Tapahtumatuottajalta vaaditaan paineensietokykyä ja aikatauluttamisen taitoja

Tapahtumateollisuus ry:n seminaarissa 2024 tapahtuma-alan ammattilaisilta kysyttiin, mitä osaamista heidän työyhteisöissään tarvitaan. Suurimmaksi osaamistarpeeksi nousi kyky sietää painetta ja epävarmuutta sekä kyky psyykkiseen palautumiseen.

Miten toimin paineen alla?

Yhdysvaltalaisen CareerCast-rekrytointisivuston teettämän tutkimuksen mukaan tapahtumakoordinaattori on viidenneksi stressaavin ammatti. Tätä stressaavampia olivat vain sotilaan, palomiehen, lentäjän ja poliisin ammatit.

Monella suomalaisella on omakohtaista kokemusta siitä, miten sotilaita koulutetaan. Itseltäni tämä kokemus puuttuu, mutta olen ymmärtänyt, että varusmies- tai asepalveluksessa pyritään ainakin antamaan mahdollisuus havainnoida sitä, miten itse toimii kovan paineen alla.

Psyykkinen valmennus on osa urheiluvalmennusta: jos psyyke ei kestä, urheilija ei pysty suoriutumaan tiukassa paikassa omalla tasollaan. Urheilijoiden psyykkisen valmennuksen yksi tavanomainen muoto on mielikuvaharjoittelu, jossa suoritusta käydään etukäteen läpi mielessä. Samaa suositellaan esimerkiksi muusikoille.

Kulttuurin parissa toimiminen antaa monille mahdollisuuksia kehittää omaa paineensietokykyään. Päivi Arjas (2002) toi klassisen musiikin ammattiopiskelijoiden jännittäjätyyppejä käsitelleessä väitöskirjassaan esille, että esiintymistilanteeseen myönteisesti suhtautuvat, itsensä sijaan musiikkiin orientoituneet muusikot kärsivät jännitysongelmasta vähiten. Lisäksi heitä voitiin auttaa kognitiiviseen prosessointiin liittyvien harjoitusten avulla.

Suomen kokkimaajoukkue harjoittelee niin ikään mielikuvaharjoittelun metodilla. Kokkimaajoukkueen tärkein harjoittelumuoto on kuitenkin ”harjoitusnostot”, jossa illallisen valmistaminen aloitetaan 20 hengen illallisesta ja sitten porrastetusti edetään kohti kilpailussa vaadittua 110 ruokailijan määrää.

Humakin kulttuurituottajaopiskelijat tuottavat tapahtuman jo heti ensimmäisestä lukuvuodestaan lähtien. Kuva: Jonna Aakkula.

Voiko ainutkertaista harjoitella?

Kulttuuri- tai tapahtumakentällä tuodaan mieluusti esille tapahtumien ainutkertaisuutta. Tapahtumaa ei voida harjoitella kokkimaajoukkueen tapaan osallistujamäärää kerta kerran jälkeen nostaen. Tosiasiassa moni tapahtuma on kuitenkin toistuva. Hyvällä konseptoinnilla voidaan tuottaa tapahtumia tehokkaammin ja vähemmällä stressillä: pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen. Kaikissa tapahtumissa – myös niissä oikeasti ainutkertaisissa – on muistakin tapahtumista tuttuja, toistuvia elementtejä. Näiden elementtien ja niihin liittyvän oman osaamisen sekä omien verkostojen tiedostaminen auttaa tuottajaa paineen alla.

Tapahtumien tuotannossa kannattaa pohtia myös mahdollisuutta siihen, että tapahtuma ei olisikaan aivan ainutkertainen. Urheilun kentällä on tapana järjestää esikisoja: vuosi ennen olympialaisia järjestetään maailmancupin kisa samoilla tapahtumapaikoilla. Vuosi ennen pohjoismaiden mestaruuskisoja voidaan järjestää SM-kisat samalla kisapaikalla. Tässä toimintamallissa on mukana kokeilukulttuurin henkeä: tehdään asioita ja nähdään, mikä toimii, mitä pitää muuttaa. Voisiko samaa tehdä muuallakin tapahtumakentällä? Jos yrityksen tärkeä sidosryhmätilaisuus halutaan pitää uudessa ja elämyksellisessä paikassa, eikö paikka kannattaisi koeponnistaa vaikkapa firman omissa pikkujouluissa?

Millä tavalla kulttuurituottajaopiskelijoille opetetaan paineensietokykyä?

Kulttuurituottaja AMK-koulutus on hyvä pohjakoulutus tapahtumatuottajaksi aikovalle. Humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuurituottajaopiskelijat tuottavat tapahtuman yksin tai ryhmän kanssa heti ensimmäisen opiskelusyksyn aikana. Kokemus on monelle opiskelijalle jännittävä. Tällainen tekemällä oppiminen on ammattikorkeakouluopinnoissa tyypillistä teoreettisemman oppimisen rinnalla. Opiskelijat tekevät opinnoissaan projekteja ja suorittavat opintojen aikana myös vähintään viisi kuuden viikon mittaista harjoittelua työelämässä.

Opiskeluaika tarjoaa siis mahdollisuuksia toimia paineistetussa tilanteessa opinnoissa ja työelämäharjoitteluissa. Varsinaista paineensietoon liittyvää opetusta ei ole tarjolla tuleville tuottajille. Voisikin olla hedelmällistä lisätä kulttuurituottajaopintoihin tietoa ja taitoa psyykkisestä valmennuksesta ja paineensietokykynsä kehittämisestä. Osaamista voisi löytyä esimerkiksi Poliisiammattikoulusta, Pelastusopistosta, Puolustusvoimista tai Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisestä tiedekunnasta. Näissä oppilaitoksissa keskeisiin oppimistavoitteisiin on kuuluttava toimiminen paineistetussa- ja jopa kriisitilanteessa. Myös kyky hallita suuriakin ihmismassoja on tarpeellinen niin poliisille, sotilaalle kuin tapahtumatuottajalle. Näistä tosin ensinnä mainitut työskentelevät usein uhkan, tuottajat sen sijaan juhlan merkeissä.