Vaikuttava valokuva

Voiko valokuvalla – ja erityisesti taidevalokuvalla – vaikuttaa yhteiskunnallisesti? Tähän kysymykseen pureuduttiin valtakunnallisilla, valokuvakeskukset ympäri maata kokoavilla Valokuvan päivillä Jyväskylässä lokakuun alkupuolella. Luovan valokuvauksen keskuksen (Keski-Suomi) toiminnanjohtaja Mikko Auerniitty viritti kuvaajista, tutkijoista ja muusta taideväestä koostunutta yleisöä tunnelmaan kytkemällä valokuvan ja sen lukutaidon osaksi sivistystä, ymmärrystä käyttää tietoa ja taitoja hyvään: sivistys on kestäviä valintoja, vastuun kantamista nykyisyydestä ja tulevaisuudesta sekä asenne.

Kuvilla on vaikutettu ennenkin

Kuvilla erityisesti julisteina vaikuttaminen on historiallinen ilmiö, totesivat tutkijat Silja Pitkänen (JYU) ja Maria Rantala (JAMK). Olivatpa tarkastelun kohteena sitten suomalaisten viranomaisten terveysvalistukseen tähtäävät julisteet hämmentävine ruokaympyröineen tai neuvostoaikaiset propagandakuvat, kuvan voimaan on uskottu ennenkin.

Lutakko. Kuva: Mikko Auerniitty.

Kuvan tarkoitetun tulkinnan varmistamiseksi julisteissa korostuu selkeä ja napakka sanallisen sisällön merkitys. Toisaalta hyvän kuvan ja hyvän sanallisen ilmaisun yhdistelmää ei ole aina helppoa löytää, toisen epäonnistuminen vaikuttaa toiseen. Valistus- ja propagandajulisteiden historia on pitkä. Matkan varrelta löytyy kestoesimerkkejä stereotypioista ja toisteisuudesta, kuten vaikkapa asetelmalliset, (liian) hyvin pukeutuneita ja aina iloisen onnellisia ihmisiä sisältävät, liikkumaan kannustavat kuvat osoittavat.

Tiedolla vaikuttaminen koskee niin kuva- kuin sanataidettakin

Kirjailija Ville-Juhani Sutinen toi rikastavaa näkökulmaa sanataiteen puolelta esitellessään kirjallisuuskummitoimintaa. Tekijänoikeusjärjestö Sanaston käynnistämässä toiminnassa parikymmentä kirjailijaa toimii kansanedustajien kirjallisuuskummeina pyrkien valottamaan poliitikoille työnsä ja alan käytänteitä, olosuhteita ja tavoitteita. Tapaamiset, usein eduskunnan kahvilassa, ovat Sutisen mukaan johtaneet ainakin osallistujien silmien avautumiseen ja keskeisten, esimerkiksi kirjailijoiden tulonmuodostusta koskevien harhaluulojen vähenemiseen; vastoin yleistä luuloa kustannusyhtiöt eivät maksa kirjailijoille kuukausipalkkaa.

Sutinen toi esiin kulttuurialan vaikuttamisen kannalta kiinnostavalla ja hauskasti tyypittelevällä tavalla erilaisten tilannesidonnaisten puhetapojen käytön merkityksen. Kun esimerkiksi puhutaan ”kokoomusta”, on tärkeää painottaa kirjailijuutta yrittäjyytenä, puhuttava yritystuista ja muistettava taloudelliset vaikutukset. ”Keskustaa” puhuttaessa on taas hyvä asemoitua alkutuottajaksi ja hakea samaistumispintaa maataloustukien kautta. Kyse on siis vaikuttamistyöstä, lobbaamisesta, ja tähän ovat lähteneet mukaan viimeisimpänä myös Kuvaston toimijat.

Valokuva aktivismin ja koulutuksen välineenä

Valokuvalla voidaan aktivisti, valokuvataiteilija Sanni Sepon mukaan vahvistaa yhteiskunnallista aktivismia aikana, jolloin kuvallisen viestinnän merkitys haastaa yhä enemmän sanallista viestintää; fraasi ”yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa” saattaa siis hetkin pitää hyvinkin kirjaimellisesti paikkaansa. Taidevalokuvan voima monistuu myös tiedon yhteydessä, kuten Sepon ja Ritva Kovalaisen Pohjoistuulen metsä, tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas 2023, hyvin osoittaa. Taidevalokuvien ympärille kirjoitetun tiedollisen aineksen avulla kokonaisuudesta muodostuu niin esteettisesti kuin yhteiskunnallisestikin painava argumentti.

Joka tapauksessa myös kuvia täytyy osata lukea, korosti Suomen valokuvataiteen museon intendentti Erja Salo osallistaessaan tilaisuudessa läsnäolleita kuvatulkintaan. Lähitulevaisuudessa verkossa avautuukin valokuvatoimijoiden yhteistyöllä Valokuva vaikuttaa -sivusto, joka tulee sisältämään oppimateriaalia niin keskiasteen oppilaille kuin opettajillekin.

Lutakko. Kuva: Mikko Auerniitty.

Paneelissa kuvitettiin politiikkaa

Tilaisuuden päättäneessä Demokratia-taide-vaikuttaminen -paneelissa moderaattori Kimmo Suortamo kysyi osallistujilta, mikä valokuva on erityisesti vaikuttanut heihin. Kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo (kok.) muisteli tunnettua otosta Vietnamin sodasta. Uutisvalokuvaaja Nick Utin ottamassa kuvassa vuodelta 1972 juoksee alaston, pahoin napalmin polttama yhdeksänvuotias tyttö, Phan Thị Kim Phúc. Valokuva kiihdytti ilmestyessään napalmin käyttöön kohdistunutta kritiikkiä ja kasvoi symboliksi koko sodan mielettömyydelle.

Verkosta löytyy kuitenkin – koruttomalla haulla ”napalm girl” – useita uudempia kuvia, joissa edellä mainittu dramaattinen otos sisältyy kuva kuvassa -asetelmaan. Näissä värillisissä kuvissa, alkuperäisen mustavalkoisen äärellä, hymyilevät sekä uhri että kuvaaja, ikääntyneinä mutta hyvinvoivina ja sodan taakseen jättäneinä. Uusikin kuva vaikuttaa, ja monin tavoin eri lailla kuin aikaisempi.

Valokuvan vaikutukset voivat siis olla pitkäkestoisia, kuvalla on ansaittu paikkansa taiteellisen ja kulttuurivaikuttamisen repertuaarissa. Kun vielä kulttuuriväki löytää enemmän yhteistä ääntä kaikenlaiseen muuhunkin politiikkaan vaikuttamiseen, asiat voivat kehittyä valoisampaan suuntaan, opasti puheenvuorossaan kansanedustaja Bella Forsgrén (vihr.).