Suomalainen mies ei osaa vaatia emotionaalisia oikeuksiaan. Eikä hän toisaalta puhukaan, että niitä huomioitaisiin. PISA -tutkimuksissa suomalaiset pojat ovat tippuneet pohjamutiin. Pojat pärjäävät tyttöjä huonommin lukutaidossa ja myös ongelmanratkaisua keskustellen arvioiduissa tehtävissä. Seurauksena on, että parikymppisenä tytöillä on 100 000 ja pojilla 10 000 sanaa. Mitä pojille on tapahtumassa? (Selander 2019.) Täytyy katsoa syvällisemmin poikien sielunmaisemaan.

Olen saanut seurata toimintaa, jossa reilut parikymppiset nuoret miehet ovat keskiössä. Jyväskylän Katulähetyksen Nuortentalo Katutasossa toimii nuorten miesten A-Men -ryhmä, joka on osa Humakin Miesten vuoro -hanketta. Ryhmässä nuorten miehet tekevät omannäköistä matkaa kokeillen erilaista taide- ja kulttuurilähtöistä toimintaa. Tavoite on, että toiminnalla edistetään nuorten miesten sosiaalisia taitoja, toimijuutta elämässään ja yhteiskunnassa sekä myös innostetaan omaehtoiseen taide- ja kulttuurisisältöjen tuottamiseen.

Joonas Berghällin dokumenttielokuvat ottavat kantaa ja nostavat keskusteluun miesten emotionaalisen yksinäisyyden. Ohjaaja Berghällin on vaikea arvioida, miten hän on saanut dokumenteissaan niin vahvasti miehet mukaan ja puhumaan. Elokuvissa puhumisessa ollaan aina jonkun tekemisen äärellä. Dokumenttia tehdessä ohjaajalla oli riittävästi aikaa kuunnella miehiä. Suomalaisen miehen kanssa keskustelua voi verrata savusaunan lämmitykseen: lämpeneminen kestää kauan, mutta siitä seuraa lämpimät löylyt. Berghäll kertoo dokumentin hienoimpien hetkien syntyneen, kun kysyjä ja vastaaja oivaltavat, että kukaan ei ole aikoihin kysynyt, miten voit tai mitä kuuluu? (Mt.)

Keskustelin A-Men toimintaryhmän ohjaajien Samuli Rinteen ja Teemu Tuomaisen kanssa, miten toiminta on heidän mielestään edistänyt Berghällin peräänkuuluttamaa tarvetta ja vastuuta antaa miehille mahdollisuuksia moninaiseen, avoimempaan ja vapaampaan ajatteluun. Teksti perustuu keskusteluun Rinteen ja Tuomaisen kanssa.

Mustemaalaustyöt ja tekijät. Kuvaaja: Samuli Rinne.

Kulttuurikäsityksen suppeus

A-Men toiminnan ohjaajat Rinne ja Tuomainen kertoivat, että ryhmän toiminnan tavoitteena on vapauttaa kulttuuriin ja sen tekemiseen liittyviä suppeita käsityksiä, ja antaa miehille mahdollisuuksia tuoda taide- ja kulttuurilähtöisellä toiminnalla esiin itsestään jotain uutta.

Ryhmäläiset eivät ole olleet kiinnostuneita ja innostuneita ns. perinteisistä kulttuuriharrastuksista kuten museoissa käymisestä. Yksi taidemuseokertakin on kokeiltu ja toiseen kertaan ei ole ilmennyt tarvetta. Ennen ryhmää miesten käsitys on lokeroinut kulttuurista lähinnä museoihin ja taidemaalausten katsomiseen. Ohjaajat viittaavat useiden Aku Ankka -sarjakuvan lukukokemuksesta saatuun mielikuvaan: Aku Ankassa on joku hahmo, joka on viisi tuntia museossa arvioimassa taidemaalauksen abstraktia olemusta. ”Jos mielleyhtymä kulttuurista ja museosta tulee Aku Ankasta, niin voi olla ei-kiinnostava kokemus lähteä elämyksiä edes tavoittelemaan”, sanoo Rinne osuvasti.

Kulttuuri-sana ja siihen liittyvä tekeminen ei aiheuta negaatioita, kun sen merkitys on avattu ryhmäläisille heti alussa. ”Silloin kuin itse pääsevät tekemään ja luovat itsestään uutta, niin ei ole mitään ongelmaa olla kulttuuriryhmässä,” pohtii Tuomainen. Negaatio liittyy ohjaajien mielestä myös pinttyneeseen ajatukseen kulttuurista snobien elitistinä hommana. Nämä nuoret ovat tottuneet enemmänkin olemaan sivussa, vaatimattomia ja ennemmin näkymättömissä kuin esillä.

Näkemisen ja kohtaamisen merkitys

Se miten nuoret miehet saatiin mukaan ryhmään, ja vielä kiinnittymään toimintaan kytkeytyy varmasti ohjaajien miehille ensi kohtaamisesta alkaen antamaan aikaan. He ovat kohdanneet jokaisen miehen henkilökohtaisesti, menneet luokse ja kysyneet kuulumisia, olleet aidosti kiinnostuneita. Miehet on tavoitettu mukaan esimerkiksi Nuortentalo Katutasolta ja Katulähetyksen Ruokapankkitoiminnasta.

Jokainen ryhmäkerta alkaa sillä, että jompikumpi ohjaajista ottaa vastaan miehet. ”Yleensä sanon, että kiva nähdä ja kuulumiset tulee kysyttyä melkein saman tien”, kertoo Tuomainen. Jokainen saa ryhmään tulleessaan henkilökohtaisen vastaanoton. Ohjaajat eivät korosta omaa rooliaan ryhmän liimana, vaan toimintaan sitoutumisen yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi he näkevät ryhmässä syntyneet ystävyyssuhteet ja hyväksyvän ilmapiirin. Ryhmä on miehille mahdollisuuksien alusta vuorovaikutukselle, tunteiden peilaamiselle ja kokemusten syntymiselle.

Tekemisen kautta

Viikoittain kokoontuvassa ryhmässä pyritään aina tekemään jotain toiminnallista. Ohjaajat ovat suunnitelleet toiminnan miesten toiveiden, osaamisen ja vahvuuksien pohjalta. Ohjaajat järjestävät toiminnan, valmistelevat kulloisenkin kerran, mutta osallistuvat tekemiseen vertaisina yhdessä ryhmäläisten kanssa. Soveltavien taide- ja kulttuurimenetelmien käyttäminen on mahdollistanut uusien asioiden kokeilemista ja taitojen oppimista. Tekemisen kautta itsensä ilmaiseminen on ollut miehille helpompaa.

Ohjaajat kertovat mustemaalauskokeilusta, mitä tehtiin toiminnan alkupuolella viime syksynä. Yksi ryhmäläinen oli joskus mustemaalannut ja ehdotti maalausta. Jokainen valitsi maalattavaksi itselleen tärkeän kuvan. Kuvissa oli esimerkiksi oma koira, sukulainen ja tärkeä bändi. Kuvien valintaan liittyi jokaisen oma tarina, mikä tuli eläväksi maalausprosessissa. Maalaaminen mahdollisti miehille kuvaan liittyvän tarinan merkitysten prosessointia. Keskusteleminen tehtiin ohjatusti ja puhe tuli myös luontaisesti tekemisen yhteydessä. Maalauksista tehtiin näyttely Katutasolle.

Viimeisempiä kokeiluja on ollut neulanreikäkuvaus: kameran valmistaminen, kuvaaminen ja kuvien kehittäminen. Kokeilu onnistui läänintaitelija Marko Hämäläisen avustuksella ja ohjaajana toimi valokuvaaja Rune Snellman. Ryhmän miehille ei ole luontaista ilmaista arkeaan ja siihen liittyviä tunteita kuvilla. Yksi miehistä oli pitkään miettinyt ottavansa kuvan sillalta, jonka kautta hän lähes päivittäin kulkee kouluun. Nyt kuvasta tuli totta. Moni oli kuvannut luontoa. Luontoa kuvattiin rauhoittavaksi paikaksi. Kuvia katseltiin yhdessä ryhmäläisten kanssa. Ohjaajat olivat yllättyneitä, miten paljon miehet puhuivat kuvista. ”En odottanut puheentuottoa niin paljon kuin sitä tuli.”, hämmästelee Tuomainen ja Rinne vahvistaa, että heidän rooliksi jäi kuunteleminen.

Neulanreikävalokuvauksen työ. Talvinen Tourujoki.

Haluttu kulttuuriryhmä

Ryhmäläisistä iso osa käy mielellään Katutasolla ja ryhmään kuulumisen myötä entistä tiiviimmin. A-Men porukasta on heimoutunut Katutason kulttuuriryhmä, joka ei ole mikään kummajainen, vaan antaa mahdollisuuksia miehille vapaampaa ja moninaisempaan ajatteluun yhdessä tekemisen kautta. Esimerkiksi miehet voivat tuunata vaatteita tai laittaa ruokaa yhdessä.

Kulttuuriryhmässä on ollut elämänmuutosten myötä pientä vaihtuvuutta, mutta ryhmään on riittänyt kiinnostuneita nuoria miehiä. Nuortentalo Katutasolla tehdään nuorten näköistä toimintaa ja A-Men -ryhmän toiminnankin takana on nuorten päätös.

Toiminta on vastannut tavoitteisiin, sillä ryhmäläisten sosiaalisissa taidoissa on tapahtunut edistystä. Miehet kuuntelevat toisiaan, sinnikkäästi kokeilevat hankalia ja jopa vastenmielisenä pitämiään asioita ja ottavat vastuuta tekemisestään myöntämällä myös virheitään. Kokeilut ovat innostaneet maalaamaan ja valokuvaamaan lisää eli ovat aktivoineet omaehtoiseen taidesisältöjen tuottamiseen. Toiminta on koettu hyödyllisenä. Ryhmässä oleville miehillä on halua jatkaa toiminnassa, kun ryhmä todennäköisesti syksyllä jatkuu. Ryhmään otetaan mukaan uusia jäseniä.

Keskustelun lopussa vinkkaan Samulille ja Teemulle Miehiä ja poikia -dokumenttielokuvasta. Elokuvia on porukalla katsottukin kuten Tuntematon sotilas. Tuntematon sotilaassa on toisenlaista kuvausta suomalaisen miehen voimista, sisusta ja uskollisuudesta. Tuntemattoman sotilaan tarina on kiistatta osa jokaisen suomalaisen perimää ja sotahistoria antaa osaksi merkityksiä suomalaisen miehen emotionaaliseen yksinäisyyteen.

Lähteet

Rinne, Samuli ja Tuomainen, Teemu. Rinteen ja Tuomaisen haastattelu 9.4.2019. Haastattelija Marjo Kolehmainen. Jyväskylä.

Selander, Mira 2019. Miehiä ja poikia dokumentin ohjaaja Joonas Berghäll: Nyt uskallan puhua epäkohdista. Yle Areena, 1.4.2019. Nosto -sarjan osa. Haastateltavana Miehiä ja poikia elokuvan ohjaaja Joonas Berghäll. Kuunneltavissa Yle Areenassa. Viitattu 24.4.2019, https://areena.yle.fi/1-50089283