Simuloiden turvallisemmaksi – miten virtuaalisuus voi tukea riskien ennakointia ja parantaa turvallisuutta luontopalveluissa?

Virtuaaliteknologiat, kuten 360-kuvaus, VR-simulaatiot ja interaktiiviset virtuaalikierrokset, tarjoavat uusia mahdollisuuksia turvallisuuden kehittämiseen matkailussa ja luontopalveluissa.

Teknologian avulla voidaan simuloida tilanteita, mallintaa reittejä ja kouluttaa niin asiakkaita kuin henkilöstöä ennakoimaan ja hallitsemaan riskejä jo ennen fyysistä kontaktia toimintaympäristöön. Tämä artikkeli tarkastelee käytännön esimerkkien ja Virtual Nature -hankkeen (linki aukeaa ulkoisille sivuille) kokemusten kautta, miten virtuaalisesti toteutetut simulaatiot voivat parantaa turvallisuusajattelua ja riskien hallintaa luontopalveluissa.

Oppiminen virtuaalitodellisuudessa – teoreettinen perusta

Useat tutkimukset osoittavat, että simulaatiot edistävät oppimista – erityisesti taitojen oppimista. Virtuaalitodellisuus (VR) tarjoaa mahdollisuuden rakentaa kokemuksellisia ja immersiivisiä oppimisympäristöjä. (Esim. Chernikova et al., 2020; Elendu et al., 2024). Immersiiviset skenaariot ovat digitaalisesti rakennettuja, todentuntuisia oppimis- ja kokemustilanteita, joissa käyttäjä voi harjoitella taitoja tai kokea ympäristöjä turvallisesti ja vuorovaikutteisesti. Niiden ydin on läsnäolon tunne, joka saa käyttäjän reagoimaan kuin todellisessa tilanteessa (Slater 2009). Makransky ja Lilleholt (2018) osoittivat tutkimuksessaan, että lisäävät oppijoiden emotionaalista sitoutumista ja edistävät oppimistuloksia erityisesti silloin, kun käsitellään monimutkaisia tai potentiaalisesti stressaavia aiheita, kuten tilanteita, joihin liittyy fyysisiä riskejä.

VR:n avulla voidaan harjoitella turvallisuustaitoja turvallisessa ja kontrolloidussa ympäristössä, mikä mahdollistaa virheiden tekemisen ilman todellista vaaraa. Tämä on erityisen hyödyllistä kriittisten tilanteiden, kuten eksymisen tai onnettomuuksien, käsittelyssä (Radianti et al., 2020).

Oppimista VR-ympäristöissä tukee myös mahdollisuus toistoon ja reflektioon. Käyttäjä voi palata tilanteeseen yhä uudelleen ja harjoitella toimintaa, kunnes taidot vakiintuvat. Tämä tukee syvällistä oppimista. Lisäksi VR mahdollistaa oppimisen moniaistisessa muodossa – visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen palaute voidaan liittää saumattomasti yhteen. Tämä lisää oppimiskokemuksen vaikuttavuutta ja tukee erilaisia oppimistyylejä. (Zhang et al. 2023.)

Virtuaalitodellisuus voi tukea turvallisuuden oppimista yllättävällä tavalla – ei vain näyttämällä riskejä, vaan vahvistamalla empatiaa ja yhteisöllistä ymmärrystä. Silseth, Steier ja Arnseths (2024) osoittivat tutkimuksessaan, että myös ilman vastavuoroista vuorovaikutusta, virtuaalitodellisuutta hyödyntäneet oppilaat kokivat olevansa aktiivisesti mukana tilanteessa. Tutkimuksessa selvisi, että opiskelijat reagoivat kehollisesti virtuaalisten hahmojen ilmaisuihin ja tunsivat vahvaa läsnäoloa. Tämä havainto haastaa käsityksen, että vaikuttava oppiminen VR:ssä edellyttää käyttäjän aktiivista toimintaa. (Silseth, Steier & Arnseth 2024.)

VR ei siis vain näytä vaaroja tai opeta taitoja, vaan voi myös kehittää kykyä nähdä asioita toisten näkökulmasta. Luontopalveluissa tämä voi auttaa esimerkiksi ennakoimaan, miten eri käyttäjät kokevat riskit ja miten ohjeistaminen tulisi toteuttaa.

Virtuaalitodellisuuden käyttö oppimisessa ei ainoastaan lisää kiinnostavuutta ja motivaatiota, vaan se tarjoaa pedagogisesti perusteltuja keinoja kehittää taitoja, parantaa muistijälkiä ja tukee reflektiivistä, kokemuksellista oppimista.

Virtuaalikierrosten hyödyt riskienhallinnassa

Virtuaalikierrosten avulla voidaan tuottaa turvallisuuslähtöisiä toimintaympäristöjä, joissa esitellään esimerkiksi vaellusreittien merkittävimmät päätöksentekopaikat, haasteelliset maastonkohdat tai sitä, miltä reitti näyttää eri vuodenaikoina. Näin käyttäjät voivat perehtyä kohteeseen ennalta, mikä vähentää virhearviointien todennäköisyyttä maastossa.

Virtuaalikierrokset voivat sisältää:

• Reitin varrelle sijoitettuja ”hotspotteja”, joissa esitetään turvaohjeita tai videoita ohjaajan toiminnasta,
• Interaktiivisia elementtejä, kuten valintatilanteita, jotka simuloivat päätöksentekotilanteita,
• Äänimaisemia ja visuaalisia ärsykkeitä, jotka valmistavat käyttäjiä todelliseen ympäristöön.

Repoveden kansallispuiston kalliokiipeilypaikalle tehtyä virtuaalikierrosta pääsee katsomaan Olhavan Laatta Virtual tour -kierros -linkistä ja tutustua paikkaan, mutta myös miettiäkseen millaisia vaaratekijöitä (tippuvat kivet, jyrkänteet, liukas sammal, syvä vesi yms.) kyseisessä paikassa on.

Tavanomaisessa video- tai kuvamateriaalissa kuvan julkaisija on päättynyt kuvan rajauksesta. Virtuaalikierrosten ja 360 materiaalissa katselija voi itse päättää, mihin hän katsoo. VR-laseja käytettäessä voidaan lisäksi seurata ulkopuoliselta näytöltä (kuten kännykältä tai toiselta tietokoneelta) sitä, mihin katselija katsoo 360 materiaalissa. Tämä antaa informaatiota siitä, mihin katselija virtuaalikierroksessa kiinnittää huomionsa ja osaako hän esimerkiksi turvallisuustilannetta simuloitaessa keskittyä kaikista oleellisimpiin kohtiin.

Kuvan julkaisija on päättänyt, että  valokuvassa näkyy merta, ihmisiä ja kajakkeja aurinkoisessa kelissä. Mutta mitä näkyy kuvan rajauksen ulkopuolella?

Katso 360-videon melonnasta Sääksjärvellä (YouTube). Videolla on 360 kajakkimelontaa Sääksjärvellä, videota voit katsoa eri suuntiin kääntelemällä kännykän ruutua haluamaasi katselukulmaan.

Turvallisuussuunnitelmien tukeminen visuaalisesti

Turvallisuussuunnitelma ja riskianalyysi ovat luontopalveluyrittäjälle tärkeitä dokumentteja, joissa analysoidaan turvallisuutta edistäviä toimenpiteitä yrityksen toiminnoissa. Jokaisen työntekijän tulisi olla perehtynyt huolellisesti yrityksen turvallisuussuunnitelmaan sekä riskianalyysiin. Luontopalveluiden turvallisuussuunnitelmat ovat useimmiten kuitenkin kirjallisia dokumentteja, joita on haastavaa hahmottaa visuaalisesti. Lisäksi eri ihmiset ymmärtävät riskit ja niitä pienentävät toimenpiteet eri tavoin. Virtuaaliset ympäristöt mahdollistavat turvallisuussuunnitelmien ja erityisesti riskianalyysin visuaalisen mallinnuksen:

• Palvelusta voidaan ottaa VR laseille materiaalia, jota kautta työntekijä pyrkii tunnistamaan riskialttiita tilanteita
• Riskialtis kohta palvelussa voidaan merkitä suoraan 3D-kartalle tai virtuaalikierrokseen
• Riskit voidaan havainnollistaa skenaarioina, jossa yksi tilanne johtaa toiseen ja lopulta haitallinen tilanne tapahtuu (esim. eksymistilanne tai loukkaantuminen).
• Luontoreiteillä haasteelliset kohdat tai pelastautumisreitit voidaan esittää etukäteen liikkumalla virtuaalitilassa.

Kuvittele esimerkiksi tilanne, jossa olet saapunut ohjaajana viiden hengen ryhmän kanssa leiripaikalle, missä teidän on tarkoitus nukkua teltassa seuraava yö. Vieressä on joki, nuotiopaikka, puuliiteri sahoineen ja kirveineen sekä ulko-WC. Paikalla on kymmenen muutakin retkeilijää yöpymässä teltoissaan. Virtuaalilaseilla pääset katsomaan tilannetta 360 asteen kuvakulmasta ja pohtimaan, millaisia vaaratekijöitä alueella on ja millaisia riskejä niistä muodostuu. Kun useampi ohjaaja katsoo saman materiaalin, voidaan alkaa listaamaan toiminnan vaaratekijöitä ja miettimään, millaisia riskejä näistä voi muodostua.

Millaisia vaaratekijöitä pyöräily talvisessa luonnossa sisältää?

Case-esimerkki: Luontotaitosimulaattori

Virtuaalitodellisuus avaa uusia mahdollisuuksia luontomatkailun kehittämiseen, erityisesti silloin, kun tavoitteena on parantaa matkailijoiden turvallisuutta ja osaamista. Tästä hyvä esimerkki on Humakin, Metropolian, Haaga-Helian ja suomalaisten luontomatkailuyrittäjien yhteiskehittämä luontotaitosimulaattorin konsepti, jossa yhdistyvät 360-video, 3D-mallinnus ja pelilliset oppimisen keinot. Simulaattorin avulla käyttäjä pääsee harjoittelemaan luonnossa liikkumista, suunnistusta ja varautumista mahdollisiin riskeihin digitaalisessa ympäristössä – ilman vaaraa eksymisestä tai varustepuutteista.

Sovelluksen erityisenä kohderyhmänä ovat ulkomaalaiset matkailijat, joille Suomen jokaisenoikeudet, sääolosuhteet ja luonnossa liikkumisen käytännöt eivät ole ennestään tuttuja. Simulaattori opastaa selkeästi, mitä Suomen luonnossa saa ja ei saa tehdä, kuinka eri vuodenaikoihin tulee varautua ja millaisia riskejä – tai turhia pelkoja – retkeilyyn voi liittyä. Esimerkiksi kylmä sää, eläimet tai suunnistaminen voivat herättää huolta, mutta simulaattori auttaa tunnistamaan, mitkä pelot ovat todellisia ja mitkä enemmän myyttisiä.

Sovelluksesta rakennettiin alustava kokeiluversio, jonka avulla on kerätty näkemyksiä suomalaisilta luontomatkailuyrittäjiltä sekä ulkomaisilta matkailijoilta. Tulokset ovat rohkaisevia: testaajat kokivat, että ohjelman käyttö voisi vähentää selvästi epävarmuutta ennen luontoon lähtemistä. Virtuaalisen harjoittelun koettiin lisäävän matkailijoiden itseluottamusta ja valmiutta kohdata suomalainen luonto vastuullisesti ja turvallisesti. Simulaattori tarjoaa näin paitsi oppimiskokemuksen myös tärkeän välineen kestävän luontomatkailun edistämiseen.

Käytännön vinkit ja teknologiat yrittäjille

Virtuaalikierrosten rakentaminen ei vaadi välttämättä suuria investointeja:

• 360-kamerat (esim. Insta360 tai GoPro) mahdollistavat laadukkaan sisällöntuotannon kohtuuhintaan.
• 360 materiaalia voit katsoa omalta kännykältä, mutta parhaan hyödyn simulaatioissa saat käyttämällä VR laseja (esim Meta Quest)
• Työkalut kuten Marzipano, ThingLink, Matterport tai 3DVista tarjoavat alustoja interaktiivisten kierrosten luomiseen.
• Katselijalle riittää yksinkertainen ohjeistus, jossa turvallisuusnäkökulmat on huomioitu – esimerkiksi millaiselle paikalle voit tehdä luontokohteessa nuotion tai miten toimit, jos kohtaat poron Lapin luonnossa.

Johtopäätökset

Virtuaalisuus ei korvaa aitoa kokeilua ja kokemista, mutta se voi merkittävästi täydentää sitä. Se lisää saavutettavuutta, vähentää riskien toteutumista ja parantaa osallistujien sekä ohjaajan valmistautumista. Luontopalveluissa, joissa turvallisuus on keskeinen osa asiakaskokemusta, virtuaalikierrokset ja simulaatiot voivat toimia sekä pedagogisina että operatiivisina työkaluina.

Virtual Nature -hankkeen kokemukset osoittavat, että virtuaaliteknologioiden hyödyntäminen turvallisuustyössä ei ole enää vain suurten organisaatioiden mahdollisuus. Myös pienet luontopalveluyritykset voivat käyttää edullisia ratkaisuja, kuten 360-kuvausta ja yksinkertaisia virtuaalikierroksia turvallisuustiedon jakamiseen ja asiakkaiden sekä ohjaajien valmentamiseen. Nämä toteutukset ovat myös mahdollisia aloittelevalle digitaalisten simulaatioiden rakentajalle. Isompi budjetti ja ammattilaisten käyttö lisää materiaalien laatua ja elementtejä digitaalisiin ympäristöihin, jossa katselijasta tulee simulaatiossa toimija.

Virtuaalisuuden kehittäminen turvallisuustyön tueksi vaatii moniammatillista yhteistyötä – yhdistämällä pedagoginen osaaminen, tekninen toteutus ja luontoympäristöön liittyvä asiantuntemus saadaan virtuaalisilla simulaatioilla lisättyä turvallisuutta niin ohjaajille kuin asiakkaille.

Virtual Nature -hanketta rahoittavat Euroopan aluekehitysrahasto ja Uudenmaan liitto (2023–2025). Hankkeen toteuttavat yhteistyössä Haaga-Helia-, Metropolia- ja Humak-ammattikorkeakoulut. Hankkeen tavoitteena on nostaa Uudenmaan luontomatkailua uudelle tasolle teknologiatietoisuutta ja asiantuntijayhteistyötä lisäämällä ja vahvistamalla. Hankkeessa ohjataan ja autetaan matkailutoimijoita tuottamaan virtuaalisia luontomatkailupaketteja ja parantamaan ennakkoinfoa kansallisille ja kansainvälisille markkinoille, pilotoimaan niitä eri kohderyhmillä ja löytämään tuotteille uusia ja potentiaalisia myyntikanavia.

Virtual Nature hanke on tehnyt toimintakautensa aikana luontopalveluyrittäjille suunnatun käsikirjan, jossa käydään esimerkkien kautta läpi erilaisia digitaalisia toteutuksia. Niitä voidaan käyttää myös turvallisuutta edistävien digitaalisten simulaatioiden rakentamiseen.

Lähteet

Chernikova, O., Heitzmann, N., Stadler, M., Holzberger, D., Seidel, T., & Fischer, F. (2020). Simulation-Based Learning in Higher Education: A Meta-Analysis. Review of Educational Research, 90(4), 499–541. https://doi.org/10.3102/0034654320933544

Elendu, C., Amaechi, D. C., Okatta, A. U., Amaechi, E. C., Elendu, T. C., Ezeh, C. P., & Elendu, I. D. (2024). The impact of simulation-based training in medical education: A review. Medicine, 103(27), e38813–e38813. https://doi.org/10.1097/md.0000000000038813

Radianti, J., Majchrzak, T., Fromm, J., Wohlgenannt, I. (2020). A systematic review of immersive virtual reality applications for higher education: Design elements, lessons learned, and research agenda.  https://doi.org/10.1016/j.compedu.2019.103778

Silseth, K., Steier, R., & Arnseth, H. C. (2024). Exploring students’ immersive VR experiences as resources for collaborative meaning making and learning. International Journal of Computer-Supported Collaborative Learning, 19(1), 11–36. https://doi.org/10.1007/s11412-023-09413-0

Slater, M. (2009). Place illusion and plausibility can lead to realistic behaviour in immersive virtual environments. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences, 364(1535), 3549–3557. https://doi.org/10.1098/rstb.2009.0138

Zhang, H., Yu, L., Ji, M., Cui, Y., Liu, D., Li, Y., … & Wang, Y. (2023). Investigating high school students’ perceptions and presences under VR learning environment. In Cross Reality (XR) and Immersive Learning Environments (ILEs) in Education (pp. 97-117). Routledge.