Kulttuurien ja kielten kohtaamista Helsingissä

Ensimmäisen vuoden kuulevat viittomakielen tulkkiopiskelijat (Humanistinen ammattikorkeakoulu – Humak) ja kuurot maahanmuuttajaopiskelijat (Kuurojen Kansanopisto – KKO) tekivät päivän mittaisen kaupunkiretken Helsingin keskustaan. Retki järjestettiin yhtenä päivänä huhtikuussa. Humakin tulkkiopiskelijat olivat opiskelleet suomalaista viittomakieltä ja modaalisuutta (ks. myös vlogi: kieli ja modaliteetti) vaan muutaman kuukauden. Kuuroille maahanmuuttajaopiskelijoille suomalainen viittomakieli oli ehkä vaan enemmän uusi kieli.  Tämän kaupunkiretken lähtökohtana ja päätavoitteina olivat mm. 1) molemmille opiskelijaryhmille suomalaisen viittomakielen taitojen kehittäminen, 2) Humakin tulkkiopiskelijoille kuurojen ihmisten tapaaminen ja 3) KKO:n opiskelijat voivat oppia uusia asioita suomalaisesta yhteiskunnasta. Tässä blogissa haluamme tuoda esille muutamia asioita laajemmin, joita havaitsimme kaupunkiretken aikana.   

Päiväretki sisälsi kaksi erilaista tehtävää 26 tulkkiopiskelijoille ja 10 kuuroille maahanmuuttajaopiskelijoille. Ennen tehtäviä muodostettiin pienryhmiä. Jokaisessa pienryhmässä oli 2-3 Humakin tulkkiopiskelijaa ja yksi kuuro maahanmuuttajaopiskelija. Aamupäivän ensimmäinen tehtävä suoritettiin Helsingin päärautatieasemalla. Kukin ryhmä suunnitteli lyhyen kierroksen, jossa on kolme erilaista paikkaa ja jokaisessa paikassa oli pieni tehtävä. Paikoista piti ottaa tehtävän toteutuksesta valokuva. Jokainen ryhmä suoritti toistensa suunnittelemat kierrokset. Joka kierroksen jälkeen ryhmät tarkistivat, oliko tehtävät toteutettu ohjeiden mukaisesti. Iltapäivän tehtävässä Kampissa oli samantapainen tehtävä kuin aamupäivän tehtävässä, mutta valokuvan ottamisen sijaan jokaisen ryhmän piti kuvailla suunnittelemansa reitti kolmeen eri paikkaan. Esimerkiksi ”menet kolmanteen kerrokseen ja vasemmalla on kauppa, jossa myydään sukkia, mikä on sen kaupan nimi?” tai ”mihin aikaan bussi X lähtee Laituri 7:ltä?” tai ”paljonko cappuccino maksaa Espressotalossa?”. Molemmat tehtävät sisältävät eritasoisia oppimistavoitteita. Päivän päätteeksi molemmat opiskelijaryhmät olivat selvästi väsyneitä, mutta tyytyväisiä. Uskomme retkipäivän olleen hyödyllinen jokaiselle mukanaolijoille ja avaamme nyt tarkemmin näitä hyötyjä. 

 

Kuurojen ja kuulevien kohtaamiset 

Humakin tulkkiopiskelijoille osallistuminen kuurojen yhteisöön on tärkeää, jotta he voivat ymmärtää esimerkiksi suomalaisen viittomakielen vaihtelua eri viittojien välillä, mutta myös kuurojen yhteisöjen kulttuurisia ominaisuuksia. Suurin hyöty tulee siitä, kun tulkkiopiskelijat ryhmittyvät kuuron maahanmuuttajaopiskelijan kanssa – heidän on viitottava koko ajan. Tehtäviä suorittaessa he tapaavat muita ryhmiä ja joutuvat jatkuvasti mukauttamaan viittomistaan, sillä suomalaisen viittomakielen taidot vaihtelevat myös maahanmuuttajaopiskelijoilla. Ja maahanmuuttajaopiskelijoiden kohdalla tilanne on taasen päinvastainen: heidän on opittava mukauttamaan omaa viittomista, eleitä, kehon käyttöä ja ilmeitä kommunikoidessaan tulkkiopiskelijoiden kanssa, sillä taidot voivat vaihdella paljon suuren ryhmän sisällä. 

Lisäksi kuulevat ihmiset, joilla ei ole mitään tai vain vähän tietoa kuurojen elämästä, saattavat myös ihmetellä, miten kuurot pärjäävät vilkkaassa kaupungin keskustassa, jossa on paljon ihmisiä ja liikennettä mm. pyöräilijöitä, autoja, busseja ja raitiovaunuja. Tulkkiopiskelijat näkivät retkipäivällä tiedostamattaan, miten kuurot ihmiset voivat liikkua yksinkertaisesti ilman kuuloa käyttäen visuaalista havainnointikykyään, ja sinä päivänä huomasimme, että jotkut tulkkiopiskelijat saattoivat ylireagoida tai olla reagoimatta, mikä on ymmärrettävää.  Toisaalta kuurot maahanmuuttajaopiskelijat voivat hyötyä siitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa nyt elämme, kommunikoimme tavalla tai toisella paljon kuulevien ihmisten kanssa. Vaikka me (Humakin ja KKO:n opettajat) havaitsimme kuuron maahanmuuttajaopiskelijan sanoneen: ”Hui, en ole tottunut kommunikoimaan kuulevan kanssa monta tuntia putkeen”. Kuurot ja kuulevat ihmiset nähdään usein kahtena polarisoituneena ryhmänä ja kumpikin ryhmä nähdään homogeenisena. Humakin tulkkiopiskelijat näkivät tämän retkipäivän aikana, että kuurojen välillä on vaihtelua ja samoin KKO:n kuurojen maahanmuuttajaopiskelijat havaitsivat, että vaihtelua esiintyy myös kuulevien parissa.  

Suomalainen tausta vs. maahanmuuttajatausta 

Kohtaaminen on molemminpuolista. Humakin tulkkiopiskelijat kohtaavat kuuroja, jotka ovat myös maahanmuuttajia. KKO:n kuurot maahanmuuttajaopiskelijat kohtaavat suomalaisia kuulevia opiskelijoita. Kuurojen maahanmuuttajaopiskelijoiden on tärkeää ymmärtää, että myös suomalaisten kuulevien ihmisten keskuudessa on vaihtelua. Sen takia emme voi nähdä ryhmiä homogeenisina. Toisaalla Humakin tulkkiopiskelijoiden, jotka ovat potentiaalisia tulevia viittomakielentulkkeja, tulisi ymmärtää kuurojen yhteisöissä (monikossa!) on moninaisuutta. Kuurot maahanmuuttajat ovat yksi monista viittomakielentulkkauspalvelun asiakkaista (sic.) myös Suomessa. Tämä kohtaaminen tuo mukanaan sen ymmärtämisen ja tiedostamisen, että arvot, normit, perinteet, käyttäytyminen, ajattelutavat voivat vaihdella kuurojen yhteisössä ja myös maahanmuuttajien keskuudessa riippuen heidän taustastaan. Tämä luo ennakkoluulottomuutta tulkkiopiskelijoiden keskuudessa, mutta olemme melko varmoja, että näin on myös toisinpäin. Tulkkiopiskelijat voivat antaa paljon tietoa suomalaisesta kulttuuristaan kuuroille maahanmuuttajaopiskelijoille. Yksi mukavista huomioista tuona päivänä oli esimerkiksi se, että eräs tulkkiopiskelija mainitsi oppimispäiväkirjassaan olevansa iloinen siitä, että hän oppii viittomaan ”Afganistan”.  

Viittomakielen taitojen vaihtelu

Humakin tulkkiopiskelijoiden välillä on selvää vaihtelua viittomakielen tuottamisessa, ymmärtämisessä ja myös kommunikatiivisissa taidoissa. Joillakin on riittävät taidot, kun taas toisilla voi olla vaikeuksia. Jotkut tulkkiopiskelijat, joiden tiedän omaavan riittävät taidot, saattavat muuttua päivän aikana passiivisemmaksi jostain syystä, kun taas toiset, joiden tiedän olleen usein passiivisempia luokassa, olivat todella innostuneita ja aktiivisia. Tämä retkipäivä voi tuoda haasteita tulkkiopiskelijoille, mutta se on samalla hyvä tilaisuus laajentaa taitoja, kuin myös oppia tuntemaan itsensä paremmin erilaisessa sosiaalisessa kontekstissa. Näin on myös kuurojen maahanmuuttajaopiskelijoiden kohdalla, vaikka heidän suomalaisen viittomakielen oppimispolkunsa pituus voi vaihdella huomattavasti yksilöittäin. He oppivat retkipäivän aikana pärjäämään kuulevien tulkkiopiskelijoiden kanssa kokonaisen päivän ajan. Molempien ryhmien osalta tämä kokemus opetti heille esim. kuinka sormittaa sanoja (tulkkiopiskelijoille tuottamisen taitoja ja maahanmuuttajaopiskelijoille ”kirjoitetun suomen” taitoja). Molemmat oppivat, kuinka tärkeää on antaa selkeitä ohjeita suomalaisella viittomakielellä ja kuinka käyttää hyödyksi konstruoitua toimintaa mm. viittomista muokkaamalla näyttämisen, eleiden ja osoittamisten avulla.   

Siirtyminen tiloihin

Omasta näkökulmastani katsottuna tulkkiopiskelijoidemme tulisi tietää lähitulevaisuudessa enemmän kuurojen tutkimuksesta (Deaf Studies), ja tähän sisältyy mm. kuurojen ontologia (kuurojen olemisen tavat) ja kuurojen tilat (Deaf Space). Nämä tilat voivat olla staattisia, kuten kommunikointi pöydän ääressä istuen, mutta usein tilat ovat dynaamisia, kun kommunikoidessaan teemme samalla muita asioita tai liikumme tiloissa. Tulkkiopiskelijamme saavat useimmiten ohjeita suomalaisella viittomakielellä luokkahuoneessa, mutta silloin he istuvat tuolilla ja voivat silloin viittoa molemmilla käsillä. Tämä kokemus oli heille todella hyödyllinen, koska he oppivat kommunikoimaan liikkuessaan, katsellen samalla ympärilleen ja osoittamalla asioita todellisissa tiloissa. Kuurot viittomakielentaitajat tekevät niin suurimman osan ajasta elämässään. Tässä tilanteessa ei ole kyse vain suomalaisesta viittomakielestä, vaan se on myös monikielistä – ja kulttuurista (ryhmien erilaisten taustojen vuoksi), mutta erityisesti multimodaalista. Kun liikutaan jatkuvasti ryhmissä, se voi tuoda haasteita, mutta myös hyötyjä. 

Vaikka tämä blogi on hyvin pintapuolinen ja tuo esiin joitakin retkipäivän aikana tapahtuneita ihmissuhteiden välisiä kohtaamisia, uskon, että tällainen matka on haasteiden sijaan enemmän hyödyllinen opiskelijoille ja opettajille. On tärkeää olla tietoinen siitä, millaisia mahdollisuuksia kohtaamiset voivat tuoda.  

Hyväksy evästeet nähdäksesi sisällön

Change cookie settings