Koulun penkiltä selliin? -seminaari tarjosi uusia näkökulmia sosiaaliseen vuorovaikutukseen

Koulun penkiltä selliin? – Nuorten ihmisten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeudet, niiden yhteydet rikoksiin ja kuntoutus -seminaari järjestettiin 14.2.2025 Helsingin yliopiston, Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Laurea ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Hybriditilaisuutena järjestettyyn seminaariin osallistui noin kolmesataa henkilöä. Seminaarin vetämisestä vastasi NuorVOKK-hankkeen vastuullinen johtaja, Helsingin yliopiston Logopedian osaston vanhempi yliopistonlehtori, dosentti Seija Pekkala.

Yhdistävänä voimana inhimillisyys

Aloitin 1.1.2025 Helsingin yliopiston koordinoimassa NuorVOKK-hankkeessa Humakin asiantuntijana ja osallistuin hankkeessa jo pidempään työskennelleiden kollegoideni kanssa Koulun penkiltä selliin? -seminaariin Helsingin yliopiston Biomedicumin tiloissa.

Seminaarin ensimmäinen puhuja, oikeuspsykiatri Mika Rautanen kiteytti päivän teeman alustuspuheenvuorossaan: ”Mitä voidaan tehdä, jotta nuorten ei tarvitse mennä vankilaan tai sinne ei ainakaan tarvitse palata?” Hän esitteli THL:n Vattu IV-tutkimusta, jossa todettiin, että vankeusaika tarjoaa mahdollisuuden tutkia vankien monimutkaisia ongelmia, kuten hoitamattomia sairauksia, syrjäytymisen syitä tai mielenterveyttä. Hoito ja monialainen yhteistyö jatkuvat sujuvammin ja täsmällisemmin vapautumisen jälkeen kotikunnissa, kun vankien terveystarpeita tunnistetaan ajoissa jo vankeusaikana. Parhaimmillaan vankitutkimus voi ennaltaehkäistä rikollisuutta ja lisätä myös yhteiskunnan turvallisuutta.

Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Janne Vepsäläinen esitteli ACElife-hankkeen pitkittäisiin rekisteriaineistoihin perustuvaa tutkimusta, jossa tarkastellaan haitallisen lapsuusajan yhteyttä rikoskäyttäytymiseen. Hankkeen nimessä oleva lyhenne viittaa englanninkieliseen termiin Adverse Childhood Experiences, jolla tarkoitetaan lapsuudessa koettua laiminlyöntiä, väkivaltaa, vanhempien liiallista päihteiden käyttöä tai aikuisten mielenterveysongelmista johtuvaa lapseen kohdistuvaa vahingollista käyttäytymistä. Kaikki nämä kaltoinkohtelun muodot voivat vaikuttaa lapsen myöhempäänkin elämään. Tämän vuoksi niiden tunnistaminen on tärkeää.

Laurea-ammattikorkeakoulun lehtori, YTT Janika Lindström kertoi rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijoiden parissa toteutetusta narratiivisesta tutkimuksesta Selviytymistarinoilla yhteiskuntaan. Hän korosti, että selliin ei yleensä päädytä suoraan koulun penkiltä, vaan useimmiten opiskelu takkuilee ja katkeaa jo ennen sitä. Varhaisella puuttumisella ja nuorille annettavalla yhteiskunnallisella tuella on suuri merkitys.

Helsingin yliopiston Logopedian osaston vanhempi yliopistonlehtori, dosentti Seija Pekkala seuraa seminaarin esityksiä. Kuva: Zita Kóbor-Laitinen.

Näkökulmia sosiaaliseen vuorovaikutukseen

YTT Eeva Järveläinen Laureasta keskittyi esityksessään sosiaalisen vuorovaikutuksen moninaisiin merkityksiin rikosseuraamuksen instituutioissa. Hän on tutkinut retorisen analyysin keinoin sosiaalialan ammattilaisten ja rikostaustaisten henkilöiden välistä sosiaalista vuorovaikutusta ja sen merkitystä asiakkaan rikollisuudesta irrottautumisen näkökulmasta, arjen kohtaamisen näkökulmasta sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen kytkeytyvän kontrollin näkökulmasta.

Anna Taavitsainen paneutui esityksessään Rikoksettoman elämän tukisäätiössä (RETS) tehtyyn työhön, joka tähtää neuropsykiatristen haasteiden kanssa elävien henkilöiden tukemiseen oppimisvalmennustoiminnan kautta. Hän korosti, että aivojen toimintaa voidaan tarkastella useammasta näkökulmasta, kuten esimerkiksi lääketieteen ja diagnosoinnin, mutta myös luonnollisen moninaisuuden näkökulmasta.

Tepi Salo edusti puheenvuorollaan sellaisia ihmisiä, joiden ääntä kuullaan harvemmin ja jotka ovat kokeneet vaikeuksia elämässään. Hän muistutti, ettei edes turvallinen kasvuympäristö aina takaa, ettei nuori päädy päihteiden käyttäjäksi tai rikosten tekijäksi. Niin kovia kokeneet lapset ja nuoret kuin jo aikuisikään kasvaneet rikostaustaiset henkilötkin tarvitsevat kannustusta ja tukea arjen rakentamiseen, jotta he pärjäävät yhteiskunnassa ja selviävät vastoinkäymisistä. Hän osallistui rikostaustaisille järjestettyyn kokemusasiantuntijakoulutukseen Laureassa ja opiskelee siellä parasta aikaa sosionomin tutkintoa. Tulevaisuudessa siintää haave ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta.

Lehtorit Hanna-Kaisa Turja ja Tanja Gavrilov Humanistisesta ammattikorkeakoulusta esitelmöivät. Kuva: Zita Kóbor-Laitinen.

Humakin asiantuntijat seminaarissa

Humanistisen ammattikorkeakoulun lehtorit Tanja Gavrilov ja Hanna-Kaisa Turja esittelivät seminaarissa Humakin tähänastiset toimenpiteet NuorVOKK-hankkeessa. Hanke toteutetaan vuosina 2024–2027 Helsingin yliopiston, Helsinki Brain & Mind -verkoston ja Humakin yhteistyönä. Humakin tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa RCSLT:n (Royal College of Speech and Language Therapists) The box -verkkokurssin käännös ja aineiston lokalisointi, huolehtia videomateriaalien tekstityksestä sekä suomen- ja ruotsinkielisten sivustojen kielellisestä saavutettavuudesta. Kurssi on tarkoitettu oikeusjärjestelmän asiantuntijoille, jotta heillä on paremmat valmiudet tunnistaa nuorten vankien puheen, kielen ja kommunikaation ongelmia.

Tutkimusten mukaan nuorista rikoksentekijöistä noin 20–60 prosentilla on kehityksellinen kielihäiriö, joka ilmenee kielellisen ilmaisun, puheen tuottamisen ja ymmärtämisen, kerronnan ja keskustelun sekä lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksina. Kun vankeinhoidon henkilökunnan tietoisuus ja osaaminen vahvistuvat verkkokoulutuksen myötä, tarttuminen nuorten vankien vuorovaikutuksen haasteisiin on helpompaa. Mahdollisuudet tukea nuorten kommunikaatiota läpi rikosseuraamusprosessin eri vaiheita muuttuvat entistä paremmiksi. Tarkoituksena on luoda nuorille paremmat lähtökohdat kouluttautumiseen, työmarkkinoille siirtymiseen ja yhteisuntaan kiinnittymiseen vapautumisen jälkeen.

Hanna Markkanen Helsingin yliopistosta kertoo nuorten vankien puheterapiakuntoutuksesta. Kuva: Zita Kóbor-Laitinen.

NuorVOKK-hanke puheterapeutin silmin

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija, puheterapeutti Hanna Markkanen esitteli tähänastisia tutkimustuloksiaan nuorten vankien kielellisten vaikeuksien arvioinnista ja kuntoutuksesta. Suomessa ei aiemmin ole ollut saatavilla puheterapiaa missään rikosseuraamusprosessin vaiheessa, eikä vankiloissa ole käytössä yhdessä sovittuja menetelmiä vuorovaikutushaasteiden havaitsemiseksi ja kuntoutuksen järjestämiseksi sitä tarvitseville.

NuorVOKK-hankkeessa järjestetään nuorille, alle 30-vuotiaille vangeille suoritetun alkukartoituksen perusteella tarkempi kielellisten taitojen arviointi, ja osalle vangeista lyhytjaksoinen puheterapiakuntoutus. Tämä selvitys rikostaustaisten nuorten kielellisten vaikeuksien laadusta ja vaikeusasteesta sekä heidän puheterapian tarpeistaan tehdään kahdeksassa Suomen vankilassa Uudellamaalla sekä Kanta-Hämeessä.

Markkasen havaintojen mukaan nuorten vankien kielellisiä taitoja voidaan kohentaa puheterapialla, jonka keskiössä on sanavaraston vahvistaminen sekä lauseiden tuottamisen ja ymmärtämisen tukeminen. Nuorten vankien puheen, kielen ja kommunikaation vaikeudet hankaloittavat osallistumista niihin rikosseuraamusprosessin vaiheisiin, joissa keskeisenä toimintamuotona on vuorovaikutus ja keskustelu. Vankila-aikana tällaisia ovat esimerkiksi päihdekuntoutus ja uusintarikollisuutta vähentävät toimintaohjelmat.

NuorVOKK-hankkeessa kehitetään rikosseuraamusalalle uusia ratkaisuja tukemaan kehityksellisen kielihäiriön omaavien rikostaustaisten nuorten toimijuutta ja osallisuutta kuntouttamalla tämän sosiaalisesti uhatuimman ryhmän kommunikaatiotaitoja. Paremmat kommunikaatiotaidot lisäävät nuorten sosiaalista yhdenvertaisuutta, etenemistä kohti koulutusta ja työelämää sekä auttavat torjumaan eriarvoisuutta, syrjäytymistä ja uusintarikollisuutta.

Kokemusasiantuntijan puheenvuoro tarjosi uusia näkökulmia seminaarin aiheeseen. Kuva: Zita Kóbor-Laitinen.

Seminaarissa opittua

Seminaarissa opin (toim. huom. Zita Kóbor-Laitinen), että rikostaustaisilla nuorilla on usein samankaltaiset lähtökohdat: koulupolku on ollut katkonainen ja lukuisilla heistä neurokirjon häiriöt tai kehitykselliset kielen vaikeudet ovat haitanneet elämää monin tavoin. Tutkimuksen mukaan nuoret näkevät jo lapsuusiästä alkaen yhteyttä kielellisten vaikeuksiensa ja neurokirjon piirteittensä sekä heidän tekemiensä rikosten välillä. Vierauden tunne, ulossuljetuksi tulemisen ja leimautumisen kokemus on ollut monilla läsnä peruskoulusta asti. Ne kulkevat mukana vielä aikuisenakin.

Rikoksista irti pääseminen kuvataan termillä desistanssi. Se tarkoittaa pitkäjänteistä prosessia, jossa henkilö irtaantuu rikollisesta elämäntavastaan ja lopettaa rikollisen toiminnan. Desistanssi viittaa siis rikollisuudesta irtautumiseen kokonaisvaltaisesti ja sisältää muutoksen henkilökohtaisessa elämässä, asenteissa ja käyttäytymisessä. Desistanssi vaatii aina jonkin käännekohdan onnistuakseen. Tarvitaan rikostaustaisen nuoren henkilökohtaista motivaatiota, joka ohjaa hänen päätöstään ja hänen siihen liittyviä valintojaan. Lisäksi muutos vaatii sopivan toimintaympäristön sekä vahvan ja jatkuvan sosiaalisen tuen. Seminaarissa eri alojen tutkijat ja asiantuntijat pyrkivät tarjoamaan vastauksia ja ratkaisuja siihen, mitä voidaan tehdä, jotta nuorten ei tarvitsisi mennä vankilaan tai sinne ei ainakaan tarvitsisi palata.

Päivitetty 12.3.2025, 17.3.2025.