Kenen kaupunki? Yliturismista ja katoavasta yhteisöllisyydestä

Kun kaupunkisi täyttyy turisteista festivaalikauden tai turismisesongin aikana, mikä muuttuu? Entä kuka päättää, millainen kotipaikkakuntasi saa olla?

Eurooppalaiset kaupungit ja kyläyhteisöt elävät kaksiteräisen miekan kanssa. Kulttuuritapahtumat ja matkailu tuovat elinvoimaa ja näkyvyyttä, mutta samalla ne voivat muuttaa kaupunkeja tavoilla, joita paikalliset asukkaat eivät ole toivoneet tai suunnitelleet. Tämä jännite talouskasvun ja yhteisöllisyyden välillä on kasvanut entisestään viime vuosina.

Kun paikat muuttuvat kulisseiksi

Ilmiö on tuttu monesta Euroopan kohteesta: kesäisin Edinburgh tai Barcelona täyttyvät turisteista ja Rovaniemellä joulupukki-bisnes hallitsee kaupunkikuvaa ympäri vuoden. Pienet kylät, kuten slovenialainen Bled, kamppailevat miljoonien vierailijoiden kanssa. Paikallisten arki muuttuu perustavanlaatuisesti – asunnot muuttuvat lyhytaikaisiksi vuokrakohteiksi ja nuoret perheet joutuvat muuttamaan kaupungin ulkopuolelle, kun vuokrat nousevat. Kaupat myyvät matkamuistoja eikä päivittäisiä elintarvikkeita, ja lähipalvelut katoavat turistikohteiksi muuttuneiden keskustojen reunoille.

Monissa kaupungeissa paikalliset välttävät omaa keskustaansa turistikauden aikana. He eivät enää tunne kuuluvansa omaan naapurustoonsa, kun julkiset tilat on suunniteltu turistien tarpeisiin. Festivaalit ja tapahtumat kyllä tuovat taloudellista hyötyä, mutta kenelle? Usein paikallisten käyttämät kulttuuritilat ja yhteisölliset kohtaamispaikat jäävät vähemmälle huomiolle, kun resurssit keskitetään kansainväliseen ohjelmistoon.

Ilmiötä ruokkii myös sosiaalinen media. Kun paikka leviää Instagramissa tai TikTokissa, turistivirrat kasvavat nopeasti ja ennakoimattomasti. Tämä on tapahtunut esimerkiksi Italian Roccarasossa, missä yhden vaikuttajan video mullisti pienen vuoristokylän elämän täysin. Paikallinen infrastruktuuri ei kestä äkillistä muutosta, ja yhteisön arki kärsii. Samalla paikallinen identiteetti ja kulttuuri jäävät helposti turistien odotusten jalkoihin.

PRAGUE, CZECH REPUBLIC – SUMMER 2014 : Pedestrians and vendors (tourists) walking on the Charles Bridge, Vltava river, Prague the capital city of Czech Republic.

Kohti inhimillistä ja kestävää kulttuuria

Mutta entä jos voisimme ajatella toisin? Entä jos kulttuuritapahtumia ja matkailua suunniteltaessa kysyttäisiin ensin paikallisyhteisöiltä: mitä he tarvitsevat? Millaista kulttuuria he haluavat juhlia? Kenen tilaa julkinen tila on? Osallistavat menetelmät ja taidepohjainen yhteiskehittäminen voisivat tuoda paikallisten äänen kuuluviin päätöksenteossa.

Ilmastokriisin aikakaudella on myös pakko kysyä, onko jatkuva kasvuun perustuva matkailumalli kestävä. Lentomatkustus, tapahtumien energiankulutus ja kertakäyttömuovi kuormittavat ympäristöä. Voisimmeko luoda tilaa sekä paikallisille että vierailijoille tavalla, joka kunnioittaa molempia ja samalla ympäristöä? Ratkaisuja etsitään hiljalleen – kestävän matkailun mallit, yhteisökeskeinen suunnittelu ja kiertotalous ovat askeleita oikeaan suuntaan.

Vastaukset eivät ole yksinkertaisia, mutta keskustelun on alettava sieltä, missä elämä tapahtuu – paikallisyhteisöistä käsin. Vain ottamalla huomioon ympärivuotisten asukkaiden näkemykset, voimme rakentaa kulttuuria ja matkailua, joka on sekä kestävää että inhimillistä.

Kirjoittaja:

Nina Luostarinen ORCID 0000-0003-0777-2858, TaT, TKI-erityisasiantuntija, Humanistinen ammattikorkeakoulu

Julkaisupäivä: 17.12.2025
Julkaisusarja: Hartikkelit
Julkaisija: Humanistinen ammattikorkeakoulu