“Ihanaa kun täällä voi jutella näistä aikuisten asioista” – kehkeytyvän aikuisuuden merkitys ja Osallisix-toiminta

Nuoruus on pidentynyt (vrt. esim. Ketokivi, 2004) ja se sisältää erilaisia vaiheita. Tässä blogissa keskitymme kehkeytyvän aikuisuuden käsitteeseen ja siihen liittyviin havaintoihimme Pohjois-Savossa toteutettavassa Yhdessä osallisiksi -ryhmähankkeen Osallisix-ryhmätoiminnassa.

Kehkeytyvä aikuisuus on itsessään tärkeä ja erityinen elämänvaihe, jolloin nuorille aikuisille asetetaan paljon paineita ja vaatimuksia. Siksi tähän vaiheeseen on tärkeää kiinnittää enemmän huomiota.

Mitä on kehkeytyvä aikuisuus?

Kehkeytyvän aikuisuuden (emergent adulthood) käsitteen lanseerasi alun perin Jeffrey Arnett (2004) kuvaamaan teini-iän ja aikuisuuden väliin sijoittuvaa elämänvaihetta. Suomalaisessa tutkimuksessa tästä on käytetty termejä orastava aikuisuus (esim. Juvonen, 2015) ja kehkeytyvä aikuisuus (esim. Käyhkö & Armila, 2022). Kehkeytyvään aikuisuuteen liittyy Arnettin (2004, s. 8) mukaan viisi keskeistä piirrettä; 1) identiteetin tutkiskelu, 2) elämänvaiheen epävakaisuus, 3) itseen keskittynyt orientaatio, 4) tunne elämästä välivaiheena sekä 5) elämän kokeminen mahdollisuuksia täynnä olevaksi.

Käsitettä on myös kritisoitu. Esimerkiksi rakenteellisten tekijöiden osuutta ei juurikaan huomioida, vaikka tiedetään, että esimerkiksi nuoren sosioekonomisella taustalla on merkitystä siihen, miten hän kehkeytyvää aikuisuutta kokee (Molgat, 2007; Aaltonen & Kuusela, 2023). Kehkeytyvä aikuisuus ymmärretään herkästi myös osaksi toisiaan seuraavien elämänvaiheiden ketjua, joka etenee kaikilla samalla lailla (Juvonen, 2015). Terminä se antaa ymmärtää, että aikuisuus on ikään kuin kehityksen loppuhuipennus, mikä jättää varjoon nuoruuden arvokkaana elämänvaiheena sinänsä. Kehkeytyvä aikuisuus on kuitenkin osuva käsite kuvaamaan nuorten aikuisten elämänvaihetta, jossa oma tulevaisuus rakentuu vuorovaikutuksessa rakenteiden ja ihmissuhteiden kanssa.

Osallisix – ryhmä nuotioretkellä Kuopiossa Puijonnokalla. Kuva: Nina-Elise Koivumäki.

Havaintoja kehkeytyvästä aikuisuudesta Pohjois-Savossa

Identiteetin tutkiskelu ja erilaisten elämään liittyvien mahdollisuuksien pohdiskelu on keskeinen piirre kehkeytyvän aikuisuuden vaiheessa (Arnett, 2004). Tämä on näyttäytynyt Osallisix-ryhmissämme erityisesti arvojen pohdintana, sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin tutkiskeluna sekä arjen valintojen ja tekojen puntarointina.

Identiteetin rakentamiseen on tuonut peilauspintaa nimenomaan vertaisten kokemukset täysi-ikäisenä olemisesta; nuoret ovat painottaneet, että yli 18-vuotiaille suunnattu toiminta on merkityksellistä juuri siksi, että paikalla ei ole alaikäisiä eikä toisaalta myöskään keski-ikäisiä, vakiintuneemman elämänvaiheen saavuttaneita osallistujia. Ryhmissä nuorten erilaiset taustat ja sosioekonomiset asemat ovat tuoneet rikkautta ja syvyyttä identiteettipohdintoihin: työttömänä olevat nuoret ja opiskelijaelämää viettävät nuoret ovat voineet yhteisissä keskusteluissa avata erilaisia näkökulmia toisilleen ja siten tukea toistensa minä- ja maailmankuvien kehittymistä. Näissä kohtaamisissa mahdollistuu dialogisuus, jolloin toisen maailma tulee enemmän jaettavaksi.

Elämänvaiheen epävakaisuus sekä tunne tietynlaisessa välivaiheessa elämisestä on näyttäytynyt Osallisix-ryhmissä kipuiluna ja epävarmuutena omasta toimeentulosta tai seuraavan kuukauden suunnitelmista. Omaa elämänvaihetta teini-iän ja aikuisuuden välillä leimaa “ensikertalaisuus”; muutetaan ensimmäiseen omaan kotiin, aloitetaan ensimmäinen vakava parisuhde tai maksetaan puhelinlasku ensimmäistä kertaa itse. Kohtaamamme nuoret aikuiset ovat kuitenkin vahvasti identifioituneet nimenomaan aikuisiksi. Heidän pohdinnoistaan nousee esiin kokemus omasta täysivaltaisesta toimijuudesta, jota me hankkeen työntekijöinä olemme pyrkineet tukemaan toimimalla aikuisina kanssakulkijoina ja peileinä.

Arnettin (2004) esiin nostama vahvasti itseen keskittynyt orientaatio ei omissa havainnoissamme näyttäydy pohjoissavolaisten nuorten aikuisten puheessa kovinkaan vahvasti. Toki he pohtivat identiteettiään ja omaa hyvinvointiaan, mutta enemmän ryhmätoiminnassamme nousee esiin yhteyteen orientoituminen. Nuoret aikuiset tulevat toimintaamme sosiaalisen kanssakäymisen takia. He ovat kiinnostuneita kehittämään sosiaalisia taitojaan sekä pohtivat paikkaansa ja toimintaansa omassa sosiaalisessa verkostossaan; millainen ystävä, puoliso tai työkaveri olen. Nuoret aikuiset nostavat keskusteluissa esiin kaipuuta yhteisöllisyyteen ja keinoja, joilla sitä voisi vahvistaa. Olemme hankkeen työntekijöinä tukeneet nuoria toteuttamaan suunnitelmiaan ja kannustaneet sisäänpäinkääntyneisyydestä kohti yhteisösuuntautunutta toimintaa.

Kehkeytyvää aikuisuutta kuvaa elämän kokeminen mahdollisuuksia täynnä olevaksi. Useimpien nuorten aikuisten kohdalla tämä varmasti pitää paikkansa. Osallisix- toimintaan on kuitenkin osallistunut työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria aikuisia, joille tulevaisuus on näyttäytynyt enemmänkin sumeana ja suurena kysymysmerkkinä. “Ei mitään hajua” on ollut varsin tyypillinen vastaus, kun olemme kuulostelleet tulevaisuuden haaveita. Osa kohtaamistamme nuorista aikuisista elää päivä kerrallaan, eikä tulevaisuuden suunnitelmia uskalleta tehdä, jos taustalla on paljon pettymyksiä (vrt. esim. Happonen & Kiilakoski, 2024; Sirviö, 2024). Voikin sanoa, että osalle nuorista kehkeytymistilassa oleminen ei välttämättä ole ihanaa unelmoinnin aikaa, vaan stressaavaa selviytymiskamppailua. Näiden nuorten kanssa on erityisen tärkeää pysähtyä rakentamaan uskoa omaan itseen, läheisten tukeen ja tulevaisuuteen.

Huokoisen yhdessäolon tarve

Olemme tässä artikkelissa peilanneet Arnettin (2004) mainitsemia kehkeytyvän aikuisuuden piirteitä Osallisix-ryhmätoiminnassa tekemiimme havaintoihin ja osallistujilta saatuun palautteeseen. Olemme tuoneet esiin myös joitakin käsitteeseen liittyviä kriittisiä huomioita.

Osallisix-ryhmätoiminnassa on tietoisesti korostettu mahdollisuutta nuorten aikuisten huokoiselle yhdessäololle sekä sille, että on annettu tilaa yhteyden luomiseen. Ohjaajuus toiminnassamme merkitsee erityisesti pohdiskelukumppanuutta. Jokaisen osallistujan läsnäolo ja kohtaaminen on arvokasta ja merkittävää. Osallistua voi omana itsenään, juuri sellaisena kuin oma elämänvaihe ja voimavarat mahdollistavat.

Kehkeytyvä aikuisuus ei näyttäydy odotustilana, vaan on itseisarvoista. Kehkeytyvä aikuisuus edellyttää mahdollisuutta huokoiselle yhdessäololle, mikä tukee nuoren osallisuutta ja hyvinvointia. Huokoinen yhdessäolo vertaisten kanssa toimii vastapainona vaatimuksia, paineita ja suorittamista painottavassa ajassamme. Osallisix-ryhmissä ei tarvitse suorittaa. Yhdessäolo ja vertaisuus ovat arvokkaita sinänsä – elämänvaiheessa, jossa ei olla enää nuoria eikä ihan vielä aikuisia.

Lisätietoja kirjoittajista:

Erja Anttonen työskentelee kehittäjälehtorina ja Nina-Elise Koivumäki asiantuntijana Mieliteko 2.0 -ohjelman Yhdessä osallisiksi -ryhmähankkeen Osallisix-toiminnassa. Hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionin sosiaalirahastosta.

Lue lisää:

https://www.mielitekomedia.fi/fi/yhdessa-osallisiksi-mieliteko-2.0
https://www.humak.fi/osallisix/

Lähteet:

Aaltonen, S. & Kuusela, P. (2023). Nuorten siirtymät työelämään kehkeytyvässä aikuisuudessa. Työn Tuuli 1/2023, 23–28. https://www.henry.fi/media/ajankohtaista/tyon-tuuli/tyontuuli_012023.pdf#page=23

Arnett, J. J. (2004). Emerging adulthood: The winding road from the late teens through the twenties. Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/acprof:oso/9780199929382.001.0001

Happonen, K. & Kiilakoski, T. (2025). Tilasto-osio. Tulevaisuususko. Teoksessa K. Happonen & T. Kiilakoski (Toim.), Nuoruuden kolme vuosikymmentä. Nuorisobarometri 2024 (ss. 81–85). Valtion nuorisoneuvosto. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2025/03/nuorisobarometri-2024.pdf

Juvonen, T. (2015). Sosiaalisesti kontrolloitu, hauraasti autonominen. Nuorten toimijuuden rakentuminen etsivässä työssä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 165. https://doi.org/10.57049/nts.294

Ketokivi, K. (2004). Pidentynyt nuoruus ja perheen perustaminen: individualistisen elämänorientaation jäljillä. Sosiologia, 41(2). https://journal.fi/sosiologia/article/view/123530

Käyhkö, M., & Armila, P. (2022). “Tasasen paskaa kuuluu”: Elämänongelmien kirjoa kehkeytyvässä aikuisuudessa. Aikuiskasvatus, 42(4), 270–285. https://doi.org/10.33336/aik.122114

Molgat, M. (2007). Do Transitions and Social Structures Matter? How ‘Emerging Adults’ Define Themselves as Adults. Journal of Youth Studies 10 (5), 495–516. https://psycnet.apa.org/doi/10.1080/13676260701580769

Pölkki, P., Hämäläinen, J. & Vornanen, R. (2018). Nuorten tulevaisuusorientaation tukeminen epävarmuuksien aikana. Teoksessa J. Lammintakanen & S. Laulainen (Toim.), Kohti vaikuttavaa päätöksentekoa ja johtamista hyvinvointipalveluissa. (ss. 161–187). Itä-Suomen yliopisto.

https://erepo.uef.fi/server/api/core/bitstreams/572d1364-f560-496e-bbaa-a68113562456/content

Sirviö, L. 2024. Sijoitettuna olleiden nuorten tulevaisuudenusko – näkökulmana Paulo Freiren toivon pedagogiikka. [Pro Gradu, Itä-Suomen yliopisto]. eRepo. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20241860