Muuttuva toimintaympäristö ja pedagoginen kehittäminen

Yhteiskunnan ja työelämän muuttuvat tarpeet asettavat koulutukselle jatkuvasti uusia osaamisvaatimuksia. Pedagoginen kehittäminen on avainasemassa, kun ammattikorkeakoulut pyrkivät tarjoamaan opiskelijoille ajantasaista, joustavaa ja työelämälähtöistä opetusta. Tämä puolestaan edellyttää hyvää pedagogista johtamista ja osaamista.

Mihin pedagogista kehittämistä tarvitaan?

Yhteiskunta ja työelämä muuttuvat jatkuvasti. Muutokset vaativat korkeakouluopettajilta paitsi kykyä omaksua uudenlaisia lähestymistapoja opettamiseen, myös vahvaa käsitystä työelämän tarpeista. Tulevilta työntekijöiltä vaaditaan yhä enemmän laaja-alaisia taitoja, kuten itseohjautuvuutta, kriittistä ajattelua ja yhteistyökykyä. Samaan aikaan opettajat kohtaavat työssään opiskelijoita, jotka ovat taustaltaan ja oppimistyyleiltään entistä moninaisempia.

Muutoksiin reagoiminen ei kuitenkaan ole yksittäisen opettajan harteilla. Tavoitteena tulisi olla, että reaktiivisuudesta päästäisiin kokonaisvaltaiseen ja pitkäjänteiseen pedagogiseen kehittämiseen koko ammattikorkeakoulun tasolla. On tärkeää, että korkeakoulu tarjoaa oppimisympäristön, joka valmistaa opiskelijoita tulevan työelämän haasteisiin. Korkeakoulun on oltava paitsi tietoinen muutoksista, myös kehitettävä toimintaansa niiden viitoittamaan suuntaan. Vahvat työelämäyhteydet ja tutkimus- ja kehittämishankkeet antavat suuntaa korkeakoulupedagogiikan kehittämiselle (Laukia & Mäki 2017.) Korkeakoulupedagogiikka ei toimi työelämästä irrallisena saarekkeena, vaan sen tavoitteena on varmistaa, että opiskelijat saavat valmiuksia, jotka vastaavat työelämän tarpeisiin.

Kaikki samassa veneessä

Vaikka opettajat ovat pedagogisen kehittämisen keskiössä, käytännössä kehittämistä tulisi tehdä korkeakouluissa eri tasoilla ja yhdessä. Pedagoginen kehittäminen vaatii laaja-alaista ja monipuolista osaamista ja siksi voimien yhdistäminen kannattaa: se säästää resursseja ja tuo moninäkökulmaisuutta käsiteltäviin teemoihin.

Hyvä lähtökohta pedagogiselle kehittämiselle on yhteinen ymmärrys siitä, mistä puhutaan, mitä ollaan kehittämässä ja miksi. Opetustaitojen ja pedagogisen ajattelun kehittäminen vaatii säännöllisiä pedagogisia keskusteluja. Opetushenkilöstöllä on usein vahva tarve keskustella toisten kollegojen kanssa opetuksesta (esim. Postareff ym. 2024). Yhteisillä keskusteluilla ja kehittämisellä on iso merkitys myös opettajan hyvinvoinnille. (Vanhanen-Nuutinen & Aura 2023.)

Parhaimmillaan pedagoginen kehittäminen näkyy johtamistoiminnassa, opiskelijalähtöisyydessä, rakenteellisissa opintoja edistävissä ratkaisuissa, tilakysymyksissä, korkeakouluyhteisön asenteissa ja osaamisessa, tutkimus- ja kehittämistoiminnassa sekä työelämälähtöisyydessä. Se vahvistaa paitsi yksittäistä opettajaa, myös koko osaamisyhteisöä, opiskelijat mukaan lukien. (Laukia & Mäki 2020.)

Olennaiseksi pedagogisessa kehittämisessä nousee johtaminen. Johtamisen kautta luodaan tavoitteita ja suuntaa toiminnalle sekä suunnitellaan kehittämistoimintaa ja sen resursseja. Pedagogiseen johtamiseen liittyy opetussuunnitelmatyön lisäksi henkilöstön opetus- ja ohjausvalmiuksien kehittäminen sekä pedagoginen tuki moninaisissa oppimisympäristöissä toimimiseen. (West, Burns & Badiali 2017.) Yksi väline pedagogiseen johtamiseen on pedagoginen ohjelma.

Humakin pedagoginen ohjelma

Humakissa ollaan parhaillaan uudistamassa ja kirjaamassa yhteisiä korkeakoulutasoisia pedagogisia linjauksia uuteen pedagogiseen ohjelmaan. Ohjelmatyö käynnistyi syksyllä 2024 ja pedagoginen ohjelma valmistuu vuoden 2025 alkupuolella. Se perustuu Humakin strategisiin tavoitteisiin ja ohjelman tavoitteena on ohjata opetusta ja oppimista sekä tukea opettajien ja opiskelijoiden toimintaa. Se tarjoaa opettajille yhteisen viitekehyksen ja käsitteistön. Tavoitteena on kehittää opetusmenetelmiä ja koulutuksen laatua sekä edistää opiskelijoiden oppimista.

Teksti: Milla Holmberg, koulutussuunnittelija, KM, työnohjaaja

Lähteet:

Laukia, J. & Mäki, K. 2020. Tutkimus- ja kehittämisperustainen korkeakoulupedagogiikka. eSignals.

Postareff, L., Parpala, A., Nokelainen, P., Kosenkranius, M., Puhakka, I., Pylväs, L., Rintala, H., Räisänen, M. & Wallin, A. (2024, Kesäkuu 5-6). The relations between teaching and wellbeing – Understanding variation of arousal during teaching [Konferenssiesitys]. Pedaforum 2024, Hämeenlinna, Suomi.

Vanhanen-Nuutinen, L. & Aura, P. 2023 (toim.) Opas pedagogiseen hyvinvointiin. Haaga-Helia julkaisut 3/2023.

West Burns, R. & Badiali, B. 2017. Clinical Pedagogy and Pathways of Clinical Pedagogical Practice: A Conceptual Framework for Teaching about Teaching in Clinical Experiences. Action in Teacher Education 40(4), 428-446.