitotut ja puhutut kielet sijoittuvat näennäisesti keskiön eri puolille. Heiluri jatkaa keinahteluaan puolelta toiselle, emmekä itse huomaa sen piirtävän täsmälleen samaa kuviota, kummallakin laidalla, ajasta toiseen.

Meidän pitäisi vain seurata tuon heilurin liikettä – riittävän pitkään, että ymmärrämme kuvion ja toisteisuuden. Ja sitten pysäyttää se heiluri!

Kirjoittaja:

Päivi Rainò, FT, dosentti, tutkija,
Tulkkaus ja kielellinen saavutettavuus -vahvuusala

 

Lähteet:

Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2018–2035. Tilastoja 2019: 3. Helsinki: Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot.  Viitattu 28.10.2020. https://issuu.com/tietokeskus/docs/19_03_14_tilastoja_3_vuori

Karinen, Risto & Luukkonen, Tuomas & Jauhola, Laura & Määttä, Simo 2020. Selvitys asioimistulkkauksen nykytilasta. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:45. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-556-0

Kansaneläkelaitos 2017. Palvelukuvaus. Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelu. Vammaisetuusryhmä 1.11.2017. Kela 56-61/331/2017. Viitattu 28.10.2020.  https://www.kela.fi/documents/10180/0/Vammaisten-tulkkauspalvelu-palvelukuvaus.pdf/

Kela 2020a. Vammaisten tulkkauspalvelua voidaan järjestää myös muilla kielillä. Tietoa Kelasta, Ajankohtaista 8.4.2020. Viitattu 28.10.2020.  https://www.kela.fi/-/vammaisten-tulkkauspalvelua-voidaan-jarjestaa-myos-muilla-kielilla

Kela 2020b. Vammaisten tulkkauspalvelun käyttö kaksinkertaistui 10 vuodessa. Tietoa Kelasta. Ajankohtaista. 1.9.2020. https://www.kela.fi/-/vammaisten-tulkkauspalvelun-kaytto-kaksinkertaistui-10-vuodessa

Kilpeläinen, Ilkka 2017. Kelan tulkkauspalvelun kilpailutus valmistui – valtava joukko kokeneita tulkkeja menettämässä työnsä. Yle Uutiset Viittomakielellä 21.9.2017. Viitattu 28.10.2020.  https://yle.fi/uutiset/3-9843916

Kotimaisten kielten keskus 2020. Kielitoimiston ohjepankki. Viitattu 28.10.2020.  http://kielitoimistonohjepankki.fi/

Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta 133/2010.

Laki invaliidihuoltolain muuttamisesta 581/[19]79).

Määttä, Simo 2017. Community Interpreters in Finland: A Nexus Analysis of a Heterogeneous Community Divided by Ethnicity. Teoksessa Kristiina Taivalkoski-Shilov & Liisa Tiittula & Maarit Koponen (toim.) Communities in Translation and Interpreting, Vita traductiva 9. Montréal: Éditions québécoises de l’oeuvre, 183–216.

Rainò Päivi & Vik, Gun-Viol 2020.Tulkkausalan tulevaisuudennäkymät. Asioimistulkkauksen, viittomakielen- ja kirjoitustulkkauksen sekä puhevammaisten tulkkauksen koulutustarpeista ja alan tulevaisuudennäkymistä. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 113. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu. Viitattu 28.10.2020.  https://www.theseus.fi/handle/10024/346460

Räsänen, Matti 2017. Satavuotiaan Suomen kielet. Kielikello 4/2017. Viitattu 28.10.2020.  https://www.kielikello.fi/-/satavuotiaan-suomen-kielet

Sosiaalihallitus 1985 [1986]. Kuurojen ja kuurosokeiden tulkkipalvelut. Yleiskirje A 14/1985/ku. Käsitelty sosiaalihallituksen istunnossa 13.12.1985. Helsinki: Sosiaalihallitus.

Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry 2013. Asioimistulkin ammattisäännöstö 2013. Uudistettu asioimistulkin ammat­tisäännöstö julkistettu. Verkkodokumentti. Viitattu 28.10.2020.  https://www.sktl.fi/?x18668=280312 (6.4.2020).

Suomen Yritysrekisteri 2020. Yrityshaku. Viitattu 28.10.2020.  https://suomenyritysrekisteri.fi/yritysrekisteri/

Tilastokeskus 2020a.  Maahanmuuttajat väestössä. Viitattu 28.10.2020.  http://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa.html

Tilastokeskus 2020b. Vieraskieliset. Viitattu 28.10.2020.   https://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa/vieraskieliset.html

Valtioneuvoston kanslia 2017. Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2017. Hallituksen julkaisusarja 8/2017.Helsinki 2017

Helsingin kaupunki 2020. Yleistietoa Helsingistä 10.1.2020. Viitattu 28.10.2020.  https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/tietoa-helsingista/yleistietoa-helsingista/

Yrityshaku.fi 2020. Suomalainen yritystietokanta. Kuopio: Scanria. Viitattu 28.10.2020.   https://www.yrityshaku.fi/info