Tiedä mitä teet, kun käytät Suvi-sanakirjaa viittomakielen opiskelussa

Suomalaista viittomakieltä vieraana kielenä opiskelevat käyttävät paljon verkosta löytyviä sanakirjoja ja viittomalistoja uuden kielen opiskelussa. Etsiessään viittomavastineita suomen kielen sanoille heidän on usein vaikea ymmärtää eri viittomien merkityseroja ja valita sopiva viittoma. Tässä blogissa pohditaan, mistä tämä voi johtua ja mitä asialle voisi tehdä.

Viittomakielen tulkkiopiskelijat opiskelevat paljon viittomia itsenäisesti sanakirjojen avulla. Yleisin ja opiskelijoiden keskuudessa luotettavimpana pidetty – jopa ”viralliseksi” tituleerattu –  suomalaisen viittomakielen sanakirja on Suvi – Suomen viittomakielten verkkosanakirja. Tässä blogissa keskitytään Suvin käyttöön.

Vuonna 2003 julkaistu Suvi perustuu alun perin Suomalaisen viittomakielen perussanakirjaan (Savolainen ym., 1998), joka on julkaistu painettuna kirjana vuonna 1998. Onkin hyvä pitää mielessä, että perussanakirjan viittoma-artikkelit on tehty yli 20 vuotta sitten. Kieli muuttuu koko ajan, ja osa viittomista voi olla vanhentuneita. Lisäksi viittomakielen tutkimus ja tietämys kielestä on edennyt noista ajoista, ja jos sanakirja tehtäisiin nyt, se saattaisi näyttää erilaiselta.

Sanakirjoissa on aina suunta, joka vaikuttaa sanakirja-artikkelien sisältöön

Toinen huomioitava asia on sanakirjan suunta. Kaksikielisillä sanakirjoilla on aina suunta. Kääntäessämme suomesta englantiin käytämme suomi–englanti-sanakirjaa, ja kääntäessämme englannista suomeen käytämme englanti–suomi-sanakirjaa. Viittomakielen kanssa asia ei ole näin yksinkertainen.

Opiskelijat hakevat Suvista viittomia yleensä suomen kielen avulla. Hakutulokseksi he saavat usein sanakirja-artikkeleita, jotka on tehty viittomakielestä suomeen päin. Näissä sanakirja-artikkelissa on yksi viittoma ja sille useita suomenkielisiä vastineita kuten kuvassa alla.

Sanakirja-artikkelin 671 suunta on viittomakieli–suomi, mikä on merkattu oikeaan yläkulmaan. Viittomia on yksi, ja suomenkielisiä vastineita on useita. Kuvakaappaus Suvi-sanakirjasta.

Perussanakirjan haku on rakennettu siten, että viittomia voi etsiä viittoman rakennepiirteiden kuten käsimuodon, kätisyyden, paikan ja liikkeen kautta, ja suuntana on viittomakieli–suomi. Sanakirjan kohderyhmänä on ollut alun perin viittomakieliset henkilöt ja tarkoituksena antaa esimerkkejä, miten tietty viittoma voidaan kääntää suomeksi (Savolainen ym., 1998, s. 7).

Myöhemmin Suvia on täydennetty uusilla artikkeleilla, ja nykyään jopa suurempi osa artikkeleista on tehty suuntaan suomi–suomalainen viittomakieli (Leena Savolainen, henkilökohtainen tiedonanto, 6.11.2024). Tämä on käytännöllistä etenkin nimien kohdalla. Artikkeleissa, joissa suunta on suomi–suomalainen viittomakieli, on yksi suomen kielen sana ja tälle mahdollisesti useita viittomakielisiä vastineita kuten kuvassa 2.

Sanakirja-artikkelin 1454 on suunta on suomi-viittomakieli, mikä on merkattu oikeaan yläkulmaan. Suomenkieliselle sanalle Helsinki on kolme viittomavastinetta. Kuvakaappaus Suvi-sanakirjasta.

Suvin hakumahdollisuuksien ja vastineiden rikkaus on myös riski

Suvi tarjoaa laajat hakumahdollisuudet. Korvatakseen sitä, että perussanakirjan artikkeleiden suunta on viittomakieli–suomi, Suvi tarjoaa mahdollisuuden hakea suomenkielisistä vastineista. Näin viittomakieli–suomi-sanakirjaa voi käyttää suomi–viittomakieli-sanakirjana. Tällöin on hyvä huomioida artikkelien suunta ja toimintaperiaate.

Hakiessaan esimerkiksi sanalla ”kävellä” käyttäjä saa hakutulokseksi 11 osumaa, joista kolme ensimmäistä on Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan artikkeleita eli suuntana on viittomakieli–suomi (kuva 3). Haku löytää kunkin viittoman suomenkieliset vastineet. Joissain tilanteissa nämä viittomat voidaan kääntää sanalla ”kävellä”. Joissain tilanteissa taas jokin muu suomen kielen vastine on osuvampi.

Artikkelien suunnasta tietämätöntä voi hämätä esimerkiksi hakutulosten järjestys. Yleensä sanakirjoissa ensimmäisenä vastineena on yleisin tai tavanomaisin sana, mutta koska Suvi ei ole suomi–viittomakieli-sanakirja, tämä ei tässä kohtaa päde. Hakutulos antaa viittomat artikkelien numerojärjestyksessä, joka pohjautuu perussanakirjan (Savolainen ym., 1998) hakusysteemiin. Merkityksen kannalta järjestys on täysin satunnainen.

Kiireinen opiskelija valinnee ensimmäisen viittoman ja alkaa käyttää sitä sanan ”kävellä” vastineena. Niinpä hän saattaa herättää hilpeyttä kertoessaan vauvan oppineen lenkkeilemään tai ulkoilevansa kauppaan viikon ruokaostoksille auton hajottua. Hän ei välttämättä tiedä, että neutraalein ja yleisin viittoma merkityksessä ’kävellä’ on artikkelin 839 viittoma (ks. kuva 3).

Suvin hakutulos suomen kielen hakusanalla ”kävellä” ja kolme ensimmäistä hakutulosta. Kuvakaappaus Suvi-sanakirjasta.

Toinen opiskelijaa hämmentävä seikka on runsas suomenkielisten vastineiden määrä. Perussanakirjaa tehdessä on pyritty tietoisesti kuvaamaan viittomakieli ilmaisuvoimaisena kielenä. Vastineiksi on valittu mahdollisimman paljon suomen kielen vastineita ja esimerkkilauseiksi laitettu monenlaisia lauseita. Ne eivät välttämättä kuvaa tyypillisintä käyttöä, vaan osa vastineista voi olla hyvinkin marginaalisia, vain tiettyihin tilanteisiin sopivia. Sanakirjan käyttäjän olisikin osattava analysoida artikkelista saatavaa tietoa – eikä pahitteeksi olisi ripaus intuitiota ja kokemusta siitä, missä konteksteissa mitäkin viittomaa yleensä käytetään.

Lisäksi Suvi hakee hakusanaa myös esimerkkilauseista. Esimerkkilauseita katsomalla voi löytää sellaisenkin viittomavastineen, josta ei ole omaa sanakirja-artikkelia, tai vaihtoehtoisen tavan viittoa sama merkitys tietyssä tilanteessa. Haun ”kävellä” viides hakutulos on hyvä esimerkki tästä. Opiskelijan olisi vain ymmärrettävä, että tällä viittomalla on lisämerkityksiä merkityksen ”kävellä” lisäksi.

Sopivan viittoman valitseminen voi olla vaikeaa

Tarkastellaanpa esimerkiksi Suvin artikkelien 451 ja 671 viittomia. Käytän tässä artikkelin 451 viittomasta glossia TÄYTYÄ (kuva 4)  ja artikkelin 671 viittomasta glossia PAKKO (kuva 1).

Viittoma TÄYTYÄ, Suvin artikkeli 451. Kuvakaappaus Suvi-sanakirjasta.

Olen havainnut, että toisen ja kolmannen vuoden viittomakielen tulkkiopiskelijat käyttävät paljon viittomaa PAKKO ilmaistessaan täytymistä. Oletan, että syynä tähän on, ettei näiden kahden viittoman merkitykset eroa silmiinpistävästi toisistaan suomenkielisten vastineiden perusteella.

TÄYTYÄ-viittoman neljä ensimmäistä vastinetta ovat: ’täytyä, täytyisi, pitää, pitäisi’ (kuva 4). PAKKO-viittoman neljä ensimmäistä vastinetta ovat: ”täytyä, pitää; pakko, on pakko” (kuva 1). Molemmissa siis ensimmäinen vastine on ”täytyä”. Kun opiskelija hakee Suvista suomen kielen sanalla ”täytyä”, hän saa hakutulokseksi nämä artikkelit, joissa molemmissa ensimmäinen vastine on ”täytyä”. Hän valitsee kenties sattumanvaraisesti jommankumman.

Viittomassa PAKKO kyllä näkyy vastine ”pakko”, mutta opiskelija ei välttämättä jaksa tai ehdi tutkia merkityksiä syvällisesti ja havaita, että tätä merkitystä ei ole viittomassa TÄYTYÄ. Hän ei kenties myöskään havaitse konditionaalia viittoman TÄYTYÄ vastineissa: täytyisi ja pitäisi.

Opiskelijoiden väitteistä tulee kovin vahvasti velvoittavia. Kun viittoman TÄYTYÄ ensimmäiseen esimerkkilauseeseen vaihtaa viittoman PAKKO, merkitys ’Minun täytyisi mennä kurssille’ vaihtuu merkitykseen ’Minun on pakko mennä kurssille’. Kolmannen esimerkkilauseen merkitys ’Minun pitää mennä katsomaan isoäitiä’ merkitys vaihtuu merkitykseen ’Minun on pakko mennä katsomaan isoäitiä.’  Jälkimmäiset lauseet eivät jätä vaihtoehtoja ja saavat jopa negatiivisen sävyn. Viittoman PAKKO sisältävät lauseet ovat paljon velvoittavampia kuin viittoman TÄYTYÄ sisältävät lauseet.

Eräs asia, joka auttaisi viittomakielen opiskelijoita, olisi Suvi-sanakirjan päivitys. PAKKO-viittoman ensimmäiseksi vastineeksi voisi laittaa suomen kielen sanan ”pakko”. Tämä ratkaisu toisi paremmin esiin näiden kahden viittoman merkityseron. Hienoa olisi toki saada erikseen suomi–viittomakieli-sanakirja. Jos uskaltaa haaveilla pidemmälle, olisi mahtavaa saada viittomakielen yksikielinen sanakirja, jossa viittomien merkitykset kuvattaisiin suomalaisella viittomakielellä, eikä merkityksiä tarvitsisi arvailla suomen kielen kautta. Toistaiseksi on kuitenkin pärjättävä päättelyketjuilla ja muistettava lähdekriittisyys. Kun tietää, miten Suvia kannattaa käyttää, sen ominaisuuksista saa enemmän irti.

Lähteet:

Savolainen, L., Leinonen, K., Koivula, P., Piisilä, A., Malm, A., Kuurojen liitto, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (1998). Suomalaisen viittomakielen perussanakirja. KL-Support.

Suvi – Suomen viittomakielten verkkosanakirja. (2003). Kuurojen Liitto. Haettu 12.11.2024 osoitteesta https://suvi.viittomat.net/.