Odense huumeita käyttäneen ihmisen silmin | Harticle

Joukko Socnet98-osallistujia tutustui Johnnyn kanssa Tanskan Odenseen. Valokuva: stigalenas

Osana Socnet98-verkoston kansainvälisiä yliopistoviikkoja pääsimme tutustumaan Tanskan Odenseen tavanomaisesta turistikierroksesta poikkeavalla tavalla. Oppaanamme toimi Johnny, aiemmin huumeita käyttänyt ihminen, joka odotti meitä Odensen keskustassa Tuomiokirkon edessä. Mukanamme olleet paikalliset opiskelijat tulkkasivat hänen tanskankielisen tarinansa meille englanniksi.

Johnny oli pukeutunut mustiin ulkoiluvaatteisiin. Hänellä oli päässään miesten hattu, aurinkolasit ja kädessään sateenvarjo, johon hän nojaili pitäessään taukoa puheessaan.

Johnny osoitti sateenvarjollaan sivukadulle, joka oli ollut yksi monista paikoista, mistä oli voinut ostaa huumeita. Tilanne oli outo. Aivan kuin olisimme kuunnelleet tuote-esittelyä ja saaneet juuri piinkovan vinkin hyvästä tarjouksesta. Opiskelijat kuuntelivat intensiivisesti Johnnyn kertomusta. Enempiä ilmoittamatta hän lähti kävelemään eteenpäin punaisilla tiilillä päällystettyä katua.

Odensen taivaalta satoi vettä ja me olimme mukana kierroksella, jolla ei esitelty perinteisiä nähtävyyksiä – sen sijaan kuuntelimme kertomusta hasiksen, amfetamiinin, LSD:n, heroiinin ja kokaiinin täyttämästä maailmasta, jossa elämän arvoa mitattiin tripin onnistumisella.

Pysähdyimme patinoituneen patsaan äärelle. Kuningas Kristian IX tarkkaili hevosen selästä pronssisilla silmillään kohti Odensen rautatieasemaa. Sade kasteli meidän tilanteeseen sopeutumattomia vaatteitamme.

Johnnyn sateenvarjo nousee osoittamaan yhtä hänen elämänsä suurta tragediaa. Etäällä kasvavien pensaiden seassa on Johnnyn ystävän kuolinpaikka. Taustalla oli yliannostus, erään tarinan päätös.

Odense ja toinen todellisuus

Matkamme jatkui rautatieaseman ohi raiteet alittavaan tunneliin. Ihmiset valuivat betonisen tunnelin lävitse jatkuvana virtana. Johnny yritti saada äänensä kuulumaan akustisesti kaaottisessa tilassa.

Tämä ei ollut Odensen normaalin turistikierroksen pysähdyspiste. Vasemmalla näkyi polkupyörien päiväkoti, jossa tuhannet pyörät olivat suojassa varkailta sillä aikaa, kun niiden käyttäjät työskentelivät Kööpenhaminassa luomassa materialistista paratiisia.

Oikealla puolella oli yleinen käymälä, jonka sisältä loisti keltainen kajo. WC oli toiminut monien yliannosten näyttämönä. Kalman ja urean hajut sekoittuivat toisiinsa. Välittäjien huumekätkö oli sijainnut raiteiden kolme ja neljä välisen pylvään takana.

Sateinen Odense. Valokuva: Alexander Farnsworth

Seuraavaksi seisoimme Odensen sataman reunalla. Uusien, trendikkäiden kerrostalojen parvekkeet törröttivät meitä kohden. Johnny kertoo seikkailustaan Etelä- ja Väli-Amerikassa sekä kiinnijäämisestään huumeiden salakuljettajana. Käsittelykykyni ei kyennyt hahmottamaan kaikkea kurjuutta.

Tuijotin Johnnya ja takana näkyvää maauimalaa värikkäine koppeineen. Sinivalkoraitaiset seinät toivat mieleen sisustusohjelma Strömsön. Kylmä viima hidasti kykyäni ajatella selkeästi.

Odense ei näyttänyt enää samalta. Johnnyn tarina maalasi erilaisen kuvan H. C. Andersenin syntymäkaupungista.

Alas norsunluutornista

Kansainvälisten viikkojen parhainta antia ovat erilaiset tutustumiskäynnit, kohtaamiset ja aidot ihmiset. Johnnyn vetämä kaupunkikierros oli yksi Socnet98-viikon pysäyttävimmistä hetkistä. Jouduimme laskeutumaan alas akateemisesta norsunluutornistamme ja kohtaamaan todellisuuden, jossa ei osallistuta hilpeille kansainvälisille viikoille.

Omassa elämässä helposti unohtaa sen todellisuuden, jota yritämme ehkäistä tai parantaa. Teoreettiset luennot tai nokkelat työpajat maistuvat tämän jälkeen epäaidoilta. Toivon, että en unohda näkemääni ja kuulemaani.

Illalla hotellilla palaan ajatuksissani Johnnyn tarinaan. Hän on ollut reilu vuoden kuivilla. Hänen elämänsä ja kokemuksensa ovat nyt osa myytävää matkailutuotetta. Onko se sosiaalipornoa, joka ruokkii pohjatonta uteliaisuuttamme? Vai onko se entiselle huumeiden käyttäjälle mahdollisuus kertoa oma tarinansa?

Johnnylle maksetaan kierroksesta. Hän on osa yhteiskuntaa, veronmaksajana ja lastensa isänä, joita hän ei tosin ole nähnyt useampaan vuoteen.

Johnny on nyt kuivilla ja se toivottavasti kestää. Meille osallistujille tämä oli tärkeä muistutus maailmasta, jonka asukkaat elävät varjoissa. Ja kun kysymme itseltämme yön pimeydessä, aamuyön tunteina, että onko millään mitään merkitystä, niin vastaus on kyllä.

 

Teksti: Kari Keuru, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Julkaisusarja: Humak harticle, yleistajuinen
Julkaisupäivä: 23.5.2024
Julkaisija: Humanistinen ammattikorkeakoulu