Eläimellisiä tulevaisuuksia muovaamassa 

Monilajinen taidetyöskentely haastaa ihmiskeskeisen ajattelun ja korostaa lajien välistä vastavuoroisuutta, jossa myös eläimet toimivat luovina kumppaneina. Taiteen menetelmät auttavat sekä ihmisiä että muita eläimiä laajentamaan mahdollisuuksien tajua, havainnointikykyä ja vuorovaikutusta. Tällainen yhteinen luova toiminta avaa uusia tapoja elää kestävästi ja ymmärtää paikkaamme osana elollisten verkostoa.

Ihmislajin suhteet muiden lajien kirjoon ovat vaihdelleet yhteisen historiamme kuluessa. Viime vuosikymmenten aikana on alettu enenevissä määrin epäillä, onko ihmisen asema lajien joukossa sittenkään niin erityinen. Modernina aikana kehittyneet toimintatavat eivät ole johtaneet lajien kukoistukseen, joten näkökulmanmuutos on tarpeen. Tutkija Donna Haraway kirjoittaakin siitä, miten muut lajit vaikuttavat ihmiseen aivan yhtä vahvasti kuin ihminen niihin. Harawayn käyttämä kumppanilaji-käsite ei viittaa vain kesytettyihin lajeihin, vaan kaikkeen maailmassa, sillä mikään laji ei ole riippumaton muista. 

Monilajisessa taidetyöskentelyssä erilaisten eläin- ja kasvilajien edustajat kutsutaan mukaan tasavertaisiksi toimijoiksi ihmisen rinnalle. Luonnon ja eläinten kuvaamisella ja käyttämisellä taiteen materiaaleina on pitkät perinteet, mutta aitoon yhteistyöhön perustuva taide on alkanut yleistyä vasta 2000-luvulla. Ihmisen aseman kyseenalaistaminen ja ekokriisi ovat herättäneet kiinnostusta siihen, mitä kaikkea ihmiset voivatkaan oppia luovassa yhteistyössä eri lajien kanssa juuri nyt, tässä monien intressien ymmärrystä vaativassa ajassamme. 

Monilajinen taide linkittyy kulttuurihyvinvoinnin ja sosiaalisen taiteen käytäntöihin, tavoitteenaan kutsua mukaan entistä moninaisempia osallistujaryhmiä. Monilajisen taidetoiminnan tavoitteena on tuoda ihmisiä ja muita eläimiä luovaan vuorovaikutukseen keskenään ja pysähtyä tutkimaan maailmaa yhdessä. Kyseessä voi olla kurssi tietystä teemasta tai taiteellinen projekti, johon osallistujat tuottavat sisältöä. Päämääränä ei välttämättä ole taideteoksen valmistaminen, vaan taiteen menetelmiä saatetaan käyttää muihin tarkoituksiin, esimerkiksi omien kokemusten pohtimiseen tai luovuuden herättelyyn. Kun ihmiset ja muut lajit työskentelevät luovasti yhdessä, kaikki osallistujat oppivat ottamaan toisiaan huomioon ja löytämään vaihtoehtoisia toimintatapoja. 

Luova toiminta kasvattaa mahdollisuuden tajua 

Kyky luovaan ajatteluun on taito, jota voi kehittää. Se ei siis ole yksilön synnynnäinen ominaisuus, vaikka niin joskus ajatellaankin. Itsensä kokeminen luovaksi tuo iloa ja onnistumisen kokemuksia. Luovuuteen liittyy myös flow-kokemus, joka syntyy, kun käsillä oleva tehtävä on juuri sopiva yksilön kykyihin nähden: tarpeeksi haastava, mutta ei lannistavan vaikea. Flown kokemus on tutkimusten mukaan todennäköisesti mahdollista myös muille kuin ihmiseläimille. Kaikenlajiset eläimet voivat hyvin saadessaan tutkia asioita ja kokea onnistumisia. Nykytiedon valossa sekä ihmisen että muiden lajien hyvinvointi kasvaa luovan ongelmanratkaisukyvyn harjoittamisen myötä.

Mahdollisen taju tarkoittaa sitä, ettei ympäröiviä asiantiloja oteta annettuina, vaan osataan nähdä myös vaihtoehtoja. Kirjallisuuden professori Hanna Meretoja nostaa käsitteen esiin professoriluennossaan, joka käsittelee kirjallisuuden vaikutusta ihmisten mahdollisen tajun kehittymiseen. Käsite on erittäin hyödyllinen monilajisessa työskentelyssä, sillä luova toiminta laajentaa myös muiden lajien mahdollisen tajua. Luova työskentely ja itsensä hahmottaminen aktiivisena toimijana saattaa vaikuttaa suuresti esimerkiksi hevosen kokemukseen omasta elämästään, vaikka taide ilmiönä onkin luultavasti merkityksellinen vain ihmisille. Hevosen tai koiran näkökulmasta monilajinen taidetoiminta onkin todennäköisesti leikkiä – joka tapauksessa jotain muuta kuin työtä, jossa eläimeltä odotetaan pääasiassa kuuliaisuutta ihmisen pyynnöille.

Taiteen keinot ruokkivat luovaa ajattelua 

Monilajinen taidetyöskentely tarjoaa välineitä paitsi oman luovuuden ja mahdollisuuksien tajun kehittämiseen, myös syvempään ymmärrykseen ihmisen ja muiden lajien välisistä yhteenkietoutumista. Monilajinen taidetoiminta muistuttaa, että luovuus, leikki ja yhdessä oppiminen kuuluvat kaikille lajeille – ja että näissä kohtaamisissa syntyy jotain, mitä mikään laji ei voi luoda yksin. Tässä toteutuu Harawayn ajatus kumppanilajeista: muut lajit vaikuttavat ihmiseen yhtä lailla kuin ihminen niihin, ja juuri tässä vastavuoroisuudessa piilee mahdollisuus uudenlaiseen ymmärrykseen ja toimintaan.

Kymmenen minuuttia läsnäoloa ihmisten, hevosten ja koirien kesken. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta juuri tässä harjoituksessa tiivistyy monilajisen taiteen voima. Osallistujat pysähtyvät havainnoimaan: mitä hevonen kuuntelee? Mitä koira haistelee? Osallistujia pyydetään suuntaamaan huomionsa itseään kiinnostaviin seikkoihin. Ainoa rajoitus on, että ihmiset eivät voi puhua keskenään, sillä puhe vie liikaa huomiota muilta aisteilta. Tässä harjoituksessa ovat läsnä monilajisen taiteellisen työskentelyn keskeiset ominaispiirteet, jotka vahvistavat sekä luovaa ajattelua että lajien välistä ymmärrystä:

1. Vuorovaikutus

Taide tapahtuu aina vuorovaikutuksessa, joka voi olla myös ajasta ja paikasta riippumatonta. Aikaan sitomattomassa vuorovaikutuksessa voivat olla teoksen tekijä ja kokija, nykyhetki ja kulttuurinen perinne, taiteenalan sisäiset toimijat ja keskustelut. Monilajista taidetta tehdessä vuorovaikutus tapahtuu myös hetkessä. Hevonen vastaa ihmisen liikkeeseen, ihminen havaitsee hevosen kiinnostuksen kohteen. Kukaan ei ole pelkkä tarkastelun kohde, vaan kaikki osallistujat ovat aktiivisia toimijoita. Hiljaisuusharjoituksessa vuorovaikutus syntyy ilman sanoja: katseista, asennoista, liikkeistä, yhteisestä tilassa olemisesta.

2. Läsnäolo

Sekä taiteen tekeminen että kokeminen vaativat pysähtymistä teoksen äärelle. Taideteos houkuttelee pysähtymään väreillään, muodoillaan, liikkeillään, erikoisilla äänillään. Se vaatii keskittymistä ja läsnäoloa syntyäkseen. Läsnäolon ei tarvitse olla vain hiljaista mietiskelyä, vaan monenlainen tekeminen vaatii energistä tilaa. Hiljaisuusharjoituksissa voidaan esimerkiksi pysähtyä havainnoimaan hevosen tai koiran liikkeitä pitkään, ilman tavoitetta kontrolloida tai ohjata niitä. Tällainen yksinkertainen läsnäoloharjoitus luo pohjan syvemmälle yhteistyölle ja auttaa kaikkia osallistujia löytämään keskittyneen tilan.

3. (Toisin)havainnointi

On yleistä olettaa tietävänsä millaisia arkiset asiat ovat, mutta kun todella katsoo, kuuntelee ja tunnustelee, voi huomata, että oletukset eivät pidäkään paikkaansa. Hevonen ei olekaan passiivinen odottaja vaan aktiivinen tutkija. Koira ei seuraa vain ihmisen aloitteita vaan tekee omia valintoja. Taide houkuttelee katsomaan totuttuja asioita uudella tavalla. Monilajisessa työskentelyssä tämä tarkoittaa myös muiden lajien toimijuuden havaitsemista. Hiljaisuusharjoituksessa voi huomata, kuinka paljon tapahtuu ilman sanoja, kuinka rikkaat aistit ovat, ja miten muunlajiset eläimet havaitsevat maailmaa eri tavoin kuin ihmiset.

4. Mielikuvittelu ja mahdollisuuden tajun laajentaminen

Taiteessa uudenlaisten ilmaisutapojen löytämistä pidetään arvokkaana sinänsä. Myös arkiluovuus on juuri tätä, vanhojen ongelmien katsomista uudesta näkökulmasta, jolloin niihin on mahdollista löytää uusia ratkaisuja. Hiljaisuusharjoituksen jälkeen voidaan esimerkiksi pyytää osallistujia kuvittelemaan, miltä maailma näyttää koiran silmin tai tuntuu hevosen kavioilla. Mitä koira saattoi haistaa tuulessa? Tällaiset kysymykset avaavat mielikuvitusta ja laajentavat käsitystä siitä, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Kun osallistujat alkavat hahmottamaan maailmaa useammasta näkökulmasta, heidän mahdollisuuksien tajunsa laajenee. Varsinkin monilla hevosilla mahdollisen taju on heikentynyt, jos elämä on hyvin ihmisjohtoista. Kun hevonen saa tutkia ympäristöään omaehtoisesti ja tehdä valintoja, hänen käsityksensä omista mahdollisuuksistaan kasvaa.

5. Toisin tekeminen

Taiteessa kaikenlaista uuden ilmaisun kokeilemista pidetään arvokkaana. Uuden ei tarvitse olla uutta maailmanlaajuisesti, vaan tekijänsä ajatusmaailman uudistuminen on jo tärkeä saavutus. Monilajisessa taiteessa kokeileminen tarkoittaa myös kontrollista luopumista. Mitä tapahtuu, kun hevosen annetaan valita? Ihmisillä on usein vahvat käsitykset siitä, miten eri eläinlajien kanssa ollaan – esimerkiksi hevosella ratsastetaan ja koiran kanssa käydään lenkillä. Hiljaisuusharjoituksen jälkeen voidaan jatkaa kokeilulla, jossa hevoselle tai koiralle tarjotaan erilaisia materiaaleja tai esineitä, joita se saa tutkia ja valita vapaasti. Ihminen seuraa ja vastaa eläimen aloitteisiin sen sijaan, että antaisi ohjeita. Tämä yksinkertainen roolien vaihdos on monelle osallistujalle mullistava kokemus. Se pakottaa meidät kysymään: kuka päättää? Kenen aloitetta seuraamme? Monipuolistamalla eläimille tarjoamiamme tekemisen mahdollisuuksia tarjoamme heille entistä paremmat eväät nauttia elämästään ihmisjohtoisessa maailmassa – ja samalla opimme itse toisin tekemisen taitoa.

Nämä viisi taiteen ominaispiirrettä kietoutuvat toisiinsa jokaisessa monilajisessa harjoituksessa. Ne tarjoavat konkreettisia työkaluja lajien välisen ymmärryksen ja luovan ajattelun vahvistamiseen.

Uusia maailmassa olemisen tapoja etsimässä 

Monilajista taidetoimintaa voi järjestää monenlaisissa ympäristöissä ja eri lajiryhmien kanssa. Aloittaminen ei vaadi suuria ponnistuksia, mutta se vaatii rohkeutta luopua kontrollista. Keskeisin kysymys kuuluu: oletko valmis luomaan tilanteita, joissa et yksin päätä, mitä tapahtuu? Mitä jos hevonen kieltäytyy? Mitä jos koira valitsee toisin kuin suunnittelit? Kun annamme tilaa todelliselle vuorovaikutukselle, syntyy jotain ainutlaatuista: hetkiä, joissa luovuus, läsnäolo ja mahdollisuuksien taju kasvavat yli lajirajojen.

Kun ihminen oppii näkemään muut lajit tasavertaisina kumppaneina, hänelle avautuu moninaisia mahdollisuuksia olla maailmassa. Tämä on tärkeää juuri nyt, kun etsinnässä on uudenlaisia tapoja elää kestävämmin ja ymmärtää ihmisen paikkaa osana suurempaa elollisten verkostoa. Ekokriisin aikakaudella ei tarvita lisää ihmiskeskeisiä ratkaisuja. Niiden sijaan tarvitaan tapoja kuunnella, jakaa tilaa ja tunnustaa, että ihminen on vain yksi laji muiden joukossa. Monilajinen taidetoiminta ei tarjoa valmiita toimintasuunnitelmia maailman muuttamiseen, mutta se avaa mahdollisuuden harjoitella eläimellisten tulevaisuuksien muovaamista yhdessä.

Kirjoittaja:

Oona Tikkaoja

Lähteet:

Birke, L., & Thompson, K. (2018). (Un)stable relations: Horses, humans and social agency. Routledge. 

Csikszentmihalyi, M. (2005). Flow: Elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu (R. Hellsten, suom.). Rasalas. 

Hakala, O. (2022). Kuvataiteen eläineettisiä kysymyksiä: Yrityksiä ottaa eläin huomioon taiteellisessa työssä. Teoksessa R. Niemelä & T. Salmia (toim.), Yhteenkietoutumia. Tahiti – Taidehistoria tieteenä, 13(3). Taidehistorian Seura. 

Haraway, D. (2008) When Species Meet. University of Minnetota Press. 

Meretoja, H. (2016). Kirjallisuus ja mahdollisuuden taju. AVAIN – Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, 4/2016. 

Montag, C., & Davis, K. L. (2020). Animal emotions: How they drive human behavior. Brainstorm Books. 

Noë, A. (2019). Omituisia työkaluja. Taide ja ihmisluonto. Niin & Näin. 

Ritter, S. M., Gu, X., Crijns, M., & Biekens, P. (2020). Fostering students’ creative thinking skills by means of a one-year creativity training program. PLOS ONE, 15(3), e0229773.

Špinka, M., & Wemelsfelder, F. (2011). Environmental challenge and animal agency. Teoksessa M. C. Appleby, J. A. Mench, I. A. S. Olsson, & B. O. Hughes (toim.), Animal welfare (2. painos, s. 27–43). CABI.

Vepsä, S. (2022). Minä olen moneus. Mikrobiaalisia kohtaamisia nykytaiteen prosesseissa. Tahiti – Taidehistoria tieteenä, 3/2022.