”Elämyksellisesti opitut asiat jäävät paremmin mieleen” – Luontolähtöiset menetelmät oppimisen tukena

Eläinavusteisuus ja luontolähtöisyys hyvinvoinnin tukena -blogisarjassa kerrotaan, miten Humakissa hyödynnetään eläinavusteisia ja luontolähtöisiä menetelmiä opiskelijoiden ohjauksessa sekä toimialojen kehittämisessä.
Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet:
Tiina Heimo: Kampuskoira ilahduttaa ja lisää osallistumista. (9.9.2024)
Jonna Aakkula: Valmennuskeskusteluja koira-avusteisesti. (11.9.2024)
Sain ensimmäisen vuoden opiskelijalta viestin, jossa hän kertoi, kuinka hyvin hänelle oli jäänyt mieleen vetämäni opiskelupäivän opit, kun ne opittiin elämyksellisesti luonnossa. Opiskelija kertoi viestissään, kuinka päivä tarjosi hänen sinä syksynä alkaneille opinnoilleen konkreettisen perustan, johon seuraavista opintojaksoista tulleet opit oli helppo sitoa. Minulla on tapana viedä ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelijat koko päiväksi luontoon oppimaan käytännössä ohjaamisessa tarvittavia turvallisuustaitoja sekä luonto- ja seikkailumenetelmiä.
Luontoympäristö tarjoaa jo lähtökohtaisesti erilaisen tavan oppia ja painaa asioita mieleen kuin luokkahuone. Luonto aktivoi aistejamme vahvasti aina kuuloaistista tuntoaistiin. Lisäksi luonnossa oleminen useiden tutkimusten mukaan rauhoittaa, parantaa keskittymiskykyä, lisää psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä itseymmärrystä ja antaa elämyksiä, joista kaikki helpottavat myös oppimista. (Arvonen 2014, s. 7-14; Korhonen & Liski-Markkanen 2013, s. 2; Mielenterveystalo.fi n.d.; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. n.d.)
Luontolähtöiset menetelmät ammentavat luonnosta
Luontolähtöiset menetelmät ovat luonnosta ammentavia menetelmiä, joissa osallistujat nähdään toimijoina, jotka voivat myös itse vaikuttaa toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.) Luontolähtöisistä menetelmistä käytetään myös nimitystä luontoavusteiset, luontopohjaiset tai luontoperustaiset menetelmät. (Geen Care 2024 n.d.-a; THL 2024.)
Luontolähtöiset menetelmät yhdistetään usein myös termiin Green Care, joka tarkoittaa ”luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää ammatillista toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua” (Green Care 2024 n.d.-b). Siinä luontoa käytetään tavoitteellisesti ihmisten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. (Yli-Viikari 2015.)
Green Care -menetelmät voivat olla eläinavusteisia tai luontolähtöisiä. Ne on jaettu LuontoVoimaan ja LuontoHoivaan. LuontoVoimaan liittyvät palvelut ovat ennalta ehkäiseviä, eivätkä tarvitse sosiaali- tai terveysalan ammattipätevyyttä, kun taas LuontoHoivaan liittyvät palvelut ovat usein jo korjaavia palveluita ja vaativat tietyt ammattipätevyydet. (Luonnonvarakeskus ja Green Care Finland ry. 2021, s. 13.)
Itseäni kiinnostavat nimenomaan luontolähtöiset LuontoVoimaan liittyvät menetelmät. Näiden käytöstä olen saanut paljon hyviä kokemuksia niin työskentelystä opiskelijoiden kanssa kuin yrityksille toteutetuista virkistyspäivistäkin.
Kahvin keittäminen trangialla luonnossa on kaikille elämys. Kuva: Tiina Heimo
Luontolähtöisiä menetelmiä luokkahuoneessa
Luontolähtöisiä menetelmiä voi – ja kannattaakin – hyödyntää luonnon lisäksi myös muissa ympäristöissä. Esimerkiksi luokkahuoneeseen voi laittaa työskentelyn ajaksi äänimaailmaksi rauhoittavan veden solinan tai antaa jokaiselle opiskelijalle luentopäivän ajaksi käteen keskittymistä helpottamaan luontolaatikon. Laatikosta voi löytyä erilaisia tunto-, haju- ja näköaistia kiinnostavia asioita luonnosta, kuten kuivaa jäkälää, karheita käpyjä, sileitä kiviä ja kosteaa sammalta.
Luokassa voi myös pitää luontorentoutushetkiä, joissa opiskelijat viedään ajatuksissa niin meren rannalle kuin metsän siimekseenkin. Opetuksessani olen käyttänyt niin ikään luontokuvakortteja, sillä tutkimusten mukaan pelkästään luontokuvien katselu saa ihmisessä aikaan samoja hyvinvointivaikutuksia kuin luonnossa oleminen (Arvonen 2016, s. 22-23).
Opetuksessa keskittymistä lisäävän luontolaatikon voi tehdä esimerkiksi tulitikkurasiasta – ja mieluiten vielä niin, että opiskelija kerää itse siihen haluamiaan luonnonmateriaaleja. Kuva: Anna Pikala
Elämyksellistä oppimista metsässä
Olen myös vienyt opiskelijoita metsään koko päiväksi ryhmäytymään ja saamaan elämyksiä, kuten trangialla kahvin keitto tai luonnon tunnustelu paljain jaloin. Kun opiskelijat saavat yhteisiä elämyksiä, ne hitsaavat ryhmää yhteen pitkäksi aikaa. Aina ei opiskelijoiden kanssa tarvitse kuitenkaan lähteä kauas – jo lähiluonto tai jopa koulun pihan nurmikenttä mahdollistaa ihan erilaisia oppimisen kokemuksia kuin luokkatila.
Luontolähtöiset menetelmät tarjoavat virikkeitä kaikille aisteille ja sitä kautta lisäävät hyvinvointia ja tukevat oppimista. Niiden avulla koetaan yhdessä elämyksiä niin metsässä kuin luokkahuoneessakin. Haastan siis kaikki opettajat kokeilemaan ensin itse luonnon hyvinvointivaikutuksia ja sen jälkeen testaamaan niitä oman opiskelijaryhmän kanssa. Antakaa opetuksen mennä metsään!
Narua voi käyttää luonnossa moneen tarkoitukseen. Tässä harjoitellaan ohjaamista niin, että ensimmäisellä narun päässä on silmät auki ja hän auttaa polulla eteenpäin kolmea ohjattavaa, joilla kaikilla on silmät kiinni. Kuva: Tiina Heimo
Lähteet
Arvonen, S. (2014). Metsämieli: Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin. Metsäkustannus oy.
Green Care Finland ry. (n.d.-a) Mitä on Green Care? Haettu 11.9.2024.
Green Care Finland ry. (n.d.-b) Aloite luontolähtöisten menetelmien käyttöönotosta. Haettu 10.9.2024.
Korhonen, A. & Liski-Markkanen, S. (2013). Metsä ikäihmisten hyvinvoinnin lähteenä. TTS:n julkaisuja 418.
Luonnonvarakeskus ja Green Care Finland ry. (2021).Suomalainen Green Care: Green Care -toimintatavan käsikirja & LuontoVoiman ja LuontoHoivan laatutyökirja.
Mielenterveystalo.fi. (n.d.) Miten luonto vaikuttaa hyvinvointiin? Haettu 12.9.2024.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (n.d.). Luonto ja osallisuus. Haettu 11.9.2024.
Yli-Viikari, A. (2018). Verkostoituminen ja moniammatillisuus. Verkkoluento opintojakson Green Care -palvelut ja -yrittäjyys verkkoalustalla.