Monilajinen taidetoiminta laajentaa näkökulmien kirjoa

Eläinavusteisuus ja luontolähtöisyys hyvinvoinnin tukena -blogisarjassa kerrotaan, miten Humakissa hyödynnetään eläinavusteisia ja luontolähtöisiä menetelmiä opiskelijoiden ohjauksessa sekä toimialojen kehittämisessä. 

Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet:
Tiina Heimo: Kampuskoira ilahduttaa ja lisää osallistumista. (9.9.2024)
Jonna Aakkula: Valmennuskeskusteluja koira-avusteisesti. (11.9.2024)
Anna Pikala: ”Elämyksellisesti opitut asiat jäävät paremmin mieleen” – Luontolähtöiset menetelmät oppimisen tukena (26.9.2024)

 

---

 

Monilajisessa taidetoiminnassa ihmiset antavat muille eläinlajeille osan taiteellisesta päätösvallastaan. Taideteokset syntyvät vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä. Taide on ilmiönä merkityksellinen luultavasti vain ihmisille, mutta luovuus ja leikki ovat tärkeitä myös muille eläinlajeille. Monilajinen toiminta tuo näkyväksi suhdettamme muihin eläimiin ja tarjoaa mahdollisuuksia toisin näkemiseen ja tekemiseen sekä monimuotoisuuden arvostamiseen. 

Mitä on monilajinen taide?

Olen koulutukseltani kuvataiteilija ja eläinavusteinen valmentaja. Olen tehnyt vuosien varrella paljon sosiaalista taidetta monenlaisten ihmisten kanssa, sillä koen, että taidetoiminnan tarjoama leikillisyys ja ajattelun vapaus ovat tärkeitä kokemuksia ihan jokaiselle. Tutkitusti myös muut eläinlajit tarvitsevat mahdollisuuksia luovuuteen, leikkiin ja vuorovaikutukseen (Montag & Davis 2020, 30). Siksi olenkin kääntänyt katseeni erilaisista ihmiskohderyhmistä myös muihin eläinlajeihin, ja lähtenyt kehittämään monilajista taidetoimintaa koirieni ja hevoseni kanssa.

Tavoitteena on lisätä luovan yhdessä tekemisen iloa ihmisten, hevosten ja koirien elämään. Monilajista taidetta voi tehdä vaikkapa bakteerien tai villieläinten kanssa, mutta itse keskityn koiriin ja hevosiin, koska nämä lajit ovat läsnä arjessani. 

Eläimet ovat kuuluneet taiteeseen kautta aikojen (Hakala 2022, 55). 2000-luvulla näkökulma on muuttunut myös eläimen yksilöllisyyden ja kokemuksen paremmin huomioivaksi. Yhtenä esimerkkinä uusista lähestymistavoista toimii Koneen säätiön osittain rahoittama usean taiteilijan ja tutkijan yhteishanke Voiko eläintä kertoa? Eläinten käsitteellistämisen haasteet tieteissä ja taiteissa (Voikohanke 2024).  

Monilajisesta taiteesta väitöskirjaansa valmisteleva Suvi Vepsä määrittelee monilajisuuden käsitteen seuraavasti: “Ajattelun ja toiminnan tapana monilajinen taide korostaa lajien välisiä historiallisia, materiaalisia ja ruumiillisia yhteenkietoutumia. […] Monilajisessa taiteessa ei-inhimilliset toimijuudet nähdään taidehistorian perinteistä poiketen pelkän materiaalin tai aiheen sijaan tasavertaisina tekijöinä taiteen prosesseissa.” (Vepsä 2022.) Kotieläinten kanssa toimittaessa ihmisjohtoisuudesta ja valtakysymyksistä onkin mahdotonta päästä eroon. Yksi monilajisen taidetoiminnan tavoitteista on tuoda valtasuhteita näkyväksi ja pyrkiä tasoittamaan eroja mahdollisuuksien mukaan. 

Taidetoiminta on yhdessä tekemistä

Toisin katsominen ja kyseenalaistaminen kuuluvat taiteen perustehtäviin. Taide on ilmiönä merkityksellinen oletettavasti vain ihmisille, mutta luovan ongelmanratkaisukyvyn harjoittaminen on tärkeää kaikille eläinlajeille (Špinka & Wemelsfelder 2011, 33). Koiran tai hevosen näkökulmasta “monilajinen taidetoiminta” todennäköisesti tarkoittaa yhdessäoloa tai leikkiä – joka tapauksessa jotain muuta kuin “työtä”, jossa eläimeltä vaaditaan pääasiassa kuuliaisuutta ihmisen pyynnöille (ks. hevosen toimijuudesta työssä Birke & Thompson 2018).  

Taidetoiminnalla tarkoitan taiteilijan ohjaamaa työskentelyä, jonka osallistujat eivät ole taiteen ammattilaisia eivätkä ehkä harrastajiakaan, mutta jotka syystä tai toisesta haluavat osallistua toimintaan. Päämääränä ei välttämättä ole taideteoksen valmistaminen, vaan taiteen menetelmiä saatetaan käyttää muihin tarkoituksiin, esimerkiksi omien kokemusten pohtimiseen tai luovuuden herättelyyn.

Eläinavusteisen toiminnan näkökulmasta vuorovaikutus tietyn eläinyksilön kanssa on kaiken perusta (Ervast & Raukola-Lindblom 2021, 18-21). Eläimen mukaan ottaminen taidetoimintaan vahvistaakin juuri tässä hetkessä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Eläimen näkökulmasta vuorovaikutus ihmisen kanssa voi olla lannistavaa tai innostavaa (Birke & Thompson 2018). Siksi monilajisessa taidetoiminnassa tapahtuva vuorovaikutus täytyy huolellisesti järjestää sellaiseksi, että myös osallistuvat muunlajiset eläimet kokevat toiminnan innostavaksi.  

Hyödynsimme kurssilla monia menetelmiä teosluonnosten tekemiseen. Yksi niistä oli GoPro-kamera, jonka pystyi kiinnittämään koiraan tai ihmiseen. Kuva: Matias Helola

Yritys ymmärtää olemisen tapojen moninaisuutta

Toteutimme syksyllä 2024 monilajisen taidetyöpajan, jossa koirat toimivat ihmisosallistujien oppaina metsäympäristöön tutustumisessa. Kuljeskelutaidetta koiran kanssa -kurssille osallistui neljä ihmistä ja kaksi koiraa.

Kurssille osallistuneiden ihmisten aikaisempi kokemus taiteesta ja koirista oli vaihteleva. Kurssi koostui kolmesta tapaamisesta, joiden aikana tutustuimme kuljeskelutaiteeseen ja teimme harjoituksia. Lisäksi jokainen ihmisosallistuja teki luonnoksen tai teoksen, joista keskustelimme viimeisellä tapaamiskerralla. Tapaamiset järjestettiin pienehkössä kaupunkimetsikössä, joka on oppaina toimineiden koirien päivittäinen ulkoiluympäristö. 

Kurssin tavoitteena oli kokeilla ympäristön havainnointia ja läsnäoloa erilaisin keinoin. Kurssi liittyy vahvasti kuljeskelutaiteen historiaan, esimerkiksi psykomaantieteen teoriaan, jonka Kansainväliset Situationistit kehittivät 1950-luvulla (Pyhtilä 2005, 52). Koen tärkeänä, että ohjaamani monilajinen taidetoiminta linkittyy vahvasti taidehistorian perinteeseen, vaikka se samalla onkin kaikille avointa ja saavutettavaa. On tärkeää hahmottaa, millaiset juuret tekemillämme harjoituksilla on, liittää ne kontekstiin. 

Kurssilla toistuvassa harjoituksessa ihmiset kulkivat koirien johdattamana ääneti, ilman keskustelua. Kuva: Matias Helola

Toistuva harjoituksemme kurssilla oli koirien johdattamana käveleminen ääneti, ilman keskustelua. Ensimmäisellä tapaamiskerralla käytimme tähän 20 minuuttia, ja seuraavilla tapaamisilla tehtävä toimi lämmittelynomaisena harjoituksena, johon käytettiin aikaa 10 minuuttia. Koska koiria oli vähemmän kuin ihmisiä, ihmiset saivat valita, kuka haluaa pitää kiinni koiran talutushihnasta, ja kuka taas tarkkailla sivusta. Koiravuoroja saatettiin myös vaihtaa kesken harjoituksen.  

Harjoituksen tarkoituksena oli tarjota ihmisen näkökulmasta satunnainen tapa liikkua metsässä, mahdollisuus havainnoida koiria ja ympäristöä koiran valinnoista käsin, tutkia lajien välisiä eroja maastossa liikkumisen tavoissamme (esim. tempo, päämäärätietoisuus, reittivalinnat), hiljentyä läsnäoloon metsässä, kohdistaa huomiota ihmisen ja koiran väliseen valtasuhteeseen sekä pohtia toiston ja variaation merkitystä. Sinänsä yksinkertainen harjoitus sisältää siis runsaasti mahdollisuuksia monenlaisiin keskusteluihin.  

Monilajisen taidetoiminnan ei tarvitsekaan olla kovin monimutkaista. Tärkeintä on kokeilla erilaisia yhdessäolon tapoja, sillä pelkkä puhuminen ilman kehollista tekemistä jättää ei-ihmiseläimet toiminnan ulkopuolelle. Muunlajiset eläimet täytyy kohdata tekojen kautta ja antaa heille mahdollisuus osallistua vuorovaikutukseen omalla tavallaan.

Meillä on hyvin vakiintuneet käsitykset siitä, mitä koiran tai hevosen kanssa voi tehdä, vaikka yhdessä olemisen tapoja on äärettömän paljon. Monilajinen taidetoiminta tarjoaa mahdollisuuden kokeilla ja kokea, oppia uutta maailman hahmottamisen tapojen runsaudesta ja auttaa arvostamaan monimuotoisuutta sekä ihmisten että muiden eläinten keskuudessa. 

Monilajinen taidetoiminta on jatkuvaa neuvottelua. Koirat saivat vuorollaan johdattaa ihmisiä, ja hetken päästä taas ihmiset koiria. Kuva: Matias Helola

Lähteet 

Birke, Lynda & Thompson, Kirrilly 2018. (Un)stable relations. Horses, Humans and Social Agency. Routledge 

Ervast, Leena & Raukola-Lindblom, Marjaana (toim.) 2021. Hevoset ja koirat eläinavusteisessa työssä – tutkittua tietoa ja kokemuksia. Sanasilta 

Hakala, Outimaija 2022. Kuvataiteen eläineettisiä kysymyksiä. Yrityksiä ottaa eläin huomioon taiteellisessa työssä julkaisussa Yhteenkietoutumia. Tahiti–taidehistoria tieteenä vol. 13 nro 3 (2022). Toim. Niemelä, Riikka & Salmia, Tiina. Taidehistorian Seura 

Montag, Christian & Davis, Kenneth L. 2020. Animal Emotions: How they Drive Human Behavior. Brainstorm Books 

Pyhtilä, Marko 2005. Kansainväliset situationistit – spektaakkelin kritiikki. Like 

Špinka, Marek & Wemelsfelder, Françoise 2011. Environmental Challenge and Animal Agency. DOI: 10.1079/9781845936594.0027 

Vepsä, Suvi 2022 Minä olen moneus. Mikrobiaalisia kohtaamisia nykytaiteen prosesseissa. TaHiTi 3/2022. DOI: https://doi.org/10.23995/tht.120184 

Voikohanke 2024. Voiko eläintä kertoa? Eläinten käsitteellistämisen haasteet tieteissä ja taiteissa / Meistä.  Viitattu 27.9.2024